pullapojalle

home

me is happy

Pitkästä aikaa päädyin päivittämään blogiani. Olen tästä juuri lähdössä tekemään vemppaurheilijan jalkatreeniä, mutta ajattelin laittaa muutaman sanan tänne kertoakseni, että kaikki on oikein hyvin.

Olen ollut nyt reilu kolme viikkoa dieetillä (joulun jälkeen puhdistin ruokavaliota parisen viikkoa ja sen jälkene lomailin porsastellen Dominikaanisessa tasavallassa ja New Yorkissa pankkukakkujen ja Coco Loco-drinkkien seurassa kiitettävästi lisää rasvamassaa hankkien) ja voin todeta, että eteneminen on ollut todella hyvää.

Palkkasin tosiaan joulun jälkeen itselleni uuden valmentajan ja yhteistyö on lähtenyt käyntiin tosi hyvin. Aiempaan dieettiini verrattuna elän nyt huomattavasti vapaammin, ruokavalioni on monipuolisempi ja sallivampi ja vielä esim. en ole tehnyt yhtään aamulenkkiä tai aerobista oikeastaan muutenkaan (jenkkifutiksessa tietysti tulee paljon juoksutreeniä, vetoja, pelitreeniä jne. mutta niitä ei voi laskea, koska ne tekisin muutenkin).

Vaakalla en enää käy lainkaan, kaikki mitä dieetillä tapahtuu tarkastellaan peilin ja vaatteiden sopivuuden kannalta. On kuin iso kivi olisi tosiaan otettu hartioilta pois ja väitän, että osa menestyksestäni tällä kertaa on nyt ollut kiinni siitä, että en stressaa lainkaan dieetin etenemistä vaan kellun muutosten mukana rentona. 

Olen saanut apua myös pieneltä vihreältä mieheltä, eli Hulkilta. Hän teki minulle mielenkiintoisen metabolisen treeniohjelman niille päiville kun en tee jefuun liittyvää alavartalo- ja selkäpunttia ja pääsen aloittamaan sen heti kun olen saanut netistä tilatut vastuskumit haltuuni. 

Mieli on muutenkin todella hyvä. Vuosia kokemani tunne siitä, että olen friikki, liian erilainen ja outo, sekä syyllisyyden tunne siitä, että minua ei kiinnosta samat asiat kuin valtaosaa ikäisistä naisista on jotenkin helpottanut. Olen löytänyt uuden vertaisryhmän, joukon ihmisiä joilla on samanlaiset ajatukset ja halut ja kiinnostuksen kohteet ja se on lisännyt itsevarmuuttani ja itsetuntoani, koska en enää tunne olevani jotenkin jälkeenjäänyt tai itsekäs tms.negatiivista. 

Minusta tuli myös ensimmäistä kertaa kummi! Olen ylpeä ja otettu saamastani kunniasta ja odotan sitä hetkeä kun pääsen pussailemaan tuota ihanaa pientä ruttunaamaa Lontooseen. Vaikka omia vauvahaaveita ei juurikaan ole, niin onhan se mukava päästä seuraamaan läheltä läheisen ystäväni tyttären kasvua ja kehittymistä. Harmitta vain tuo välimatka, mutta onpahan nyt syy lähteä useammin Englantiin.

Tässä pari kuvaa tilanteesta nyt tällä hetkellä. Olkapääleikkauksesta on nyt 7 vkoa aikaa ja olen treenannut 6 vkoa suht kovaa. Tällä hetkellä pääsen jo tekemään pystypunnerruksia ja penkkiäkin. Olen saanut osan kadottamastani lihasmassasta ylävartaloon takaisin ja hiljalleen alkaa suonetkin palautua pintaan kun lihaspaineet kasvavat. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväine 6 kk offiini, mielestäni en päässyt pahasti repsahtamaan, vaan tästä kunnosta on nyt kiva lähteä tekemään sitä elämäni kesäkuntoa. 

tyttökukot sumottaa...

kuntoutuminen jatkuu

kuntoutuminen on hyvässä vauhdissa, vaikkakin olkapää on ollut tällä viikolla erittäin kipeä. olen kuitenkin reippaasti liikkunut, juossut, treenannut jalkoja ja käyttänyt kättä mahdollisimman normaalisti. olen silti yllättynyt kuinka hidasta toipuminen on, vaikka fysioterapeutin koulutuksen saaneena minun tietysti pitäisi tietää, että kajoavan hoidon jäljiltä nivel tietysti on pitkään kipeä.

eilen sain lääkärini kiinni ja kuulin, että kivutonta olkapäästä on turha odottaa ennen kuin leikkauksesta on kulunut 2-3 kk. se oli tavallaan lohdullista, koska hoppuilijana jo surin ja stressasin, että onko nykyinen kiputila se millaiseksi käsi väistämättä jää. no ei tietenkään, kuulema.

sain ohjeita jatkaa reipasta olkanivelen ja ympäröivien kudosten venyttelyä ja hiukan vastahakoisen luvan jatkaa mys muita treenejä kivun sallimissa rajoissa. en edelleenkään saa, enkä edes pystyisi tekemään mitään sellaista, jossa käsi nousee yli hartialinjan ja punnerrusliikkeet on ehdottoman nounou. tällä hetkellähän 2,5 vkoa leikkauksesta käteen ei voi edes nojata.

pikajuoksutreenit, jalkatreenit jne on ihan sallittuja ja näitä onneksi voin nyt jatkaa hyvillä mielin. pitää ajatella positiivisesti, että nyt kun ylävartalo on käytössä varsin rajallisestim, niin on mahdollisuus panotaa alavartaloon erityisesti. se kun mulla on aina ollut hiukan huonommalla kaitsemisella ja sitä tullaan kesällä tarvitsemaan.

eilen kävin myös hierojalla. kipeän olkapään puoleiset hartian ja niskan lihakset ovat olleet todella kireinä ja se on osaltaan lisännyt nivelen sisältä tulevaa särkyä ja vihlontaa. joukkueessamme treenaavan sannan käsittely oli parasta hierontaa jota olen koskaan saanut. tässä tänä aamuna olen tarkkaillut itseäni ja olkanivelen liikelaajudet on parhaimmat koko toipumisen aikana ja kipua ja särkyä on huomattavasti vähemmän kuin eilen. taisin myös muistaakseni nukkua viime yön paremmin kuin vielä yhtään aiemmin leikkauksen jälkeen.

sannalla on pieneksi tirriäiseksi uskomattomat näppivoimat ja kyky löytää ne kipeimmät alueet sieltä kaikkien kipeyksien keskeltä. myös otteet, anatomian tuntemus ja se, että hän ei höpöttänyt turhia vaan antoi rentoutua ja keskittyi itse tekemiseensä oli vaikuttavaa. suosittelen sannaa lämpimästi ja esim. meille roosterseille sannalta saa pientä alennustakin. uskaltaisin muuten suositella sannaa myös isommalle miehellekin, varmasti jaksaa ja osaa ja pystyy avaamaan vähän isommatkin pihvit. sanna ottaa vastaan täällä: http://lauttasaari.ladyline.fi/Suomeksi/Palvelut .


viikon treeni ovatkin menneet hyvin ja hyvässä seurassa. maanantaina olin auttamassa paulaa penkkitreenin tekemisessä ja opetin muutamia hyviä rinta- ja ojentalihaksia vahvistavia oheisharjoitteita. itse en pystynyt mitään oikeastaan edes yrittämään, mitä nyt muutaman sarjaan pumppailin ojentajia. loppuun teimme melkoiset määrät keskivartaloa ja vatsoja ja niissä sain itsekin hien pintaan.

tiistaina kävin tapaamassa uutta valmentajaani/pt:täni, joka jatkossa tunnetaan tässä blogissa nimellä IsoT. katsoimme läpi ohjelmaa, joka soveltuu tehtäväksi nyt kun käsi on toipilas. lomareissulta palattuani ja työelämään takaisin päästyäni alkaa normiarki ja silloin yritän sitten hiljalleen päästä treenaamaan myös käsiä ja selkää kunnolla. tuon tapaamisen jälkeen kurvasin vauhdilla taas myllyyn ja paulan kanssa treenanisimme jalat. oma treenini näytti tältä:

kyykky vapaalla tangolla (varmistajat käytössä käden takia, of course)
lämppärit
5 x 7 x 75 kg

askelkyykky
2 x 30 askelta x 10 kg / käsi

ojentajat ja koukistajat supereina
3 x 15 x jotain kiloja en muista mitä

selän ojennus selkäpenkistä  + 10 kg levy
3 x 15

ja päälle sitten ne hermottavat vedot
2 x 60 m
3 x 30 m
4 x 20 m
5 x 10 m

tehoja juoksuissa 100% ja osa lähdöistä kolmipisteenä.


keskiviikkona kävin ohjaamassa taas paulalle olkapää-hartiajumppaa, mutta itse en tehnyt mitään punttia. alkuun poljin yhdessä paulan 10 min spinning-pyörää ja lopuksi juoksin ne tappovedot, eli 6 x 150 m. 90% oli tehoista käytössä ja voin kertoa, että ei ollut kivaa missään mielessä. kunto on joko sysipaska tai sitten tuo matka on vaan ihan perseestä. kuolema tuntui hyvältä vaihtoehdolta siinä vaiheessa kun vetoja oli takana neljä ja edessä vielä kaksi. ja yksi blondi huutaa kurkku suoran mylly raikuen, että "NENÄ". omaa salakieltämme siis, joka muistuttaa oikeasta juoksutekniikasta.

treenin jälkeen oli aika makoisaa kellahtaa sannan sormien käsittelyyn kupu täynnä palkkaria ja treenin jälkeistä hiilariruokaa. elämä ei ole ollenkaan hassumpaa, vaikka olenkin puoli-invalidi ja kaipaankin jo töihin. oloneuvoksena ja oman aikansa herrana on mukavaa, mutta ikävöin vaihtuvia maisemia, työkavereita ja älyllisiä haasteitakin. ensi viikolla teen yhden päivän töitä ja sitten lähdenkin vielä talvilomalle, jonka aikana toivottavasti toipuminen edelleen etenee ja pääsen aikanaan takaisin töihin mahdollisimman hyvin kuntoutuneena.

loppuviikon treenit

uusi vuosi on nyt alkanut ja taakse jäi rankka, mutta antoisa vuosi 2010, josta päällimäisenä jää mieleen dieetti, aivan sairaan kuuma kesä, akillesjänne ja olkapää, sekä amerikanpallo. mielelläni silti heitän hyvästit tietyille asioille, jotka viime vuoden aikana kuluttivat turhaan energiavarastojani, sekä suuntaan kohti taas jälleen uusia haasteita sekä vapaa-ajalla, että työelämässä.

viime vuoden viimeisen viikon treenit täyttyivät vielä keskiviikon ja torstaina puntti+veto-treeneillä yhdessä paulan kanssa, sekä nyt sunnuntain lajitreenistä kamat päällä. perjantai ja lauantai menivät ansaitun levon parissa, vaikka suuresti epäilen että alkoholin yliannostus, röökaus ja parin tunnin yöunet tuskin toimivat aktiivisena palauttajana. shit, mutta tulipahan tehtyä.

keskiviikon puntilla tosiaan tehtiin paulan kanssa äärimmäisen erinomaisen jalkasetti. kyykättiin vapaalla tangolla (tähän mulla ei kyllä ollut tohtorin lupaa, mutta koska paikalla oli kaksi varmistajaa ja se ei oikeastikaan tuntunut kädessä edes pahalta, niin annoin itselleni luvan.) ja tein sarjaenkkani, eli pystyin pyllistämään 5 x 7 x 70 kg edestä.

kyykkyenkat kuorrutettiin kävelevillä askelkyykyillä, kympin levyt kummassakin kädessä ja 30 reipasta askelta ottaen. tätä toistettiin kaksi kertaa. oksupoksu oli lähellä. siitä sitten suoraan tekemään koukistusta ja ojennusta supersarjoina vipuvarsilaitteisiin, sekä selänojennusta selkäpenkistä. lisäksi tehtiin takareisiä niin, että valkku piti polviseisonnassa nilkoista kiinni, josta laskeuduttiin käsien varaan eteen ja noustiin takareisiä jännittämällä takaisin pystyasentoon. viimeistelyt sitten jalat suorina levypaino rinnassa istumaannousuja tehden, voimaa keskivartaloon.

tästä setistä siirryimme suoraan sitten juoksuradalle, jossa vedimme setin vetoja:

5 x 10 y
4 x 20 y
3 x 30 y
2 x 60 y

y on siis yard, vaikka totuuden nimissä metreiksihän se meni. tehoja otettiin päivän kunto huomioiden 100%, mutta esim. paula veti itsensä nurin ekassa vedossa ja oma lyllerrykseni muistutti lähinnä sumopainijaa, joka yrittää spurtata. ei nimittäin ole hauskaa yrittää juosta räjähtävästi kun jalat on ensin vedetty täysin hapoille.

torstaina sitten tapasimme jälleen uudelleen myllyssä ja eipä tarvinnut kuin vilkaista kaverin kävelyaskellusta niin huomasi, että samassa veneessä ollaan. ja se vene oli tukkoinen vene. nauratti lähinnä se haarakäyntiä muistuttava könkkäys, mutta kuten varmasti tiedetään, niin sillä se lähtee millä se on tullutkin.

jatkettiin siis selkähauistreenillä, jonka taas tein tietenkin omaa olkapäätäni kuunnellen. edelleen painotan, että välttämättä jokaiselle ei sopisi lähteä puntille 1,5 vkoa acromioplastian jälkeen, mutta minä sain ohjeet olla aktiivinen, olla jäämättä paikoilleni ja treenaamalla kivun sallimissa rajoissa jotta liikelaajuudet ja voimat olkanivelessä ja sitä ympäröivissä lihaksissa palautuisivat mahdollisimman normaaliksi mahdollisimman pian.

selkätreeni koostui sjmv:stä, jossa paula oli paljon minua vahvempi. en ehkä tosiaan käden takia saanut ihan täyttä tehoa treeniin, mutta sen verran taas huomasin, että oma keskivartaloni on todella heikko ja pettää alta näissä koko kehon voimaliikkeissä. ärsyttävää.

sjmv.stä siirryimme kulmasoutuun tangolla. tämä liike esim. itselläni ei tuntunut lainkaan kipeältä kädessä ja meni oikein hyvin. taidettiin tehdä kolmellakympillä kolme kympin sarjaa. aika jees. lisäksi kulmasoutu etunojassa maaten kippuratangolla, ylätaljaa, pulloveria ja viimeistelyt supersarjoilla hauista. hauisliikkeet oli tosi kivuiliaita ja teinkin ihan kevyesti kässäreillä kilisytellen ja liikeratoja haeskellen. silti sain seuraavaksi päiväksi dms:n lihakseen.

punttisetin jälkeen menimme vielä vetämään vetoja, nyt vähän pidempiä. juoksimme 6 x 150 m ja sanoisin, että tehot olivat 90% vaikkain sopimus oli 65-70%. paulalla ja mulla taitaa olla sama vika, jos jotain tehdään niin se tehdään täysillä. aina. ihan sama mitä ohjelmassa lukee. ja sehän ei ole mitenkään hyvä juttu....

sunnuntaina sitten treenasimme palloiluhallissa kamat päällä ensin 60 min linebackerin drillejä. alkuun vedetty 200 m telaketjujuoksu tietysti oli nostanut hyvän hien pintaan, mutta täytyy sanoa, että itse pysyin kyllä hyvin lämpimänä myös tällaisessa vähemmän raskaassa treenissä. luultavasti se oli osittain tuskanhikeä, sillä ihan kaikki annettu tieto ja ohjeistus ei päässyt kypärän sisäpuolelle asti. numeroina tuli suunnat, mutta ilmeisesti päässä pyörivät silmäni ja epätoivoinen "mä en tajua taas mitään"-jäpätys aiheutti sen, että sain sitten onneksi ohjeita vasemmasta ja oikeasta.... ei helvetti, että pitää hengästyä ja hikoilla ja raataa ja sitten vielä muka ajatellakin.... kuka se muuten oli joka kirjoitti vähän aikaa sitten urheilulehdessä että jenkkifutis on idioottien autoritäärinen laji? voi tulla ihan vapaasti kokeilemaan. mä lainaan harttarit ja kypärän mielelläni.

lopussa pelattiin 60 min C-junnupoikien kanssa opeteltuja kuvioita. olkapään takia en itse mennyt linebackeriksi, vaan juoksin muutaman rissukuvion. vähänKÖ oli noloa kysellä 15 vuotiailaita pojilta, että "anteeks hei mut siis mitä se sano että mihin mun pitäs juosta...". aaaargh. no ehkä mä opin. tai sitten mä vaan kirjoitan kaikki kuvat tussilla käsivarsiini. tai vaikka lämmitän vaihtopenkkiä......... jännä nähä, niin.

tässäpä kuluneen viikon treenit. huomenna jatketaan ja tulevalla viikolla on jefutreenien lisäksi tiedossa mm. biosignature-mittaus, inbody-mittaus, bodypumppausta uuden dieettivalkun kera, sekä hierontaa ja saunomista. taidan saada uuden dieettini myös alkuviikosta ja odotan sitä enemmän  kuin innoissani. nykyiseen, kaksi viikkoa edenneeseen ruokavaliooni tehtiin jo pieniä muutoksia ja gluteenin pois jättäminen on muuttanut olotilaani jo lyhyessä ajassa merkittävästi.

aion myös palata hiljalleen töihin, vaikka saikkua onkin määrätty vielä viikko. otan rauhallisen paluun ja vältän edelleen autolla ajamista ja liian pitkää paikallaan istumista. mutta ei vaan mahda mitään että pääkoppa kaipaa sekin jo haasteita ja virikkeitä. ja lisäksi kaipaan kollegoitani ja työkavereitani....