Juhannus on juhlittu, eli omassa tapauksessani lorvittu, levätty ja nukuttu ja vähän treenattukin. Keittelin itselleni juuri viimeiset kahvit ystäväni Juralla ja pakkailen tässä hiljalleen kamoja kasaan. Ajan takaisin Helsinkiin ja yritän palata arkeen vielä viikoksi. Enää tämä tuleva työviikko edessä ja sitten se alkaa, kuuden viikon ansaittu ja odotettu kesäloma.

Kuten aiemmassa blogipostauksessani kerroin, kesäloman sävelet on aika selvät. Luvassa on lyhyt dieetti ja elämäntapojen korjaus siiihen suuntaan, jota tässä olen jonkin aikaa kaipaillut. Ensimmäinen askel otettiin eilen, vaikea uskoa itsekään, mutta pystyin olemaan kokonaisen päivän syömättä karkkia. Sokerista vierottautuminen on varmasti kaikille tuttua paskamaista puuhaa, mutta omalla kohdallani se vaatii kyllä mieletöntä mielenlujuuutta.

Olen erittäin perso makealla ja voisin todellakin elää pelkällä sokerilla. Kun koukku on pahimillaan, tuntuu jopa että en tule kylläiseksi ilman sokeriannosta. Joskus on helpompi syödä vain suoraan jotain makeaa ja sokeripitoista, kuin alkaa vääntämään terveellistä ateriaa tai yrittää löytää huoltoasemalta autoon sisään otettavaksi jotain, josta lähtisi nälkä. En väitä, ettäkö siellä ei terveellisiä eväitä olisi, mutta tilanteen ollessa kamalimmillaan ei mikään normaali ruoka vie sitä pohjatonta näläntunnetta pois. Se on tosi surkeaa ja vähän surullista.

Pehmeä lasku on siis paikallaan ja eilen söin muutaman perunan, palan leipää ja reilusti rasvaisia ja sokeripitoisia keksejä paikkaamaan sokerikarkkien himoa. Sain kuin saikin itseni nukkumatin maille ilman, että olin laittanut suuhuni yhtään ainutta karamellia. Ihme sinänsä, edellisenä iltana nimittäin jalkapalloa katsellessani työnsin mustia Panttereita suuhuni koura kerrallaan. Ei tervettä, ei todellakaan.

Tänään tavoitteena on  jatkaa valitsemallani linjalla, eli yrittää kaikin voimin välttää sitä korkeinta sokeripiikkiä. Haaste on asetettu ja katsotaan olenko luuseri vai luunkova.

Ai niin, saapi nähdä miten käy treenisuunnitelmien. Kaksi viikkoa sitten pelissä loukkasin pahasti oikean käteni nimettömän, pikkusormen ja ranteen. Pelasin teipattuna vielä seuraavankin pelin, mutta tällä hetkellä kivut ja liikkuvuuden kanssa olevat ongelmat ovat olleet lähinnä pahenemaan päin ja sormi ei koukistu, se kuumottaa ja on melkein tunnoton. Illalla aika ortopedille Mehiläiseen. Voi olla, että jos on murtuma, niin jää toinen lajini vähäksi aikaa syrjään. Pahimmassa tapauksessa voi tietysti olla myös koukistajajänteen repeämä, koska sormi todellakaan ei koukistu. Se tarkoittaa sitten vielä pahempaa paskalastia kannettavaksi. Mutta ei surra ennen kuin tuomio tulee.

Jaa, että mikä päivä tänään on? Tänään on juhannuspäivä 2012 ja seuraavan elämänvaiheeni ensimmäinen päivä.

Olen nyt kohta kaksi vuotta harjoitellut eroon fitness-elämäntavasta ja kohtuullisella menestyksellä. Olen ollut 18 kk käymättä vaa´alla (kaksi kertaa pakottavista syistä, että en nyt ihan huijaisi) ja olen opetellut irti pakonomaisesta treenaamisesta ja syömisestä.

Ajoittain on mennyt monta päivää treenien välillä, tässä kevät talvella oli ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen tilanne, jossa olin treenaamatta yli viikon. Kärsin suhteellisen vaikeasta masennuksesta liittyen siviilielämän pettymykseen, mutta siitäkin noustiin. En kuitenkaan "ennen vanhaan" olisi uskaltanut antaa itseni levätä ja kerätä voimia edes tuossa tilanteessa.

Olen ajoittain ollut viikon syömättä proteiinia ja elänyt esim. pelkillä karkeilla, valmiskeitoilla ja appelsiineilla. Siitähän tulee ihan paskamainen olo, mutta koska olin päättänyt, että syön mitä tekee mieli. Söin siis mitä teki mieli. Ja se oli vapauttavaa ja ihanaa.

No, tokihan on niin, että kroppa ei voi säilyä kovin kummoisen näköisenä tällaisilla elämäntavoilla mitä viime aikoina olen harrastanut. Tämä kulunut kevät on ollut sen suhteen todellista takapakkia ja olen ulkonäöllisesti surkeimmassa kuosissa vuosiin. Tai siis ainakin omasta mielestäni olen, en tiedä miltä se ulospäin näyttää. Yllättävän vähän se on loppujen lopuksi häirinnyt, muutamaa hetkittäistä kiukkukohtausta lukuunottamatta.

Olen keskittynyt enemmän suorittavaan urheiluun ja treenannut 4 x viikossa toista lajiani, sekä pelannut viikonloppuisin sarjapelejä. Kulutus on ollut kovaa, kroppa on ollut myös vammojen ja rasituksen puolesta kovilla ja olen ollut ajoittain tosi väsynyt. Selkä on ollut todella kipeä ja keväällä olin pitkällä lääkekuurilla välilevyntulehduksen takia. Tällä hetkellä ei sen vakavempaa kuin ennenkään, eli lähinnä kipua ja jäykkää menoa ja pari murtunutta sormea. Mutta se nyt "kuuluu lajiin" ja ei niistä sen enempää.

No miksi sitten blogi?

Olen päättänyt aloittaa uudelleen lähentymisen fitnessiin. En tiedä ihan tarkkaan miksi, ehkä siksi, että elämästä tuntuu puuttuvan jotain sisältöä ja haasteita. Työelämä rullaa hyvin ja asiat ovat samalla mallilla kuin ennenkin, toisessa lajissa olen pärjännyt vähintäänkin hyvin näin uudeksi harrastajaksi ja muutenkin tuntuu, että tilaa on taas. Aloitan viikon päästä pitkän kesäloman ja olen asettanut itselleni tavoitteeksi pistää itseni kuudessa viikossa parempaan kuosiin ulkoisesti ja sisäisesti. Blogin kautta treenaamiseen tulee kaipaamaani struktuuria ja toisaalta myös ulkoista painetta. Se tuntuu tärkeältä.

Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi ovat siis selkeästi esitettävissä:

- irti huonoista ruokailutottumuksista
- sokerivieroitus
- sikspäkki näkyviin
- kroppa kohtuulliseen bikinikuntoon loppukesän reissua varten

- tuplatreenit 4 x vkossa, jos ei loukkaantumisia tapahdu
- aamulenkit pari kertaa viikossa
- punttitreeni fitness-tyyppiseksi
- sokerilakko 12.8. 2012 asti
- riittävästi unta, lomalla siihen on taas aikaa
- lisää vettä elimistöön

Katsotaan mitä tapahtuu!