lopputulos +3.5 kg nestettä, armoton harvitus ja ei muuta ku aaamulenkit, aerobiset, puntit ja kituviikot jatkuu. oisko kukaan uskaltanut kuolemakseenkaan arvata, että eihän se tulos tietenkään mua vieläkään tyydyttänyt. sain kiukuteltua valkulta lisää peliaikaa ja nyt mennään taas samaa dieettikaavaa eteenpäin. joskohan sitä sitten joskus olis valmis ? tokkopa.
eli lyhennettynä. 3 vrk lepo tiukasta ruokakontrollista teki hyvää ja viikkoon en ole koskenut puntteihin. mutta dieetti jatkuu ja hyvä niin. aiempaan vedoten, "keskinkertaisella panostuksella tulee keskinkertaisia tuloksia" ja tässä lajissahan valitettavasti aika näyttelee merkittävää osaa panostuksesta. minä tarvitsen lisää viikkoja.
tervetuloa kyytiin, karkillaonasiaa vol II lähtee tästä.
8 h ja se oli sitten siinä. äiti lähti prismaan ostamaan pullaa. aamupalaksi korvapuusteja.
tässä viimeiset kuvat, tältä aamulta, painoa 68 kg ja risat, 900 g enemmän kuin viikko sitten. melkosen nesteinen. pinnassa eilen kampaajalta mukaan saatu suihkurusketus ja iloinen mieli.
tää lähtee nyt ja palaa n. viikon päästä. juhannusta ja työjuttuja vielä ennen kuin lomat puskee päälle. aion pitää myös lepoa netistä parhaani mukaan. koko dieetin olen ollut melkoisen tiiviisti kiinni näppäimissä, osittain tekemisen puutteessa ja osittain siirtääkseni ajatuksia pois fyysisesti olotilasta. olen lukenut paljon kanssasiskojen ja -veljien blogeja, surffannut pakkista ja ylipäänsä viihdyttänyt itsenä reaalimaailman sijasta vituaalitodellisuudessa. nyt on aika hyökätä tosielämän kimppuun ja jättää hetkeksi bitit ja pikselit.
tapaamisiin!
p.s. toivottavasti tuo väsynyt ilme on ensi viikolla jo hiukan levollisempi :)
on muuten pikkasen karua. no mikä? no se, että nyt on dieetin tokavika päivä ja jotenkin olettaa voisi, että huippukunto alkaisi näkyä ja saisin nauttia työni tuloksista. mutta ei kun ei.
kaksi viikkoa sitten hiilarit tiputettiin nolliin ja kituminen alkoi. ekalla viikolla paino tippui useita kiloja ja alta kuoriutui esiin upeat muodot. ihastelin niitä kovasti ja olin sitä mieltä, että sitä hetkeä varten kannatta tehdä töitä se reilu 121 päivää.
nyt viimeisen viikon aikana "kaikki on mennyt pilalle", eli olen kerännyt huimasti ihonalaista nestettä. painohan ei toki ole noussut kuin 1,2 kg ja päällä on vielä kuukautisetkin (jotka yleensä kyllä aina muutenkin turvottaa), mutta tiukat muodot ja säikeet olkapäissä on kaukainen muisto vain. tällä hetkellä lyllerrän eteenpäin jalat raskaina ja maha pullottaen kuin 6 kk:lla raskaana. selässä ei perunapellosta ole tietoakaan ja taitaa naamakin olla vähän pöhössä, koska poiketen muusta vartalosta SE näyttää tällä hetkellä hitusen paremmalta kuin aiemmin.
valkun kanssa käytiin eilen salilla ja myös hän oli sitä mieltä, että olen turpea pikku porsas. sain lämminhenkisen (olemme siis läheisiä, erityisiä ystäviä pääasiassa ja valmennussuhde on sen mukanaan tuoma sivutuote, jos se on jäänyt epäselväksi), mutta melko murskaavan tuomion tämän hetken kunnostani. ja mikäs siinä, tottahan se oli. valitin myös tuota hiukkasene löysää ja tutisevaa mahanahkaa ja siitä "kannustava" palaute oli, että "toho ny enää mikää dieetti mitää auta, tohon tarttetaa seuraavaks kirurkin veitti...." . kiitti, muru.
noh, mutta nyt tulee todisteet siitä, että olen dieetin aikana oppinut ymmärtämään kehoani paremmin. sillä pystyn vähättelemättä sanomaan tietäväni, että koska nestepainoa on AIVAN VARMASTI pelikuvasta päätellen pari kiloa, mutta paino ei ole noussut tuon enempää ja vaatteet ei kiristä kuitenkaan, niin olen ihan varmasti laihtunut lisää läskiä pois myös tässä viimeisen viikon aikana.
suhteeni vaakaan on tervehtymään päin, you see...
nyt enää odotan sitä, että perjantaina aamulla saan alkaa tyydyttämään psykologisia tarpeitani ruualla ja saan täyttää tämän sensorisen maku- ja kokemusdeprivaation himoitsemillani herkuilla. kolme päivää on lupa porsastella ja veikkaanpa, että kroppa tulee rajoittamaan sitä ihan itsestään kohti sunnuntaita. oletusarvoisesti paino nousee muutaman kilon ja turpoan lisää. mutta ensi viikolla kun palaan takaisin normaaliin ruokavalioon niin nesteet toivottavasti alkavat siirtyä ihon alta kohti lihaksia... sitten pikku hijaa pitäisikin sen minun ikioman huippukuntoni sieltä kuoriutua esiin. sitä odotan kovasti.
kuten tässä jo kävi ilmi, minun dieettini ei "lopu" totaalimuutokseen. vaan kolmen päivän mielenterveysmussuttamisen jälkeen palaan valkkuni tekemään perusruokavalioon, jossa on edelleen grammat, määrät, makrot ja muut mietittynä kohdallen. valinnanvaraa, pelioikeuksia ja päätöksentekomahdollisuuksia toki saan enemmän ja näillä mennään seuraavat 4-6 vkoa.
se mitä sitten tapahtuu on vielä epäselvää.... mutta kuten kaikissa pitkän tähtäimen projekteissa, tässäkin edetään etappi kerrallaan. seuraavaa askelmaa ei kannata katsella ja murehtia ennen kuin on edellinen otettu.
minä olen väsynyt, suorastaan uupunut. hiukan vetelä, vähän jännittynyt/ahdistunut tulevasta muutoksesta ja vapaudesta, mutta äärettömän ylpeä ja onnellinen, sekä kaikista eniten kiitollinen. kiitollinen siitä, että minusta itsestäni löytyy tällaiset voimavarat ja tällainen kestävyys, kiitollinen kaikille ystäville ja tuttaville ja nettikavereille joilta olen tukea saanut, kiitollinen äidilleni siitä että se ei ole torunut tai ihmetellyt lainkaan, ainoastaan kehunut ja tsempannut, sekä kiitollinen niin lujaa rakkaalle valkulleni, että sitä ei oikein edes sanotuksi saa. sama ihminen, muuttanut mun elämäni niin monella eri tavalla. kiitos!
ja tässä pieni kuvasaldo matkaltani:
kevät 2003, 100 kg ja yli, en tiedä kun en kovin usein punninnut. mutta tiedän, että olin yli 100 kg.
tammikuu 2007, 88 kg. eli 12-15 kg laihdutettu jo ja treenattu n. 1,5 vuotta punttia.
talvi/kevät maaliskuussa 2010, dieettiä takana muutamia viikkoja, painoa n. 74-76 kg vaihdellen.
ja kesä 2010. 67 kg . 121 vrk takana tätä dieettiä, jolla lähti siis 7-8 kg.
no ni, joko saa syyä? ei, vielä 1,5 vuorokautta sano valakku. ei antanut ees jätskiä vielä mulle huomiselle illalle. sikasikasikasika.
no ei ihan vielä sentäs, mutta vähiin käy. valkku yhytti mun puhelimen luurin läpi tänään illalla kuntopyörän päältä sitkuttamasta tuskaisena (tosin aika hyväntuulisena, ihme ja kumma). lopulta sainkin sitten SELKEÄT ohjeet, että alas sieltä pyörän päältä. jotenkin päästiin sitten yhteisymmärrykseen siitä, että aerobinen puolittuu jo tällä viikolla. eli salilla tehtävää sisäaerobista teen enää max. 30 min / pvässä ja ennemmin pitäisi preferoida kävelylenkkejä ulkona. suits me, sir. oonkin jo melkein aivokuollut ton sisäravin takia. GSUS.
nälkä on suorastaan helvetillinen ja energiat on todella loppu. päivät jaksan vielä aika hyvin, mutta töiden jälkeen simahdan totaalisesti. kroppa ilmoittelee myös, että lisärasitus ei ole enää toivottua ja olotilat on sen mukaiset. jotenkin aavistelen, että kun perjantai tulee niin mulla on PLUNSSA.
mieliteot vaivaavat yhä pahemmin. saatan tunnin tai pari ajatella putkeen erilaisia kakkuja ja reseptejä ja miten jotain vanhaa ja tuttua voisi uudellen modata. haaveilen erityisesti tästä nyt, ihan tällaisena tavisversiona:
lisäksi olen ajatuksissani jo sen verran edellä tätä hetkeä, että olen miettinyt jo valmiiksi tuosta herkkumössöstä bodarinmentävän version....
vaniljarahka korvautuu ehrmannilla ja sitruunan tai limen mehulla. vaniljavispivaahto kelvannee matalahkon rasvaprosenttinsa takia, mutta rasvattomasta maidostahan voisi tehdä myös tuon vaahdon. enkä tiedä tarviiko bodariversioon edes mitään vaahdotella. ja tuo sokerikakkupohja/kääretorttupohja korvaantuu joko makeutusjauheella tehdyllä marengilla tai esim. kokojyväpaahtoleivän viipaleista leikatuilla kiekoilla. ja kostutus siinä tapauksessa maidon ja sokerin sijasta esim. laitti-pommacilla. NAM.
ketolaisethan voisivat soveltaa tuon kermavaahdolla ja rahkalla ja laittaa mantsikoita vähän vähemmän, jos ollenkaan. tai vaikka laittaa tilalle saksanpähkinöitä (en kuitenkaan suosittele meetvurstia vaikka se karppiherkku onkin... hahah).
se on sitten semmonen juttu, että kuohuvat on kylmässä. tänään alkaa lähtölaskenta, koska huomenna kun herään, niin jokainen viikonpäivä on se viimeinen. enää yksi, perjantai, lauantai, sunnuntai, maanantai, tiistai, keskiviikko ja torstai. seuraavan kerran kun herään perjantaina, niin tuo pieni kuoharipullo poksahtaa. en ole kovinkaan kova tyttö käyttämään alkoholia, mitä nyt pari kertaa vuodessa ne pmmp-perseet. mutta nyt ajattelin tätä juhlistaa. suunnitelmakin on jo selvä...
nämä ovat ne biisit, joilla tämä projektin toinen osa on tehty
leuanvedot, dipit, kulmasoutu ja juoksuintervallien ekat hitaammat vedot. aina silloin kun piti todella löytää jostain vauhtia tai voimaa. tämä on mulle tärkeä biisi ja kun yhdistän tähän vielä yhden privaattielämään liittyvän videon.... ikinä ei ole voima loppunut kesken.
alkudieetillä kaikki meni tämän tahtiin, sama biisi jopa 5-10 kertaa treenin aikana. erityisesti fillaria polkiessa, flow flow flow joka polkaisulla. myös jalkatreenin meditatiiviset smith-kyykyt, kun mitään ei voinut ajatella. muuta kuin että jaksaa jaksaa jaksaa.
tämän biisin olen myös kuunnellut itunesin laskurin mukaan dieetillä n. 45 kertaa. erityisesti hain tämän korviini kun tein pitkiä supersarjoja tai triploja hauiksille. biisi on pitkä ja tarpeeksi hidas. tässä on andainin tapaan vähän sellaista itsestä irtauttavaa meditatiivista sykettä.
juoksumatolla juoksuintervallien väliseen kävelyyn..... hengästyttää, ei jaksaisi. vähän tunteitakin pinnassa. en osaa selittää.
tätä käytin enemmän alkudieetillä. helmikuussa ja maaliskuussa, pimeinä ja kylminä aamuina kun käpöttelin pitkin töölönlahtea. salilla selkätreenissä kun halusin tehdä hitaita toistoja ylätaljassa, alataljassa jne. tästä tulee mieleen myös sadat vatsarutistukset....
nimenomaan tämä versio tästä biisistä. juoksumatolla silloin kun ei enää kertaakaan jaksa kiihdyttää. ja kotona, ennen treeniä. ei huvittanut lähteä, tämä soimaan ja veri alkoi kiertää. pakko päästä treenaamaan... näitä sanoja olen luultavasti laulanut myös ääneen, toivottavasti en kovin kovaa kuitenkaan :)
ja tämä. ah, tämä. viimeisen kahden-kolmen viikon aikana jatkuvasti, joka tilanteessa. itku silmässä, iloisena, vahvana, heikkona, väsyneenä ja pirteänä. liikutuksen tunteita.
keskidieetillä, kun oli vaikeaa myös yksityiselämän puolella ja olin todella, todella, todella surullinen. edelleenkin, aina kun on viimeiset 10 min aerobista. biisi kestää yli 8 min. lohduttaa, kun tietää että biisin loppuessa myös työ on loppu. vie ajatuksissa edelleen helsingin talveen, lumituiskuun. berliiniin. lentokentille ja nousukiitoihin. niihin hetkiin jolloin luulin, että en saa hengitettyä. onneksi sain, koska nyt olen tässä. rakkaus.
tämä on monen monta kertaa ollut se treenin avaava biisi. tästä se jotenkin vaan lähtee.... hyvät fiilarit ja hyvät muistot, onnistumiset.
ja joka tilanteessa <3 <3 <3
älä koskaan aliarvioi musiikin voimaa. käytä sitä.
oon katsellut nyt tätä mahaani uteliaani ja mielenkiinnolla kun se on alkanut kuoriutua laardin alta esiin. en ole koskaan aikuisiälläni ollut yhtä matalalla rasvaprosentilla (ja se on edelleen varmasti n. 20-22% arvioituna, tosin yläkropan ollessa huomattavasti kireämpi kuin alakropan) ja täten en ole koskaan nähnyt minkälainen rakenne mulla oikeastaan on.
olen aina ihaillut pinkin vatsaa, niin kuin moni muukin. ja nyt täytyy sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen, koska mulla on samanlainen. en uskalla laittaa kovin alhaalle avonaisia kuvia tänne blogiin, mutta joka tapauksessa, juuri tuollaiset lihaksikkaat kahvat sieltä löytyy. alavatsa on nätisti ulkoneva.
huh, enää 11 päivää jäljellä. toivon, että näiden päivien aikana pääsen vielä muutaman kilon alemmas, jotta sitten on varaa noustakin kun normielämä alkaa.
mielessäni rakentelin ruokalistan toiveita valkulle tänään aamulenkillä.... toivoisin, että saisin ympättyä sinne ainakin seuraavat jutskat:
ja rakas valmentajani, anna minulle yksi vapaa syömispäivä viikkoon, jookoskookos? :)
ai miten niin alkaa ajatukset olemaan jo tulevassa? osittain varmaan siksikin, koska viikon päästä dieetin loppumisesta alkaa 6 vkon kesäloma ja tiedossa on mm. 3 vrk ruisrokralli. todellaKIN aion juhlia!
edit: joku kysyi mahanahkasta. tuossahan se näkyy taas selvemmin, eli navan ympärillä on tuota höttöistä kudosta. paljon se on jo parantunut, ahkeran rasvailun ja lumenen kiinteyttävän spa-rasvan ansiosta (kait).
olen juonut tänään epähuomiossa 1litran Greippi Jaffa. Sitä ei-laittia. 33 kcal / 100 ml. jep jep. hyvin mä vedän.
tais mennä ylimääräisenää palautusjuomana. onneksi oli jalkatreenipäivä. täytyy myös vissiin lähteä vielä iltalenkille :(
.... joo ja tälleen yöeditointina. jouduin sinne töölönlahdelle valkun käskystä. kirjoitin tekstarin, että kävi vahinko jaffan kanssa. paluupostissa tuli ohjeet ulostautua. kirjoitin takaisin, että siellä sataa p*****e. johon bumerangina toteamus "no pain no gain". joten ei muuta kuin nuo ylisuuret tuulihousut jalkaan ja menoksi.
reissussa ei ollut ketään muita kuin minä. koko lahti autiona, paitsi kaksi joutsenta. kuuntelin jenni vartiaisen versioita riparivirsistä ja totesin olevani pikkuisen pimeä, hyvällä tavalla. mieluummin kaatosateessa ja kesämyrskyssä tarpomassa hyvän tavoitteen edestä, kuin istumassa niissä kallion räkälöissä pikkujurrissa.
noh, marianne nauraa noille tuulihousuille taatusti.... sitä odotellessa!
- dieetin eteneminen tulee kalliiksi kun pitää ostaa koko ajan uusia vaatteita, varsinkin töihin
- mielihyvää saa kun lotraa suihkussa hyvältä tuoksuvilla saippuoilla (body shop, lush jne)
- kropan rasvaaminen on tärkeää... iho tarvitsee kosteutusta ja ihanat tuoksut tuovat mielihyvää, joka korvaa esim. syömistä
- vettä on juotava käsittämättömiä määriä, että paino laskee. jos en min. 4 l nestettä päivässä niin jumittaa
- vessassa juokseminen alkaa kyllästyttää ensimmäisten viikkojen jälkeen
- yöuni lyhenee, ilmeisesti koska kortsisoli ja adrenaliini on koholla?
- paikallaan on vaikea olla ja virtaa riittää
- paitsi välillä virta loppuu yllättäen ja tekee mieli tehdä peitosta pesä ja hautautua sinne loppudieetin ajaksi
- elämä kiinnostaa, vaikka välillä sitä ei jaksa suorittaa....
- baariin tekee mieli, mutta siellä ei oikein jaksa olla
- libido laskee ensin, mutta sitten taas kohoaa
- parisuhteilu ja treffaillu on pannassa, mikään ei saa horjuttaa keskittymistä....
- kahvi vie näläntunnetta
- aamulenkille on ollut pakko ottaa juomapullo mukaan, janottaa
- aamulenkille on ollut pakko ottaa myös nenäliinoja mukaan, pissattaa
- cafe piritassa on hyvä vessa
- tänään on esimmäinen vesisateinen aamulenkkiaamu 15,5 vkoon!
- tissit oli kivat, OLI
- 36 v nahka ei ole enää nuoren naisen nahka
- hoikkana saa parempaa palvelua ja enemmän huomiota.... maailma on läskirasistinen
- jos salilla juttele, saa pidemmät tauot ja treeni ei ole niin rankka :)
- makuunin ja candymanin kamalla voi aivan hyvin tankata
- arkipäivän aamulenkit ei ole pakollisia, ennemmin lopetan leikin kesken kuin herään ennen klo 06
- joitakin ihmisiä ärsyttää...
- ravintoloista saa todellakin mitä tilaa, jos vaan viitsii tilata....
- ABC-asemat sopeutuvat hyvin dieettaajaan kummallisiin tarpeisiin
- rovaniemen rosson kokki oli pakosti joku fitness-tyyppi. pyysin TASAN 100 g broileria tarjoilijalta, niin kokki oli oma-aloitteisesti paahtanut kasvikset ilman öljyä ja lähetti terveisiä ruokailijalle
- memphiksen low fat broileri-annos on perfect dieetti-illallinen jos jättää kastikkeet pois
- ehrmann on parasta
- tukka lähtee päästä, mutta tilanne korjaantuu kun kampaaja leikkaa loputkin pois
- gasparin myo fusion on kuin karkkia
- asenne ratkaisee kaiken
- hyvä valmentaja, jonka kanssa on henkilökohtainen suhde ja jonka kanssa voi käyttäytyä sekä hyvin, huonosti, että hyvin huonosti on kaiken avain. vaikea uskoa, että KUKAAN voisi tehdä vastaavaa yksin. objektiivisuus ja irti päästäminen on avain menestykseen....
ja tässä on se sanoma joka tällä hetkellä puhuttelee mua ipodissa:
Kerro miltä se tuntuu,
kun irti päästää
Kerro miltä se tuntuu,
kun ei mitään pelkää
Kaiteelle seisomaan jään
Kädet nostan
Ummista en silmiä
Enää ei huimaa
olen ollut viime aikoina maailman surkein blogaaja. en tiedä miksi, mutta jotenkin ei vain ole ollut mitään sanottavaa tai kerrottavaa. arki on rullannut melko kiireisenä ja vähäiset vapaat hetket olen yrittänyt relata ihan vain aivottomana surffaten. kyky tuottaa mitään erityisempää teksti on ollut melko vajavainen.
tilanne on nyt kuitenkin sellainen, että tasan kahden viikon päästä tänään siirrytään takaisin normaaliin elämään. normaalihan ei tarkoita tässä tapauksessa leivän ja einesten syöntiä, tai panna cottaa ja bearrnaisea. en ole ihan tarkkaan tulevista kuvioista selvillä, mutta olettaisin, että siirryn nostamaan kaloreita hiljalleen lähemmäs kulutusta, kuitenkin terveissä ja puhtaissa ruuissa pysytellen. samalla ehkä aerobinenkin alkaa vähentymään....
kerrallahan kaloreita ei voi käsittääkseni ylös pumpsauttaa ja aerobisia lopettaa... seuraukset voivat olla melko karut ja kun itselläni on tavoitteena säilyttää tämä hyvin nätti offi-kunto tuonne lokakuulle tällaisena kuin se nyt on, niin kieli keskellä suuta saadaan mennä.
jos on valkulla nyt ollut ajoittain kestämistä mun marinani kanssa, niin tunnustan kyllä että olen ollut kamala, ennustan että sama jatkuu ja pahempaakin on luvassa :) katsotaan miten pää kestää sitten sen painon nousemisen ja väistämättömän pullistumisen....
tänään jo turkuun ajaessani tosin suunnittelin, että aion salaa pitää alikalorit ja pumpata itseni täyteen kreatiini monohydraattia. nämä dieetillä pehmenneet aivot saivat aikaan näkyjä, joissa olkapäissä nahka repeili ja näytin michelin-mieheltä. in my dreams only, though....
paino on nyt siis vihdoin ja viimein romahtanut kunnolla alas. viime viikonlopun makuuni-henkisen tankkauksen (juu, näköjään sen VOI tehdä näin, sanokaa puritanistit mitä sanotte) jälkeen paino laski 3,6 kg 5 vrk:ssa. jiihaa, me osataan tää. tälä hetkellä olen uudella kymmenluvulla, reilusti allekin sen maagisen rajan jota olen henkisesti tavoitellut jo kauan. viimeksi ole nähnyt tuon luvun mittarissa joskus fysioterapiakoulun aikoina kun sairastuin turistitautiin turkissa....hahahah
makuunista muuten tuli mieleen, että viime viikonloppuna mikkelin jengin kanssa suunniteltiin karpolle uusia kisaverkkareita. tavanomaiset sponssiverrarit tuntuvat tylsiltä fastin ja massin logoineen. joten mulle tulee pinkit velour-kamppeet ja selkään makuunin ja candymanin tunnukset..... se naurakoon joka tämänkin muka hyvän vitsin ymmärtää ;)
ostin kahvinkeittimenkin pitämään nälkää loitolla. noh, siis se kahvi lähinnä. lipittelen sitä aikani kuluksi ja maistelen miltä se maistuu, vastaus on, että pahalta. kotia olen innostunut myös laittelemaan vähän. siivoilu ja lakanoiden vaihto ja vaatekaapin raivaus pitävät ajatukset kurissa ja nälkä ei tunnu niin pahalta kun on puuhaamassa jotain.
ja olen myös keksinyt vanhojen liian isoksi jääneiden vaatteiden tuunauksen tuomat uudet mahdollisuudet. tänään leikkasin yksistä entisestä piukeista pöksyistä itselleni farkkushortsit tähän tyyliin...
"Ny o kaks viikko hei sit enää jäljel. Ny jätät kaik hiilarit pois. Lakkat syämäst niit vihanneksii kans. Pistät siihe palkkarii se 30 krammaa maltoo ja kirut tän lopun aikaa. Ei mitää tankkauksii enää, eikä mitää muutakaa. Tää o nii lyhyt aika et sää pystyt se tol taval kyl vetämää.... Mitä sää huurat siäl? Äl ny viitti. Lepäät sit juhannuksen."
olin eilen käpylässä kuuntelemassa rokkia. axl oli yhtä ihana ja taitava kuin ennenkin. keikan jälkeen olen kuunnellut tätä biisiä putkella viime yön ja tämän päivän. aivan mahtava. miten olen voinut missata tuon muutenkin hyvän chinese democracy levyn? tyhmä tyhmä tyttö.
en ole kerinnyt blogittamaan pitkään aikaan kunnolla. mieli on ollut muualla, kroppa on ollut kiireinen ja töissä on ollut hulinaa ja melskettä. mutta pääasia on, että dieetti on edennyt hyvin, fiilis on ollut positiivinen ja kaikkea kivaa uutta on tapahtunut muutenkin. tärkeimpänä asiana viime ajoilta voisi sanoa, että olen taas muistanut miten elämään saa lisää sisältöä, jos poistuu kotioven ulkopuolelle, pistää selaimen kiinni ja hyökkää kiinni todellisuuteen.
joten katsotaan, milloin virtuaalimaailma taas kutsuu.... siihen saakka.... have fun!
.jpg)
