tavoitteet asetettu!

do di, nyt on helppo taas painaa menemään kun tietää mihin menee ja miksi sinne menee....

käytiin aamulla pieni kehityskeskustelu valkkusen kanssa ja käsittääkseni päästiin yhteisymmärrykseen siitä miten tämä projekti etenee. nythän tätä kakkosvaihetta on menty 5 viikkoa ja loppua kohti olen ollut hiukan hukassa keskittymisen kanssa. on ollut vähän hankala antaa parastaan kun ei ole ollut varsinaista konsensusta siitä mitä seuraavaksi tapahtuu sekä lyhyellä, että pitkällä tähtäimellä.

sama asiahan pätee moneen muuhunkin asiaan elämässä. suoritus on paras jos ja kun maali ja päämäärä on selkeä ja käytössä olevat työkalut on avoimesti määritelty. vielä parempi jos tavoitteen saavuttaminen tuntuu järkevällä työmäärällä mahdolliselta ja loppukin on jossain näköpiirissä. haahuilu on raskasta sekä työelämässä, että vapaa-ajalla, puhumattakaan urheiluharrastuksesta.

nyt mennään vielä tätä attack lifeä seuraavat kaksi viikkoa. tavoitteena treenata normaalisti ja syödä kuutena päivänä viikossa tiukasti ohjelman mukaan. yksi päivä viikosta on ollut vapaata syömistä, tosin nyt se muutetaan niin, että vapaan ruokailun sijasta lupa on vain hiilarimättöön. viime viikonlopun grillimakkarat eivät saaneet suurta suosiota valkun kirjoissa ja vähän tuli vihjailuja siihen suuntaan, että ylisyöminen yhdistellen rasvaa, prodea JA hiilareita teki tämän painonnousun joka nyt tähän vatsalle näyttää jämähtäneen.

hiilarimättö "kulkee läpi" paremmin ja menee suurelta osin urheilijalla hyötykäyttöön. ylimääräinen rasva ja proteiini taas ei. mutta koska valkku tuntee minut ja taipumukseni, niin katsoi ilmeisesti parhaaksi suoda ylikalorit, mutta sokerista :)  käytiin kyllä taas muutaman tuhahduksen verran keskustelua irtokarkeista, mutta selvisin siitä ainakin vielä toistaiseksi voittajana. lupa on. haha.

kahden viikon päästä palaan takaisin työhön ja sen jälkeen tulee laskujeni mukaan seitsemän kovaa viikkoa. dieetissä täydet tehot päälle ja toivottavasti saan vähän vähentää ruokaakin. lokakuun ekan viikon jälkeen on tärkeä vuosittainen tapahtuma, jossa haluan olla parhaassa kunnossa ikinä, sekä nauttia täysin sydämin luksuksesta.

tämän reissuviikon jälkeen sitten menen hetkeksi "offille", tosin plussakaloreita en usko joutuvani kärsimään. tavoitteena syödä riittävästi, mutta ilman painon nousua. ja sitten...... tadaa. kisadieetti.

en tiedä milloin se alkaa, mutta olettaisin, että jossain vaiheessa joulukuuta. dieetti vedetään läpi joka tapauksessa, kävi miten kävi. ehkä iho kiristyy ja vetäytyy, tai sitten ei. mutta haluan ainakin yrittää. sitä paitsi, on jatkossa paljon helpompi pysyä hoikkana jos ja kun rasvat vedetään alatappiin edes kerran. tuossa reisissä viimeiset 25 vuotta asuneet rasvasolut on hajotettava/sulatettava kunnolla pois. ja sen jälkeen pidettävä ne inhimillisissä mittasuhteissa. voin ainoastaan onnistua, muuta mahdollisuutta ei anneta :)

ja mitä edellisen postauksen kommentteihin tulee, niin kirjoitan muutaman treenin lähiaikoina tänne sisältöineen. ensi viikko menee kuitenkin pumppiviikkona, joten siitä raportoiminen tuskin ketään mihinkään suuntaan potkii. pienet painot ja pirusti toistoja. eka kerta mulle, mutta käsky kävi. minä kun olen koko urani runtannut tasaisen tappavasti sitä 12-15 toiston sarjaa submaksimaalisilla painoilla, ei koskaan failureen asti paitsi habassa..... interesting!

että semmosta!

ylitreenaus vai alitreenaus? vai onks jotain välimallejaki ;) ?

nyt on menty 5 päivää putkella tähän tahtiin:

su 2 h 15 min aamulenkki + illalla olkapäät+ojentajat+rinta + 30 min aerobinen

ma 1 h 45 min aamulenkki + illalla jalat (sjmv painotteinen)+vatsa+epäkkäät + 30 min aerobinen

ti 1h 45 min aamulenkki + illalla selkä+hauis

ke 2 h aamulenkki + illalla rinta+ojentaja+vatsa+30 min aerobinen

to 1,5 h aamulenkki + illalla jalat (kyykkypainotteinen)+takaolkapäät+30 min aerobinen

ja siitä 2,5 kg humahduksesta ylöspäin ei ole alas tullut kuin kilo. aiempi paras paino 66,6 kg kävi nyt 69,1 kg ja on siitä suostunut laskeutumaan vain kilon verran alas, eli plussalla ollaan edelleen 1,5 kg.

taidanpa olla taas siinä tilanteessa joka itselleni niin kovin helposti tapahtuu, eli kroppa jumittaa kun liikunnan määrä on liian suuri suhteessa ruokaan ja lepoon. aina uudelleen ja uudelleen päädyn tähän samaan pattiin, joka taas johtuu siitä, että en treenaa sen takia että kiristyisin tai laihtuisin, vaan siksi että rakastan sitä fiilistä salilla ja nautin ihan aidosti siitä tekemisestä itsestään. en osaa olla pois, en osaa olla lähtemättä. vaikka välillä tunnenkin jo ennen treeniä, että olen väsynyt tai haluton, niin aina kuitenkin mieli ja vireystila kohenee kunhan saan nenääni kumimattojen ja raudan tuoksun.

nyt koska kuitenkin tarkoituksena on kiristyä edelleen (muutaman tunnin kuluttua selviää paremmin kuinka kauan vielä mitäkin tehdään ja aion keskustella valkkuni kanssa hiukan tästä tavoitteiden asettelusta tulevaa syksyä ja talvea silmäillen) niin päätin ottaa tähän väliin yhden, ainakin puolittaisin lepopäivän.

jätin aamulenkin tältä aamulta pois ja katson illalla mikä on fiilis salitreenin suhteen. jos olo on hyvä ja mieli tekee, niin tuskin itseäni siltä kiellänkään. jotenkin tästä perspektiivistä on vaikea ymmärtää tai nähdä miksi joillekin ihmisille liikkuminen ja liikunta, urheilusta puhumattakaan on niin kovin vastenmielistä. miksi sanotaan, että on "pakko" tai "nyt olen ansainnut lepopäivän"..... minulle se treeni on sitä parasta aikaa päivästä ja mielestäni en mitenkään ansaitse lepopäiviä, vaan ne ovat pakkopullaa ja levotont piehtarointia paremman tekemisen puutteessa.

en kuitenkaan pidä itseäni urheiluaddiktina. toki mieli on virkeämpi ja tunnen itseni vahvemmaksi kun liikun päivittäin, mutta osaan tarvittaessa kyllä irtautuakin, kuten se 3 vrk ralli siellä ruississa kertoikin. pakkomielteinen liikunta kun on tietenkin paha asia, sillä se on psyykkinen ongelma jossa ihminen kokee suurta ahdistusta ja levottomuutta ja harhaisia kuvitelmia fyysisestä romahduksesta jos yksikin treeni jää väliin. tällöin liikutaan pakosta ja pelon alla. minulle lepääminen on hankalaa vain siksi, että tykkään siitä mitä teen salilla niin paljon :)

kuntokuvia ei kannata nyt laitella kun massu on nesteinen ja pulleva. kunhan paino laskee taas pari kiloa, niin aloitetaan uudet poseharkat. kaikki vanhat kuvathan menivät avaruuteen posahtaneen kiintolevyni myötä :(


ai niin, mietin jokin aika sitten, että kukaan ei ole kertaakaan täällä blogissa kysynyt millainen olisi tyypillinen treenini. kiinnostaako teitä lukea enemmän yleistä hössötystä aiheen ympäriltä, vai pitäisikö joku kerta vähän kirjailla esiin näitä punttitreenejäkin?

lomailua....

kesälomaa on takana jo kohtaa 4 viikkoa ja vielä 2 viikkoa on edessä. on ollut ihan mahtavat kelit ja olen todellakin päässyt nauttimaan elämästä juuri sellaisena kuin sitä eniten rakastan, eli ilman suunnitelmia ja päivä kerrallaan eteenpäin fiiisten mukaan mennen.

arkeni koostuu aikatauluista ja auton ajamisesta kelloa vasten, lennoille ehtimisestä ja minuutilleen sovitetuista tapaamisista ja puhelinkonffeista. vapaalla vastustan ankarasti kaikkea suunnitelmallisuutta ja tämä ilmenee epätäsmällisyytenä rasittavuuteen asti. mutta hei, it´s my lfe.

stadikalla olen maannut jo riittävästi ja enää se ei oikein hotsista. puolitoista kymppikorttia kului parissa viikossa ja kroppa alkaa olemaan aika mielenkiintoisen värinen. ruisrockissa tuli tosiaan sähellettyä se 3 vrk, viime viikonloppuna oli kaverin häät ja tiistaina olin ystäväni kanssa hangossa päiväretkellä. vielä on edessä baarikierrosta, pakkiksen lintsimiitti lauantaille ja kaverin juhlat. tallinan retkeäkin suunnittelen.

mutta joka tapauksessa treenit ja dieetti ovat jatkuneet täysin ohjelman mukaan koko ajan ja tulee jatkumaankin. paino pullahti häiden jälkeen 2,5 kg ylös ja ei ole oikein kovin hyvin lähtenyt laskuun. vasta 1 kg tiputettu pois ja aikaa mennyt jo 6 vrk. tämän viikon alusta otettiinkin taas uudelleen aivokuolemat mukaan, eli 30 min saliaeroa joka treenin päätteeksi jo olemassa olevien 5 x aamulenkin lisäksi.

aamulenkkejä olen venyttänyt nyt joka reiluun kahteen tuntiin. en tiedä miksi, en ainakaan sen takia että kuvittelisin siitä enempää tehoja saavani. mutta on jotenkin vaan ollut niin ihana liikkua ja kävellä auringossa ja mietiskellä vaikka mitä asioita. olen nauttinut todella.

uusi sali on siis töölö gym ja viihdyn siellä erittäin hyvin. treeneihin on tullut aivan uutta puhtia ja olen saanut paikat hyvin kipeiksi, senkin takia että rasitus kropalle on uusien laitteiden takia erilainen kuin ennen. on myös mukavaa, että salilla on paljon todella hyvässä kunnossa olevia treenareita, joista saa itsellekin lisää tsemppiä ja motivaatiota. tykkään todella, vaikka ilmastointi sielläkin on sysipaska.

täytyy nyt sitten miettiä syksyn tullen, että mitä teen. houkuttelee kovasti jatkaa tg:llä, mutta toisaalta kun aikataulut muuttuvat kiireisiksi ja illat ovat töissä pitkiä, niin oma vanha sali joka sijaitsee 2 min kävelymatkan päässä kotoani on tietysti kätevin. ehkä pidän kaksi korttia ja jaan treenit aikataulujen mukaan kahdelle eri salille. saapi nähdä.

valkkukin tuntuu kaipailevan treenakaveria omaan motivaatiopuutteeseensa. tg sopisi hänellekin hyvin sekä sijainniltaan, että fiilikseltään. plus, että tg:llä on melko paljon isojen poikien hc-välineitä.

tässä pieni muisto hangosta. kiitos, jaakko!

kovalevy poks

heippa!

tarkoituksella en ole hiljaa ollut, mutta viime viikonloppuna sanoi läppäristäni kovalevy poks. kaikki kuvat, musiikit jne meni sen siliän tien. varmuuskopioitahan ei tietenkään kannata ottaa ;) palaan aktiivisemmin linjoille, kunhan saan koneeni takaisin takuuhuollosta.

dieetti sujuu oikein hyvin, alimmat luvut olleet tällä hetkellä 66,5 ja 66,6 kg. kuluneen viikon helteet ovat rajoittaneet aerobisen hinkkaamista. toistaiseksi olen tehnyt 4 aamulenkkiä, tunti kerrallaan. lisäksi la, su, ti, ke ja to puntit uudella salilla. jalkatreenin olen kerinnyt vetää jo kahdesti, samoin erittäin kovan selkätreenin, joten helteet, naistenvaivat ja kovat, nestettä runsaasti lihaksiin keräävät treenit huomioiden olen enemmän kuin tyytyväinen edistymiseeni.

viime lauantaina oli mässypäivä, tosin valkun käsitys oli vapaasta ruokailusta ja minun käsitykseni oli syväsukelluksesta makuuniin. seuraava vapis tuli nyt vähän liian nopeaan, koska tänään on kaverin häät ja aion rentoilla ihan koko päivän. kuuluu siihen "attack life"-periaatteeseen, jota tässä kakkosvaiheessa pyrin enenevässä määrin noudattamaan yhteisymmärryksessä valkkuni kanssa. kuitenkin, koska paino oli vain 66,6 kg tänä aamuna, niin päätin vetäistä vapiksen tähän väliin. katsotaan miten paino elää ensi viikolla ja tarvittaessa jätetään sitten mässytykset viikon päästä kokonaan pois.

valkku on lomalla, joten joudun nyt tekemään näitä päätöksiä omatoimisesti. vaikka olemmekin myös hyviä ystäviä, niin päätin lepuuttaa häntä sekä minusta, että dieetistäni samalla kun hän lepää myös päivätyöstään. tänne eksynee kuitenkin, utelias kun on, joten totean, että "mussu, hyvin menee. tuu pian takaisin tai kohta oon ihan ripped to the bone ;) ".

66,7 kg

hahah, en oo ees lukiossa painanut näin vähän kuin nyt :) ja taatusti enemmän muskulaa.

päässä ei liiku mitään järkevää. helle vienyt viimeisetkin järjen hippuset.

tässä kuitenkin kuvia. valkkukin niitä varmaan siellä ruudun toisella puolella sormet syyhyten odottaa ;)

rikkipoks

mun läpsy on rikkipoks ja näiden postausten kirjoittaminen on hiukan hankalaa. sen verran yritän tässä keritä sanomaan ennen selaimen kaatumista, että ruisrock oli parasta ikinä :)

ja kolme päivää vapaata syömistä ja juomista ja hengailua parhaassa seurassa, hyvän musiikin äärellä teki tehtävänsä. paino on tippunut hurjasti muutamassa päivässä, osittain varmasti relaamisen, mutta myös helteiden ansiosta.

treeneihin palasin heti tiistaina, pitkän aamulenkin kanssa. illalla jäi sali väliin, koska jatkoin panostamista privaattielämään ja kävin hyvässä seurassa pulikoimassa "pinserin ja bokserin" kanssa.

tänään keskiviikkona tein aamulla heti reilun 2 h lenkin kävellen helsingin rantoja pitkin. reilun kahden tunnin jälkeen yli 30 asteinen helle teki tehtävänsä ja pakarat kramppasivat siihen malliin, että oli pakko ottaa ratikka kotiin. pinseri oli sitä mieltä, että mäkin ranskalaiset tuplasuolalla olisivat olleet ratkaisu ongelmaan, mutta koska palasin jo heti maanantaiaamuna takaisin ruotuun ja dieettisapuskoille, niin enpä noudattanut nyt sitten tätä hyväntahtoista neuvoa.

iltapäivällä kävin vielä salilla tekemässä selkää ja corea.

ja laitetaanpa tähän vielä helleaamun nesteinen kuntokuva. paino 67,7 kg, eli alempi kuin vielä kertakaan, huomioiden myös I-vaiheen lopun ketot ja aivottomat aerobiset eli täydellisen tyhjän kropan. tarkoittanee siis, että jokunen gramma rasvaakin on taas palanut ja olen lähempänä tavoitettani jälleen...

oppimisen ilo...

Touch me, touch me
I long to live for real
Touch me, touch me
I’m just as human as a human can be
Please touch me


Tuo biisi..... Olen kuunnellut sitä nyt kolme päivää putkella. Spottarista, tuubista ja lopulta ostin sen iTunesista ja lisäsin treenibiisieni joukkoon. Eikö sovikin hyvin tähän elävänä elämän prosessiin? Attack real life, se on nimittäin nyt se teema jota henkinen puoleni selvästi käy läpi.

Mutta asiaan....

Tänään koin taas yhden mielettömän ahaa-elämyksen ja sain hyvät kiksit. Huomasin, että olen oppinut tuntemaan omaa kehoani jo mielettömän hyvin, tiedän mikä tuntuu miltäkin, miltä minkäkin pitäisi tuntua, miltä minkään EI pitäisi tuntua ja miltä mikäkin tulee tuntumaan myöhemmin.

Nimittäin, koska olen nyt lomalla ja päivät ovat erilaisia kuin arkirutiineissa, niin syömisten kanssa on ollut pientä arpomista. Olen kyllä löytänyt hyvät eväät Alepasta puistoon tai uimastadionille, no problem. Ainoa asia jonka olen kokenut hankalaksi on hiilihydraattien saanti lounaalla, se normaali pastan keittely kun ei oikein tunnu kiinnostavan heti aamutuimaan ja olisi omituista raahata muutamaa keitettyä makaronia mukanaan jos ei ole edes tietoa siitä miten pitkäksi päivä tulee venahtamaan. Ja kun kaiken muun saa kaupasta ja mutku mutku mutku ja sitku ja sitku ja silleen....

Sainkin alkuviikosta valkulta ohjeen korvata pasta piknik-lounastellessa leivällä. Itse ehdotin hedelmää, mutta se ei mennyt läpi, kait lähinnä kuidun takia. Tänään sitten lähdin uskaliaasti toteuttamaan tätä leipämissiota ja kuinkas kävikään?

Luin kaikki pussit ja nyssykät läpi kaupan hyllyltä ja totesin, että yksi leipäpala sisältää kyllä yllättävät määrät kaloreita. Valitsin jo yhden tietyn ruisleivän ja laitoin sen koriini, kunnes silmäni osuivat Fazerin riisipiirakoihin. Paperipussissa kun vielä luki selvästi, että sisältävät 40 kcal / kpl niin hihkuin ilosta. Jee, pitkästä aikaa ja luvan kanssa :)

Parin tunnin päästä vetelin kaksi näitä hyvällä omalla tunnolla kitusiini ja samalla leuhkin siskolleni, että "onpa kyllä hieno juttu että näissä piirakoissa on puolet vähemmän kaloreita kuin ruisleipäpalassa.". Ajatus kieltämättä oli omituinen ja ihmettelin itsekin.

Kauhean kauan ei kyllä tarvinnut ihmetellä, sillä kahden piirakan ja normaalien proteiinien ja kasvisten jälkeen alkoi tuntumaan omituiselta. Jotenkin olin ihan superina täynnä ja olo meni väsyneeksi. Makasin selälläni auringossa ja yhtäkkiä se sitten iski, kirkas ajatus.... "Tässä on oltava jotain mätää, olo ei ole normaali. Olen hiilaripöhnässä".

Kömmin ylös ja katsoin piirakkapussia (joka siis oli paperinen ja hiukan rypyssä) ja totesin, että olin jättänyt näkemättä yhden ykkösen. Kaloreita oli siis 40 kcal sijasta 140 kcal / kpl. Jösses.

Pointti ei kuitenkaan ole se, että "voi kauheeta", vaan se, että "jes, mä tunnen kroppani ja tiedän miltä musta kuuluu tuntua kun olen syönyt ohjeiden mukaisen annoksen tasapainotettua ravintoa"..... Oli mieletöntä tajuta, että pystyn tulkitsemaan kroppani viestejä ja analysoimaan oloani ruokailun jälkeen näin hyvin. Jes!

Matka on ollut pitkä. Mutta nyt, nyt vihdoin kai olen saavuttanut sen tilan, jossa syön elääkseni, tunnistan elimistöni tarpeita, tunnen milloin olen syönyt riittävästi ja milloin menee jotain ruoka-ainetta jo liiallisesti. Hieno juttu!

muistakko?

muistakko ku sää sanoit, että pitäs sitä hiilaria lisätä ja mää sanoin että ei varmana. ja sit lisäsin kuitenkin lopulta.... :) kuka oli taas oikeassa? no sää!

elää elämää....

lupasin aiemmassa kirjoituksessani valaista hiukan ajatuksia tästä elämän elämisestä. se on asia, jota olen kovasti viime aikoina pyöritellyt mielessäni. tuo 18 viikon ensimmäinen dieettirupeama oli aika raskas ja raskaus korostui mitä pidemmälle projekti eteni. tuli oltua siis todella paljon ihan vain yksin kotona ja koska työssäni saan olla yllin kyllin sosiaalinen ja tapaan paljon älykkäitä, mukavia, hauskoja ihmisiä, niin en juurikaan kaivannut mitään erityistä. lisäksi tietysti myös netti ja siellä olevat vertaisryhmät toivat sisältöä elämään, samalla kun antoivat tukea ja ymmärrystä, sekä hyväksyntää valintojani kohtaan.




noh, nyt on lähtenyt tämä toinen vaihe käyntiin. toisen vaiheen tavoitteet ovat ihan samat kuin ensimmäisen vaiheen, mutta koska tuo ensimmäinen 18 vkoa oli aika rankka ja vieraannuin tietyistä asioista ja ihmisistä, olen päättänyt toimia nyt tässä vaiheessa hieman toisin. ja koska tavoitteeni on edelleen vähentää kehon rasvamassaa ja samalla kasvattaa lihasmassaa, tai vähintään ainakin ylläpitää sitä, on mentävä kieli keskellä suuta ja itse itseään tiukemmin ohjaten.

tämä itse itseään tiukemmin ohjaten voi kuulostaa omituiselta, jos tarkoituksena on olla enemmän sosiaalinen ja hakea mukavia kokemuksia myös vaakan ja punttien ukopuoellta. mutta, siinäpä se juju piileekin. on nimittäin periaatteessa helppoa tehdä melkein mitä tahansa tiukasti ohjeita noudattaen, 100% kontrollissa, toisen ihmisen silmien alla. mutta nyt, kun joudun väkisinkiin soveltamaan saamiani ohjeita ja raportoimaan eteenpäin myös ne "huonot" valinnat, niin joudun entistä enemmän ITSE tekemään päätöksiä ja valintoja.

edellisessä vaiheessa en lipsahtanut kertaakaan koko aikana ulos dieetistä. voin sanoa käsi sydämellä, että yhden yhtäkään kertaa en syönyt yli sallittujen grammojen, vaihtanut ruoka-aineita tai sortunut mässäyttämään.  pari ateriaa skippasin ihan projektin alkuvaiheessa kahdesta syystä, ensinnäkin olin liian täynnä ensimmäisten viikkojen aikana ja sen jälkeen tuli melkoisen iso tunne-elämän pettymys ja muutos ihmissuhteessa. mutta muilta osin olin perfect school girl.

nyt kun olen lomalla ja päivät välillä alkavat aamulla tietämättä missä olen illalla tms. niin joudun pulmikoimaan enemmän. enkä voi spämmättä rakasta valkkuanikaan joka hetki kysymällä mitä, miten ja milloin. minusta tuntuu, että nyt vaaditaan jopa enemmän itsekuria. kun esimerkiksi uimastadikalla eväitä syödessäni huomaan, että pastan joudun vaihtamaan hedelmään, niin se on minun päätökseni. tai kun eilen shoppailemassa (btw, 8.5 h käpöttelyä helsingin keskustassa oli IHANAA) normaali grammalounas vaihtui sushiksi, niin siinäpä olikin ravintolan ruokalistaa lukiessa ja päässälaskuja suoritettaessa lähellä tulla tenkkapoo. mutta, eilenkin en vain kertakaikkiaan voinut sanoa ei ja tehdä toisen ihmisen elämästä hankalaa minun takiani ja lisäksi tietenkin halusin jakaa sushi-hetken kokemuksena ystäväni kanssa.

ymmärtääkö kukaan mitä ajan takaa?

noh, pohdintaa on aiheuttanut myös tuleva viikonloppu. edessä on ruisrock, jossa olen ollut perinteisesti jo monta vuotta ja aina samalla porukalla. kukaan porukasta ei ole kiinnostunut sinällään harrastuksestani, vaikka  kovasti kannustavatkin. olen joutunut kuitenkin nyt miettimään, että mitä tehdä. mennäkö läpi koko viikonloppu ruokia ja juomia laskeskellen ja eväitä tehden.

vai olisiko mahdollista, että voisinkin heittää harrastukseni (joka siis kuitenkin on vain harrastukseni, tässä vaiheessa erityisesti kun en ole edes kilpaillut...) kahden ja puolen päivän ajaksi unholaan, antaa mielen ja kehon levätä ja samaistua välillä muunlaiseen porukkaan? jospa ottaisinkin ilolla vastaan kuohuviiniä ja lonkeroa ja nauttisin markkinalakuista ja spydäristä? JOSPA? no hitto. tietenkin!

tuleva viikonloppu mielessä onkin siis helppo motivoitua puristamaan itsestä kaikki irti kuluvalla viikolla. tässä vähän ennakointia tulevista tunnelmista....
















tulkaahan moikkaan jos törmätään turkkusessa!

projekti II / viikko I

ensimmäinen viikko projektin kakkososaa on nyt takana. tavoitteena on ollut jatkaa dieettiä, koska kuten aiemmassa postauksessani tällä viikolla kerroinkin, en ole vielä tyytyväinen dieetin lopputulokseen. haluan enemmän, ja paremmin ja kireämpää. jotkut ovatkin jo tässä ystävällisesti muistuttaneet, että tokkopa tässä oman kehon muokkaamisen projektissa koskaan tulee kovin tyytyväiseksi. lienee totta.

joka tapauksessa, on vielä monta kiloa karistettavana ennen kuin aion levätä kunnolla. -3,5 kg pullahti nesteitä kroppaan kolmessa päivässä, joista nyt low carbilla (ja rehellisyyden nimissä, low cal:lla) on tippunut pois jo 1,7 kg. maha on edelleen varsin nesteinen ja pulleva, mutta se pahin pallomainen turvotus onneksi jo laski. siltikin aika paljon päänvaivaa on tuottanut hyväksyä näitä negatiivisia muutoksia kehossa, kaiken kovan työn jälkeen se tuntuu isolta pettymykseltä.

vaikka tietopohjalta on helppo ymmärtää miksi näin tapahtuu ja miksi keho reagoin siten miten se reagoi, ja vaikka valmennuspuolikin asiasta osasi jo etukäteen varsin tarkasti (arvioi painonnousun 2-3 kg:ksi ja uhkaili, että sen poistumiseen kropasta menee viikkoja) varoittaa, niin melkein siltikin tuntuu että kaikki tuli puun takaa.

noh, tänään on kuitenkin kunto ollut tällainen:

ja tällainen:

suurin tekijä varmaankin siihen, että viime yön aikana nesteitä häipyi runsaasti oli pe-la välisen yön 12 h tunnin unet, eilinen rento ja kiva päivä jossa yhdistyi biitsiä ja treeniä, sekä tietysti hauska ilta helsingin yössä. ilman alkoholia, autolinjalla tietysti. mutta kun mieli lepää, niin kroppa jaksaa tehdä työtä. näin sen olen itselleni selittänyt....

niin, ja kiitos niille kahdelle kivalle blondille, jotka minut baarista eilen bongasitte. oli kiva kuulla, että blogillani on lukijoita ja kannustavat sananne tuntuivat oikein mukavilta. laittakaa ihmeessä viestiä kommenttiboksiini, jos tämän satutte taas lukemaan :)

terveisin, tyttö joka aikoo elää elämää.... siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa...