Karkilla on asiaa...

Juhannus on juhlittu, eli omassa tapauksessani lorvittu, levätty ja nukuttu ja vähän treenattukin. Keittelin itselleni juuri viimeiset kahvit ystäväni Juralla ja pakkailen tässä hiljalleen kamoja kasaan. Ajan takaisin Helsinkiin ja yritän palata arkeen vielä viikoksi. Enää tämä tuleva työviikko edessä ja sitten se alkaa, kuuden viikon ansaittu ja odotettu kesäloma.

Kuten aiemmassa blogipostauksessani kerroin, kesäloman sävelet on aika selvät. Luvassa on lyhyt dieetti ja elämäntapojen korjaus siiihen suuntaan, jota tässä olen jonkin aikaa kaipaillut. Ensimmäinen askel otettiin eilen, vaikea uskoa itsekään, mutta pystyin olemaan kokonaisen päivän syömättä karkkia. Sokerista vierottautuminen on varmasti kaikille tuttua paskamaista puuhaa, mutta omalla kohdallani se vaatii kyllä mieletöntä mielenlujuuutta.

Olen erittäin perso makealla ja voisin todellakin elää pelkällä sokerilla. Kun koukku on pahimillaan, tuntuu jopa että en tule kylläiseksi ilman sokeriannosta. Joskus on helpompi syödä vain suoraan jotain makeaa ja sokeripitoista, kuin alkaa vääntämään terveellistä ateriaa tai yrittää löytää huoltoasemalta autoon sisään otettavaksi jotain, josta lähtisi nälkä. En väitä, ettäkö siellä ei terveellisiä eväitä olisi, mutta tilanteen ollessa kamalimmillaan ei mikään normaali ruoka vie sitä pohjatonta näläntunnetta pois. Se on tosi surkeaa ja vähän surullista.

Pehmeä lasku on siis paikallaan ja eilen söin muutaman perunan, palan leipää ja reilusti rasvaisia ja sokeripitoisia keksejä paikkaamaan sokerikarkkien himoa. Sain kuin saikin itseni nukkumatin maille ilman, että olin laittanut suuhuni yhtään ainutta karamellia. Ihme sinänsä, edellisenä iltana nimittäin jalkapalloa katsellessani työnsin mustia Panttereita suuhuni koura kerrallaan. Ei tervettä, ei todellakaan.

Tänään tavoitteena on  jatkaa valitsemallani linjalla, eli yrittää kaikin voimin välttää sitä korkeinta sokeripiikkiä. Haaste on asetettu ja katsotaan olenko luuseri vai luunkova.

Ai niin, saapi nähdä miten käy treenisuunnitelmien. Kaksi viikkoa sitten pelissä loukkasin pahasti oikean käteni nimettömän, pikkusormen ja ranteen. Pelasin teipattuna vielä seuraavankin pelin, mutta tällä hetkellä kivut ja liikkuvuuden kanssa olevat ongelmat ovat olleet lähinnä pahenemaan päin ja sormi ei koukistu, se kuumottaa ja on melkein tunnoton. Illalla aika ortopedille Mehiläiseen. Voi olla, että jos on murtuma, niin jää toinen lajini vähäksi aikaa syrjään. Pahimmassa tapauksessa voi tietysti olla myös koukistajajänteen repeämä, koska sormi todellakaan ei koukistu. Se tarkoittaa sitten vielä pahempaa paskalastia kannettavaksi. Mutta ei surra ennen kuin tuomio tulee.