kuntoutuminen jatkuu

kuntoutuminen on hyvässä vauhdissa, vaikkakin olkapää on ollut tällä viikolla erittäin kipeä. olen kuitenkin reippaasti liikkunut, juossut, treenannut jalkoja ja käyttänyt kättä mahdollisimman normaalisti. olen silti yllättynyt kuinka hidasta toipuminen on, vaikka fysioterapeutin koulutuksen saaneena minun tietysti pitäisi tietää, että kajoavan hoidon jäljiltä nivel tietysti on pitkään kipeä.

eilen sain lääkärini kiinni ja kuulin, että kivutonta olkapäästä on turha odottaa ennen kuin leikkauksesta on kulunut 2-3 kk. se oli tavallaan lohdullista, koska hoppuilijana jo surin ja stressasin, että onko nykyinen kiputila se millaiseksi käsi väistämättä jää. no ei tietenkään, kuulema.

sain ohjeita jatkaa reipasta olkanivelen ja ympäröivien kudosten venyttelyä ja hiukan vastahakoisen luvan jatkaa mys muita treenejä kivun sallimissa rajoissa. en edelleenkään saa, enkä edes pystyisi tekemään mitään sellaista, jossa käsi nousee yli hartialinjan ja punnerrusliikkeet on ehdottoman nounou. tällä hetkellähän 2,5 vkoa leikkauksesta käteen ei voi edes nojata.

pikajuoksutreenit, jalkatreenit jne on ihan sallittuja ja näitä onneksi voin nyt jatkaa hyvillä mielin. pitää ajatella positiivisesti, että nyt kun ylävartalo on käytössä varsin rajallisestim, niin on mahdollisuus panotaa alavartaloon erityisesti. se kun mulla on aina ollut hiukan huonommalla kaitsemisella ja sitä tullaan kesällä tarvitsemaan.

eilen kävin myös hierojalla. kipeän olkapään puoleiset hartian ja niskan lihakset ovat olleet todella kireinä ja se on osaltaan lisännyt nivelen sisältä tulevaa särkyä ja vihlontaa. joukkueessamme treenaavan sannan käsittely oli parasta hierontaa jota olen koskaan saanut. tässä tänä aamuna olen tarkkaillut itseäni ja olkanivelen liikelaajudet on parhaimmat koko toipumisen aikana ja kipua ja särkyä on huomattavasti vähemmän kuin eilen. taisin myös muistaakseni nukkua viime yön paremmin kuin vielä yhtään aiemmin leikkauksen jälkeen.

sannalla on pieneksi tirriäiseksi uskomattomat näppivoimat ja kyky löytää ne kipeimmät alueet sieltä kaikkien kipeyksien keskeltä. myös otteet, anatomian tuntemus ja se, että hän ei höpöttänyt turhia vaan antoi rentoutua ja keskittyi itse tekemiseensä oli vaikuttavaa. suosittelen sannaa lämpimästi ja esim. meille roosterseille sannalta saa pientä alennustakin. uskaltaisin muuten suositella sannaa myös isommalle miehellekin, varmasti jaksaa ja osaa ja pystyy avaamaan vähän isommatkin pihvit. sanna ottaa vastaan täällä: http://lauttasaari.ladyline.fi/Suomeksi/Palvelut .


viikon treeni ovatkin menneet hyvin ja hyvässä seurassa. maanantaina olin auttamassa paulaa penkkitreenin tekemisessä ja opetin muutamia hyviä rinta- ja ojentalihaksia vahvistavia oheisharjoitteita. itse en pystynyt mitään oikeastaan edes yrittämään, mitä nyt muutaman sarjaan pumppailin ojentajia. loppuun teimme melkoiset määrät keskivartaloa ja vatsoja ja niissä sain itsekin hien pintaan.

tiistaina kävin tapaamassa uutta valmentajaani/pt:täni, joka jatkossa tunnetaan tässä blogissa nimellä IsoT. katsoimme läpi ohjelmaa, joka soveltuu tehtäväksi nyt kun käsi on toipilas. lomareissulta palattuani ja työelämään takaisin päästyäni alkaa normiarki ja silloin yritän sitten hiljalleen päästä treenaamaan myös käsiä ja selkää kunnolla. tuon tapaamisen jälkeen kurvasin vauhdilla taas myllyyn ja paulan kanssa treenanisimme jalat. oma treenini näytti tältä:

kyykky vapaalla tangolla (varmistajat käytössä käden takia, of course)
lämppärit
5 x 7 x 75 kg

askelkyykky
2 x 30 askelta x 10 kg / käsi

ojentajat ja koukistajat supereina
3 x 15 x jotain kiloja en muista mitä

selän ojennus selkäpenkistä  + 10 kg levy
3 x 15

ja päälle sitten ne hermottavat vedot
2 x 60 m
3 x 30 m
4 x 20 m
5 x 10 m

tehoja juoksuissa 100% ja osa lähdöistä kolmipisteenä.


keskiviikkona kävin ohjaamassa taas paulalle olkapää-hartiajumppaa, mutta itse en tehnyt mitään punttia. alkuun poljin yhdessä paulan 10 min spinning-pyörää ja lopuksi juoksin ne tappovedot, eli 6 x 150 m. 90% oli tehoista käytössä ja voin kertoa, että ei ollut kivaa missään mielessä. kunto on joko sysipaska tai sitten tuo matka on vaan ihan perseestä. kuolema tuntui hyvältä vaihtoehdolta siinä vaiheessa kun vetoja oli takana neljä ja edessä vielä kaksi. ja yksi blondi huutaa kurkku suoran mylly raikuen, että "NENÄ". omaa salakieltämme siis, joka muistuttaa oikeasta juoksutekniikasta.

treenin jälkeen oli aika makoisaa kellahtaa sannan sormien käsittelyyn kupu täynnä palkkaria ja treenin jälkeistä hiilariruokaa. elämä ei ole ollenkaan hassumpaa, vaikka olenkin puoli-invalidi ja kaipaankin jo töihin. oloneuvoksena ja oman aikansa herrana on mukavaa, mutta ikävöin vaihtuvia maisemia, työkavereita ja älyllisiä haasteitakin. ensi viikolla teen yhden päivän töitä ja sitten lähdenkin vielä talvilomalle, jonka aikana toivottavasti toipuminen edelleen etenee ja pääsen aikanaan takaisin töihin mahdollisimman hyvin kuntoutuneena.