tänään se tapahtui. jenni vartiaisen kauan odottamani toinen levy julkaistiin. heti aamulla heräämisen jälkeen datasin sen itunesista koneelleni ja aloin kuuntelemaan sitä tehdessäni töitä kotikonttorissa. aika pian oli kuitenkin pakko sulkea itunes, koska levyn ensimmäisetkin raidat olivat niin pakahduttavia, että työnteosta ei meinannut tulla mitään.
poltin levyn cd:lle ja kuuntelin sitä myöhemmin päivällä autossa. ja kyllä, sama efekti. kurkkua kuristaa, rintaa puristaa, vedet tulee silmiin ja silti, HYMY huulille.täydellistä, täydellistä.
tuuli tuule sinne missä muruseni on / leiki hetki hänen hiuksillaan
kerro rakkauteni / kerro kuinka ikävöin / kerro häntä ootan yhtä vain....
näihin tunnelmiin on hyvä päättää ensimmäiset 4 vkoa dieettiä. nyt pakkaan kamat ja lähden rukalle rälläämään. dieetistä en aio tinkiä muuten kuin JUOMALLA vapaasti :) treenikamat lähtee tietenkin mukaan, joten muiden suhatessa rinteissä tai murtsikkaladuilla minä kävelen auringossa tai veivaan punttia. eli teen juuri sitä mistä tykkään eniten. LOMA!
tässä vielä maistiainen jennin vanhalta levyltä...
(kävin äsken ostelemassa vähän bilevaatetta rukan yöhön. huomasin, että näytän transvestiitilta. en paheksu transvestiitteja millään lailla, uskon jokaisen vapauteen toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. mutta nämä kuoriutuneet muskulat yhdistettynä tämän päivän kirkkaaseen huulipunaan pisti miettimään, että missä menee se raja....noh, ei vielä tässä kuitenkaan....)
Aikomuksia, pyrkimyksiä, tavoitteita, unelmia.
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
tiistai 30. maaliskuuta 2010
it ain´t no rocket science, baby
Aika paljon on tullut kysymyksiä eri tahoilta tästä dieetistä ja monia tuntuisi kiinnostavan, että mitä syön ja miten treenaan jne. On helpompaa, että kerron tässä pääpiirteittäin miten homma suunnilleen sujuu, joten yritän olla ytimekäs ja lyhytsanainen ja tehdä simppelistä asiasta vielä simppelimmän.
Normaalisti olen jo usean vuoden ajan elänyt eri sykleissä. Välillä olen pitänyt todella tiukkaa dieettiä muutaman kuukauden ja pudotellut painoa. Välillä taas olen syönyt vapaammin, ihan pääkopan ja kehon palautumisenkin takia. Välillä paino on tosiaan pudonnut reilustikin, välillä sitten taas tullut muutama kilo takaisin. Se on ihan normaalia ja kuuluu tähän harrastukseen ja lisäksi pitää muistaa, että naisen vartalossa tätä palettia sekoittaa vielä hormonit ja esim. insuliini.
Tällä hetkellä painoa on pudonnut yhteensä n. 30 kg (vuodesta 2004) ja samalla olen treenannut viimeiset 4,5 vuotta kovaa, lihaskasvuun tähtäävää punttitreeniä. Nyt juuri parhaillaan olen dieetillä ja tuloksia tulee koko ajan, läski sulaa ja lihakset tulevat esiin. Siis nimenomaan NE lihakset, joita on treenattu ja rakennettu ne viimeiset vuodet. Monet tuntuvat nimittäin kuvittelevan, että nämä pallukat jotka täältä esiin kaivautuvat olisivat viiime aikaisen "hullun treenikauden" tulosta. Näinhän se ei ole. Lihaskasvu vaatii äärettömän määrän treenitunteja ja pitkän kehittymisajan.
Jo vuosia olen treenannut ilman taukoja ja tinkimistä. Pisin tauko vuoden 2005 jälkeen on ollut 2 vkon tauko kun eräs parisuhteeni päättyi dramaattisella tavalla ja mieli oli melkoisen huono pitkään. Sitä jaksoa lukuunottamatta en muista yhtään yli viikon mittaista punttitaukoa ja näilläkin viikoilla on aina tullut tehtyä jotain muuta, lenkkeiltyä tai uitua ja tai vaikka vain käveltyä.
Treenini ovat olleet melko sidottuja matkustavaiseen työhöni, mutta punttitreeniä pystyy onneksi tekemään missä tahansa kaupungissa jos vain aikaa ja jaksamista on. Kuopion, Mikkelin, Lappeenrannan, Joensuun jne salit ovat tulleet vuosien saatossa yhtä tutuksi kuin oma kotisalini täällä Helsingissä. Ja jos salille ei ole jaksanut lähteä pitkän ajomatkan jälkeen, niin useimmilta hotellleilta löytyy kuitenkin vähintään treenihuone, jossa on voinut sitkuttaa crosseria tms. vitkutinta.
Mutta, viikkoni ovat siis olleet suht vaihtelevia. Yleensä kuitenkin voisi keskimääräisesti sanoa, että punttitreeniä on tullut aina vähintään 3 x vko. Lähes aina kuitenkin vähintään 4 x vko, usein jopa 5 x vko. Lisäksi olen pyrkinyt tekemään joka lauantai ja sunnuntai tuplat, eli käymään esim. aamulenkin kävellen tai juosten ennen iltapäivän salitreeniä. Muuta aerobista olen tehnyt viikolla jaksamisen ja aikataulujen mukaan. Myös salilla olen useimmiten tehnyt jotain sisäaerobista 15-45 min treenin ohessa.
Tällä hetkellä kun olen dieetillä olen jättänyt kaiken "turhan" aerobisen pois ja teen puntin (4-5 x vko nytkin) lisäksi ainoastaan nuo lenkit viikonloppuaamuisin, lähinnä mielenterveydellisistä syistä. Happihyppy Helsinginniemen nokassa avaa mukavasti ajatuksia ja elämä kirkastuu kummasti. Liikaa aerobista kuitenkin vältän, koska paino tippuu hyvin pelkällä puntillakin. Jätän tavallaan pelivaraa myöhemmäksi, kun kalorit on jo alempana ja painon lasku hidastuu. Silloin voi sitten ottaa lisää vauhtia kiristymiseen lisäämällä liikunnan määrää.
Ruokailut ovat normaalisti muodostuneet perusruuasta. Olen syönyt jo vuosia suhteellisen terveellisesti ja hallitusti ja kiinnittänyt enemmän huomiota siihen mitä ravintoa ruokani sisältää, kuin siihen mitä ilman joudun olemaan. Jääkaapissani on ollut kanaa, lihaa, kalaa, tonnikalaa, rahkaa, raejuustoa, jugurttia, juustoa, voita, ananasta, marjoja, ruisleipää, omenoita ja banaaneja, pähkinöitä ja järjettömiä määriä eri vihanneksia ja salaatteja. Herkut olen sallinut itselleni kausittain, mutta yrittänyt niissäkin pitää linjaa jossa määrä ei korvaa laatua. Mieluummin pullaa kuin karkkia, suklaata kuin sipsejä jne. Järjellä, ei tunteella.
Noillakin aineksilla tosin saa itsensä turpoamaan ja lihomaan ja minäkin olen helpostikin saanut 3-6 kg kerättyä aitoa fläsää parissa kuukaudessa, jos en ole kiinnittänyt huomiota siihen mitä ja kuinka paljon syön. Aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja olen oppinut vielä tarkemmin "kellottamaan" syötyjä määriä ja nyt onkin jo viimeisen vuoden mennyt tosi hyvin painonhallinnan saralla.
Koska kuitenkin halusin kaivaa esiin kaiken sen mitä olen kovalla työllä saanut aikaiseksi ja päätin, että edes kerran elämässäni haluan olla coolisti biksuissa koko kesän, niin päätin aloittaa kesäkuntodieetin tuossa pari kuukautta sitten. Kun vielä kaveripiirissä on näitä asiaan paremminkin vihkiytyneitä miehiä ja naisia, niin tiesin että apuakin on tarjolla. Tämän hetken dieetini onkin ystäväni Juhan tekemä, ja koska ilmeisesti Juha tiesi, että tämmöiselle suharille on parasta ns. KISS-dieetti (Keep It Simple Stupid) niin hyvin yksinkertaisilla metodeilla mennään.
Ruokavalioni koostuu seuraavista ruoka-aineista:
- kaurahiutaleet
- raejuusto
- marjat
- vähäkalorin mehukeitto
- maitorahka
- riisi, makaroni, peruna
- liha, kana, kala, katkarapu
- vihannekset / kasvikset / salaatti (määrät kohtuullisia)
- oliiviöljy
- suola
- mausteet
- ketsuppi
- Fun Light mehu
Tarkat määrät ovat ns. liikesalaisuus ja tapana on, että näitä määriä ei julisteta ympäriinsä. Jokainen on kuitenkn yksilö ja energiat ja makrot on laskettu kunkin treenailijan painon, tavoitteiden ja kropan mukaan.
Muistaa kannattaa kuitenkn, että tällainen bodydieetti vaatii ehdottomuutta jos haluaa hyviä tuloksia järkevällä aikavälillä. Voin 100% käsi sydämellä sanoa, että viimeisen tasan 4 vkon aikana en ole suuhuni laittanut yllä mainittujen ruoka-aineiden lisäksi mitään muuta, lukuunottamatta minulle erikoisluvalla sallittua Ed Green Lightia ja satunnaisia purukumeja ja sokerottomia Läkeroleja.
Varmaan on muitakin keinoja, mutta minulle sopii on-off ja ehdottomuus. Olen kuitenkin neuvotellut itselleni 12 vkon dieetille kaksi mahdollisuutta juhlia kavereiden kanssa, syynä ihan se, että tulossa on juhlistettavia asioita ja se, että en koe olevani kisadieetillä tms. Muilta osin, kuin se että kaipaan laittaa kannat kattoon ja aivot narikkaan ei mielitekoja ole ollut.
Tällä hetkellä on hyvin kaukainen ajatus esim. syödä herkkuja tai edes leipää. Kun ruoka on ravitsevaa ja sitä on sopivin väliajoin ei mielitekoja juurikaan tule. Tilanne kuitenkin muuttuu viimeistään siinä vaiheessa kun oman kehon rasvat alkavat olla melko alhaalla ja kalorit hyvin pienet. Sitä odotellessa, nimittäin minä aion näyttää että pystyn myös siihen.
Muistutukseksi itselleni: "Pain is temporary. Victory is forever."
Normaalisti olen jo usean vuoden ajan elänyt eri sykleissä. Välillä olen pitänyt todella tiukkaa dieettiä muutaman kuukauden ja pudotellut painoa. Välillä taas olen syönyt vapaammin, ihan pääkopan ja kehon palautumisenkin takia. Välillä paino on tosiaan pudonnut reilustikin, välillä sitten taas tullut muutama kilo takaisin. Se on ihan normaalia ja kuuluu tähän harrastukseen ja lisäksi pitää muistaa, että naisen vartalossa tätä palettia sekoittaa vielä hormonit ja esim. insuliini.
Tällä hetkellä painoa on pudonnut yhteensä n. 30 kg (vuodesta 2004) ja samalla olen treenannut viimeiset 4,5 vuotta kovaa, lihaskasvuun tähtäävää punttitreeniä. Nyt juuri parhaillaan olen dieetillä ja tuloksia tulee koko ajan, läski sulaa ja lihakset tulevat esiin. Siis nimenomaan NE lihakset, joita on treenattu ja rakennettu ne viimeiset vuodet. Monet tuntuvat nimittäin kuvittelevan, että nämä pallukat jotka täältä esiin kaivautuvat olisivat viiime aikaisen "hullun treenikauden" tulosta. Näinhän se ei ole. Lihaskasvu vaatii äärettömän määrän treenitunteja ja pitkän kehittymisajan.
Jo vuosia olen treenannut ilman taukoja ja tinkimistä. Pisin tauko vuoden 2005 jälkeen on ollut 2 vkon tauko kun eräs parisuhteeni päättyi dramaattisella tavalla ja mieli oli melkoisen huono pitkään. Sitä jaksoa lukuunottamatta en muista yhtään yli viikon mittaista punttitaukoa ja näilläkin viikoilla on aina tullut tehtyä jotain muuta, lenkkeiltyä tai uitua ja tai vaikka vain käveltyä.
Treenini ovat olleet melko sidottuja matkustavaiseen työhöni, mutta punttitreeniä pystyy onneksi tekemään missä tahansa kaupungissa jos vain aikaa ja jaksamista on. Kuopion, Mikkelin, Lappeenrannan, Joensuun jne salit ovat tulleet vuosien saatossa yhtä tutuksi kuin oma kotisalini täällä Helsingissä. Ja jos salille ei ole jaksanut lähteä pitkän ajomatkan jälkeen, niin useimmilta hotellleilta löytyy kuitenkin vähintään treenihuone, jossa on voinut sitkuttaa crosseria tms. vitkutinta.
Mutta, viikkoni ovat siis olleet suht vaihtelevia. Yleensä kuitenkin voisi keskimääräisesti sanoa, että punttitreeniä on tullut aina vähintään 3 x vko. Lähes aina kuitenkin vähintään 4 x vko, usein jopa 5 x vko. Lisäksi olen pyrkinyt tekemään joka lauantai ja sunnuntai tuplat, eli käymään esim. aamulenkin kävellen tai juosten ennen iltapäivän salitreeniä. Muuta aerobista olen tehnyt viikolla jaksamisen ja aikataulujen mukaan. Myös salilla olen useimmiten tehnyt jotain sisäaerobista 15-45 min treenin ohessa.
Tällä hetkellä kun olen dieetillä olen jättänyt kaiken "turhan" aerobisen pois ja teen puntin (4-5 x vko nytkin) lisäksi ainoastaan nuo lenkit viikonloppuaamuisin, lähinnä mielenterveydellisistä syistä. Happihyppy Helsinginniemen nokassa avaa mukavasti ajatuksia ja elämä kirkastuu kummasti. Liikaa aerobista kuitenkin vältän, koska paino tippuu hyvin pelkällä puntillakin. Jätän tavallaan pelivaraa myöhemmäksi, kun kalorit on jo alempana ja painon lasku hidastuu. Silloin voi sitten ottaa lisää vauhtia kiristymiseen lisäämällä liikunnan määrää.
Ruokailut ovat normaalisti muodostuneet perusruuasta. Olen syönyt jo vuosia suhteellisen terveellisesti ja hallitusti ja kiinnittänyt enemmän huomiota siihen mitä ravintoa ruokani sisältää, kuin siihen mitä ilman joudun olemaan. Jääkaapissani on ollut kanaa, lihaa, kalaa, tonnikalaa, rahkaa, raejuustoa, jugurttia, juustoa, voita, ananasta, marjoja, ruisleipää, omenoita ja banaaneja, pähkinöitä ja järjettömiä määriä eri vihanneksia ja salaatteja. Herkut olen sallinut itselleni kausittain, mutta yrittänyt niissäkin pitää linjaa jossa määrä ei korvaa laatua. Mieluummin pullaa kuin karkkia, suklaata kuin sipsejä jne. Järjellä, ei tunteella.
Noillakin aineksilla tosin saa itsensä turpoamaan ja lihomaan ja minäkin olen helpostikin saanut 3-6 kg kerättyä aitoa fläsää parissa kuukaudessa, jos en ole kiinnittänyt huomiota siihen mitä ja kuinka paljon syön. Aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja olen oppinut vielä tarkemmin "kellottamaan" syötyjä määriä ja nyt onkin jo viimeisen vuoden mennyt tosi hyvin painonhallinnan saralla.
Koska kuitenkin halusin kaivaa esiin kaiken sen mitä olen kovalla työllä saanut aikaiseksi ja päätin, että edes kerran elämässäni haluan olla coolisti biksuissa koko kesän, niin päätin aloittaa kesäkuntodieetin tuossa pari kuukautta sitten. Kun vielä kaveripiirissä on näitä asiaan paremminkin vihkiytyneitä miehiä ja naisia, niin tiesin että apuakin on tarjolla. Tämän hetken dieetini onkin ystäväni Juhan tekemä, ja koska ilmeisesti Juha tiesi, että tämmöiselle suharille on parasta ns. KISS-dieetti (Keep It Simple Stupid) niin hyvin yksinkertaisilla metodeilla mennään.
Ruokavalioni koostuu seuraavista ruoka-aineista:
- kaurahiutaleet
- raejuusto
- marjat
- vähäkalorin mehukeitto
- maitorahka
- riisi, makaroni, peruna
- liha, kana, kala, katkarapu
- vihannekset / kasvikset / salaatti (määrät kohtuullisia)
- oliiviöljy
- suola
- mausteet
- ketsuppi
- Fun Light mehu
Tarkat määrät ovat ns. liikesalaisuus ja tapana on, että näitä määriä ei julisteta ympäriinsä. Jokainen on kuitenkn yksilö ja energiat ja makrot on laskettu kunkin treenailijan painon, tavoitteiden ja kropan mukaan.
Muistaa kannattaa kuitenkn, että tällainen bodydieetti vaatii ehdottomuutta jos haluaa hyviä tuloksia järkevällä aikavälillä. Voin 100% käsi sydämellä sanoa, että viimeisen tasan 4 vkon aikana en ole suuhuni laittanut yllä mainittujen ruoka-aineiden lisäksi mitään muuta, lukuunottamatta minulle erikoisluvalla sallittua Ed Green Lightia ja satunnaisia purukumeja ja sokerottomia Läkeroleja.
Varmaan on muitakin keinoja, mutta minulle sopii on-off ja ehdottomuus. Olen kuitenkin neuvotellut itselleni 12 vkon dieetille kaksi mahdollisuutta juhlia kavereiden kanssa, syynä ihan se, että tulossa on juhlistettavia asioita ja se, että en koe olevani kisadieetillä tms. Muilta osin, kuin se että kaipaan laittaa kannat kattoon ja aivot narikkaan ei mielitekoja ole ollut.
Tällä hetkellä on hyvin kaukainen ajatus esim. syödä herkkuja tai edes leipää. Kun ruoka on ravitsevaa ja sitä on sopivin väliajoin ei mielitekoja juurikaan tule. Tilanne kuitenkin muuttuu viimeistään siinä vaiheessa kun oman kehon rasvat alkavat olla melko alhaalla ja kalorit hyvin pienet. Sitä odotellessa, nimittäin minä aion näyttää että pystyn myös siihen.
Muistutukseksi itselleni: "Pain is temporary. Victory is forever."
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
4 weeks on / 8 weeks to go
lukuja:
-4.8 kg 4 vkoa
-13.5 kg 1 vuosi
-29,1 kg 5 vuotta
ja pikkusen lihaksia päälle takaisin päin
lempeä musavinkki vielä sunnuntaille....
I was the one
I who could, pull in all the star above
Lay them on your feet, and I gave you my love
You are the one who got me started
You could have let me love anyone but I only wanted you
So why did he make me cry
Why didn't you come get me one last time
You'll always know
The reason why
We could have had the moon and the sky
You'll always know
The reason why this love, reason why this love
Ain't gon' let you go
You let me down
Left me for alliance
A long long time ago
You left me there dying
But you'll never let me go
You'll always know
The reason why
We could have had the moon and the sky
You'll always know
The reason why this love, reason why this love
Ain't gon' let you go
You'll always know the reason.. Why
The song you heard, will stay on your mind
It ain't gon' let you go.. No..
Cuz you have removed the light in the sky
You'll always know
The reason why
We could have had the moon and the sky
You'll always know
The reason why this love, reason why this love
Ain't gon' let you go...
Ain't gon' let you go...
You have the keys to car...
You have every star...
Everyone of them twinkling...
Thinkin 'bout what you thinkin'..
lauantai 27. maaliskuuta 2010
reipas lauantaitreeni....
Paino on taas tippunut alimalle luvulleen ikinä. Dieetti sujuu hyvin. Olen tosi tyytyväinen tietenkin, sillä kulunut viikko on ollut raskas niin monella eri tavalla. Ilmeisesti kuitenkaan stressi ei ole päässyt pilaamaan hyvin etenevää dieettiä, sillä tänä aamuna vaaka näytti nättejä lukuja ja lähipäivinä päästään varmaankin vaihtamaan kymmenlukua. Lisäksi peilistä kurkkasi suorat vatsalihakset niin hyvin, että sain ne jopa ikustettua kameralle. Harmi vaan, että päällä oli niin vähän vaatetta, että kuvia ei voi esitellä.
Eilen Heli hiukan jo houkuttelikin juoksulenkille täksi aamuksi. Olin melko vastahakoinen, edellisestä lenkistä kuitenkin aikaa jo 3 kk. Kelit ovat olleet liukkaat ja kylmät, joten ei pahemmin ole hotsittanut. Mutta koska Hellu niin kovasti pyyteli ja vaati, niin päätin uskaltaa kokeilemaan. Ja hyvinhän se meni. 37 min juoksentelua pienillä kävelupausseilla ylämäkien kohdalla tms. Ei musta taida maratoonaria tulla, mutta jos keväällä saisi taas sen Naisten Kympin pinkaistua läpi.
Juoksulenkin jälkeen lähdin salille erityisen hyvässä seurassa. On tosi kiva saada aina välillä treeniseuraa ja varsinkin kun mukana on se paras ihminen. Saa neuvoa ja tsemppistä ja turvaa ja mielipiteitä ja ajateltavaa siitä mitä ja miten itse tekee. Hyvä herätyskin silloin tällöin. Tällä kertaa tein olkapäät ja ojentajat ja loppuun heittelin innoissani muutamat kärrynpyörät jumppasalin puolella. Rinnassa oikein puristi kun tuli fläsäreitä vanhoista telinevoimisteluajoista. Pitäisiköhän sitä lähteä Myllyyn aikuisten telinejumppaan vihdoinkin kun dieetti menee tauolle?
Tämän päivän treenistä tuli otettua myös epäilemättä "loistavaa" kuvamatskua. Koska en ole niitä ainakaan vielä saanut itselleni, niin tuossa ylhäällä kuvitukseksi reilun viikon takaisin keskittynyt kuva hapatreenistä :)
perjantai 26. maaliskuuta 2010
leuanvetoa ja muuta hassuttelua
Karkki vetää leukoja 1
Karkki vetää leukoja 2
Siinä¨pari uutta videota tämän päivän selkätreenistä. Leuanvetoharjoitukset jatkuvat edelleen, seurana armoton tekniikkavääpeli Heli. Jonka kanssa tietysti piti vähän hassutella...
Ja dieettikin etenee hyvin.....
Enää ei murehdita, vaan mennään täysillä kohti päämääriä. Sitä ennen käydään vähän tuulettumassa ulkona, dieettilinjalla tietysti. Kiva nähdä välillä vähän muutakin kuin bemarin ratti ja omat seinät.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
ei saa jäädä tuleen makaamaan
Otsikkoa klikkaamalla tunnelmaan sopivaa taustamusiikkia halukkaille....
Takana on melko karut päivät. Elämä on kuitenkin opettanut, että ihmisellä on oikeus märehtiä pari päivää, mutta kolmantena aamuna on vain noustava ylös ja jatkettava maallista taivallusta. Näin teen minäkin.
Hammasta purren ja positiivisilla ajatuksilla itseäni tsempaten keskityn asioihin joistaa saan hyvän mielen. Hyvää mieltä tulee myös siitä alkuperäisestä syystä joka sitten lopulta pahan mielen aiheutti. On upeaa rakastaa ja on ihan mahtavan ihanaa tietää, että maailmassa on joku joka tuntuu niin hyvältä.
Ja hei, miksi sitä aina ajattelee, että menetti jotain. Se, että tekee kipeää tarkoittaa sitä että takana täytyy olla jotain tärkeää. Niin tässäkin tapauksessa, olen viettänyt todella lämpimiä kuukausia ja paistatellut onnellisuuden kuplassa. Ennemmin olen retrosti kiitollinen siitä, kuin suren sen menetystä.
Dieettiä on nyt takana tasan 3 vkoa. Paino on tippunut 4,8 kg ja olen tosi tyytyväinen myös peilistä näkyviin muutoksiin. Yläkroppa on jo ihan kuosissaan, sellaisessa kuin se tavallisella harrastajalla sopiikin olla. Vatsa alkaa muistuttaa sitä kuuluisaa pyykkilautaa päivä päivältä enemmän, pari kiloa vielä niin alla olevissa kuvissa ujosti esittäytyvien yläpalikoiden lisäksi näkyviin tullee myös murkulaa alempaa. Enpä oo moisia nähnyt itselläni koskaan aiemmin elämässäni. Wowtsi fiilis, etten sanoisi.
Tänään keskiviikkona kävin jo salillakin, pienestä ahdistuksesta huolimatta. Koska ruokapuoli on ollut ruokahaluttomuuden takia melko surkealla tolalla jo neljä päivää, ei voimia juurikaan ollut jaettavaksi.
Alkuun tein tietysti leukoja, olin jo odottanut että pääsen testaamaan kuinka nyt sujuu. Ja jos olen ihan vähän vähemmän kriittinen kuin yleensä, niin voin sanoa että taisi mennä jopa kolme omapainoleukaa tänään. Sarjoiksi asti niitä kuitenkin hinkkasin 1 x 3 + 3 x 2. Kohta menee kymmenen :)
Muilta osin treeni meni huonovointisuuden takia osittain pipariksi ja aiottu olkapää+ojentaja vaihtui pelkiksi olkapäiksi. Mutta salillehan pääsee huomennakin, jatketaan harjoituksia silloin.
tiistai 23. maaliskuuta 2010
vatsapalikat
nyt on revittävä ilo elämään pienistä asioista, koska mielessä on suuri suru. ylimmät vatsapalikat näkyvissä ensimmäistä kertaa ikinä. kunnolla. jotain hyvää.
lauantai 20. maaliskuuta 2010
dieetti sujuu hyvin ja elämä on vaan parasta....
Taas yksi viikko takana ja monta sellaista vielä edessä. Dieettiä takana nyt 2,5 vkoa siis ja 9,5 vkoa edessä. Tulokset on näkyvissä jo, ihmeen nopeasti. Rasva palaa niin, että oikein sen suussakin maistaa. Välillä on tosi kova nälkä, mutta parempi niin kuin että mitään ei tapahtuisi. Dieettiohjelmani on tosi helppo ja yksinkertainen ja muodostuu perusruuasta, joten kyllästyminenkään ei ole päässyt vielä yhtään vaivaamaan. Lisäksi kun ruoka on helposti saatavana sekä kotona, että reissussa niin ei ole vaaraa lipsumisiin.
Aerobiset olen jättänyt viikonloppuja lukuunottamatta oikeastaan kokonaan pois. Syynä ihan järkeily se asian ympärillä, että jos kerran kroppa tiivistyy nyt pelkällä ruokavaliolla ja puntilla niin miksi ottaa käyttöön niitä reservejä joita voi käyttää sitten kun kiristyminen pysähtyy. Joten säästetään lenkkarinpohjia keväämmälle.
Tällä viikolla tapahtui sitten sekin ihme, että sain vedettyä elämäni ensimmäiset leuat. Perjantain selkätreenissä lämmittelin lihaksia roikkumalla tangossa ja päätin kokeilla, että joko menisi. Ja menihän se :) Vaikea oli pidätellä hymyä ja olla kiljumatta täydellä salilla, ilo pulppusi melkein väkisin ulos rinnasta. Lopulta sain aikaiseksi 2x2 ja 4x1 täyttä leukaa.
Tänään lauantaina kävin jos polkemassa pyörää ja crossia salilla. Ulos ei viitsi mennä kun rapa lentää joka paikassa. Illemmalla meinaan vielä vetäistä viikon toisen jalkatreenin. Nyt kuitenkin ensin attack life ja shoppailemaan ja katsomaan ihmisiä kaupungille.
tiistai 16. maaliskuuta 2010
MASSIVE?
Karpo treenaa hapaa :)
Sunnuntaina käytiin taas kimppatreenailemassa vierassalilla ja vuorossa oli selkä ja haba. Paikka on hieman steriilihkö mun makuuni, mutta kelpaa kyllä kun kerrankin saa seuraa.
Jännä juttu muuten huomata miten itsellä viimeinen puristus treenissä vaatii sen musiikin. Kun treenailen Juhan kanssa ei tule laitettua AIPODIA korville, vaan treenattua ilman musiikkia. Jotain jää puuttumaan... Vai johtuisko se treenin "huonous" siitä, että keskittyminen menee kun joku säksättää siinä korvan takana jotain hupsua juttua koko ajan.
Noh, kivaa vaihtelua silti, eikä tämä nyt saa tällä tasolla olla niin vakavaa. Harrastus kuitenkin vain.
Dieettiä nyt takana tasan 14 vrk / 2 vkoa. Peilikuva muuttunut melkoisesti, tänään varsinkin tykkäsin kovastikin siitä mitä näin. Läski sulaa tällä hetkellä melko tasaisesti joka paikasta, mutta erityisesti tuntuu että jalat kapenee. Yläkropassa on ihan kelpo muotoa jo, vaikkakin rasvaprosentti hipoo edelleen sietämättömyyden rajoilla.
Nälkäkin on ollut taas tänään. Ihan niin että sisuskaluja korventaa. Aamiainen jäi kiireen takia melkein väliin. Puurosta kerkesin nappaamaan muutaman lusikallisen ennen kuin taksi tuli ja vei mennessään. Se näyttää kostautuvan nyt iltaa kohti.
Eilen maanantaina kävin tekemässä mielettömän hyvän jalkatreenin omalla salillani. Treeni sujui tosi hyvin ja nautin pitkästä aikaa jalkojen treenaamisesta. Ehkä se johtuu siitä, että elopainon huvetessa liikkeet kevenee ja niihin löytyy se oikea tatsi? Noh, näillä jatketaan sillä tuo alaosasto on nyt oltava erityisen tarkastelun alla.
Sunnuntaina käytiin taas kimppatreenailemassa vierassalilla ja vuorossa oli selkä ja haba. Paikka on hieman steriilihkö mun makuuni, mutta kelpaa kyllä kun kerrankin saa seuraa.
Jännä juttu muuten huomata miten itsellä viimeinen puristus treenissä vaatii sen musiikin. Kun treenailen Juhan kanssa ei tule laitettua AIPODIA korville, vaan treenattua ilman musiikkia. Jotain jää puuttumaan... Vai johtuisko se treenin "huonous" siitä, että keskittyminen menee kun joku säksättää siinä korvan takana jotain hupsua juttua koko ajan.
Noh, kivaa vaihtelua silti, eikä tämä nyt saa tällä tasolla olla niin vakavaa. Harrastus kuitenkin vain.
Dieettiä nyt takana tasan 14 vrk / 2 vkoa. Peilikuva muuttunut melkoisesti, tänään varsinkin tykkäsin kovastikin siitä mitä näin. Läski sulaa tällä hetkellä melko tasaisesti joka paikasta, mutta erityisesti tuntuu että jalat kapenee. Yläkropassa on ihan kelpo muotoa jo, vaikkakin rasvaprosentti hipoo edelleen sietämättömyyden rajoilla.
Nälkäkin on ollut taas tänään. Ihan niin että sisuskaluja korventaa. Aamiainen jäi kiireen takia melkein väliin. Puurosta kerkesin nappaamaan muutaman lusikallisen ennen kuin taksi tuli ja vei mennessään. Se näyttää kostautuvan nyt iltaa kohti.
Eilen maanantaina kävin tekemässä mielettömän hyvän jalkatreenin omalla salillani. Treeni sujui tosi hyvin ja nautin pitkästä aikaa jalkojen treenaamisesta. Ehkä se johtuu siitä, että elopainon huvetessa liikkeet kevenee ja niihin löytyy se oikea tatsi? Noh, näillä jatketaan sillä tuo alaosasto on nyt oltava erityisen tarkastelun alla.
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
vanhassa vara parempi...
viimeisten parin päivän aikana olen siis pistänyt ihan järjettömän määrän vaatteita (valehtematta kolme isoa matkalaukullista, tuhansilla euroilla....) taas sivuun kirppiksellä myytäväksi. olen jo vuosi sitten tehnyt päätöksen, että aina kun pienenen niin heitän/annan/myyn kaiken sen pois joka jää liian suureksi. tällä pyrin osittain tietysti vättämään sen, että on "tilaa" lihoa vaatteisiin takaisin.
kätevää on, että kaapissa on vain vaatteita joissa kilo ja kaksi takaisin tuntuu heti ahdistuksena. eipähän pääse salakavalasti kroppa palautumaan entisiin mittoihin, kun kiristävät reidet ja vyötärönauhat muistuttavat siitä että kannattaisi taas hiukan pohtia tilannetta.
noh, tämän sunnuntain aamulenkki kulkeutui ihan vahingossa ohi valtteri-kirppiksen. ja jostain syystä omatkin pikkujalat veivät sinne isoon ja täysinäiseen halliin aivastelemaan pölyjen keskelle (ja saamaan kyynerpäätä kylkiluihin...). kokemus oli taas jotenkin outo.
löysin paristakin kojusta mieleisiäni juttuja. rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että hetkeäkään en uhrannut sille ajatukselle että juuri olen pistänyt kamaa kiertoon ja taas raahaan lisää täyttämään kaappeja. mutta, ostin kokomekon, farkkuhameen ja FARKUT sovittamatta mukaani. olin ihan varma että mikään noista vaatteista ei kotona sovi päälle ja voin ne laittaa takaisin kiertoon omien kirpparikamojeni joukkoon ja myydä taas pois.
vaan kuinkas kävikään.... kaikki olivat sopivia, farkkuhame joka vähän liian iso vyötäröltä. eniten silti iloitsin blendin slimmeistä tummista farkuista, jotka olin lähinnä ajatellut "tavoitehousuiksi". tuumakoko 30" ja hyvin meni päälle. ja NÄYTTI HYVÄLTÄ. en olisi IKINÄ uskonut.
taitaa olla oma kehonkuva aika hukassa. en näytä juurikaan hahmottavani omaa kokoani. tai no, nyt jo ehkä vähän paremmin. sama nimittäin tosiaan tapahtui alkuviikosta kun shoppailin ulkoiluhousuja. urheiluliikkeen myyjä otti kaikki keräämäni vaatteet pois käsivarreltani ja sanoi, että "eihän nämä ole sinun kokoasi....". vastasin, että "niin, no katoin että aika pienen näköiset mutta kun oli stretchiä...". myyjä pysähtyi ja sanoi, että "nämä ovat kaikki liian suuria, haen sulle pienemmät tilalle." :)
muita samanlaisia kokemuksia elämänmuutoksen tehneillä?
kätevää on, että kaapissa on vain vaatteita joissa kilo ja kaksi takaisin tuntuu heti ahdistuksena. eipähän pääse salakavalasti kroppa palautumaan entisiin mittoihin, kun kiristävät reidet ja vyötärönauhat muistuttavat siitä että kannattaisi taas hiukan pohtia tilannetta.
noh, tämän sunnuntain aamulenkki kulkeutui ihan vahingossa ohi valtteri-kirppiksen. ja jostain syystä omatkin pikkujalat veivät sinne isoon ja täysinäiseen halliin aivastelemaan pölyjen keskelle (ja saamaan kyynerpäätä kylkiluihin...). kokemus oli taas jotenkin outo.
löysin paristakin kojusta mieleisiäni juttuja. rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että hetkeäkään en uhrannut sille ajatukselle että juuri olen pistänyt kamaa kiertoon ja taas raahaan lisää täyttämään kaappeja. mutta, ostin kokomekon, farkkuhameen ja FARKUT sovittamatta mukaani. olin ihan varma että mikään noista vaatteista ei kotona sovi päälle ja voin ne laittaa takaisin kiertoon omien kirpparikamojeni joukkoon ja myydä taas pois.
vaan kuinkas kävikään.... kaikki olivat sopivia, farkkuhame joka vähän liian iso vyötäröltä. eniten silti iloitsin blendin slimmeistä tummista farkuista, jotka olin lähinnä ajatellut "tavoitehousuiksi". tuumakoko 30" ja hyvin meni päälle. ja NÄYTTI HYVÄLTÄ. en olisi IKINÄ uskonut.
taitaa olla oma kehonkuva aika hukassa. en näytä juurikaan hahmottavani omaa kokoani. tai no, nyt jo ehkä vähän paremmin. sama nimittäin tosiaan tapahtui alkuviikosta kun shoppailin ulkoiluhousuja. urheiluliikkeen myyjä otti kaikki keräämäni vaatteet pois käsivarreltani ja sanoi, että "eihän nämä ole sinun kokoasi....". vastasin, että "niin, no katoin että aika pienen näköiset mutta kun oli stretchiä...". myyjä pysähtyi ja sanoi, että "nämä ovat kaikki liian suuria, haen sulle pienemmät tilalle." :)
muita samanlaisia kokemuksia elämänmuutoksen tehneillä?
lauantai 13. maaliskuuta 2010
vihdoin hetki aikaa...
treenit on menneet vähän niin ja näin. päätin jo alkuviikosta, että en ota aiheesta mitään stressiä. tiesin, että työpäivät venyvät luvattomuuksiiin, joten parempi olla keräämättä agrea enää siitä että ei kerkiä harrastamaan. joskus kun vain on se vaihe/hetki jolloin täytyy asettaa jokin muu treenin edelle. ja tällä viikolla se oli työ JA uni. olen nimittäin menestyksellä nukkunut pois myös menneitä univelkoja.
maanantaina ja tiistaina tuli täydelliset lepopäivät, keskiviikkona kävin salilla. torstaina helin kanssa heitettiin mukava pitkähkö kävelylenkki ja perjantaina lepäsin jälleen, siis ihan oikeasti, nukkumalla koko illan. tänään lauantaina vietin hauskan päivän supersankarin kanssa. aamulenkkiäkään en kerinnyt tehdä, mutta veikkaanpa että parin tunnin siivous ja kirppiskamojen kasaaminen meni ihan urheilusta, ainakin tuli hiki. iltapäivällä vetäisin sitten tosi hyvän olkapää-ojentajatreenin ja sain taas aikaiseksi uuden dippienkan, kahdeksan toistoa omalla painolla!
huomenna jatketaan taas aktiivisemmin urheillen. supersankarikin ehkä tokenee taas urheilemaan ja jossain välissä olen lupautunut ottamaan hänestä kuvia. ehkä se päivä on huomenna....
mukavaa lauantai-iltaa kaikille teille!
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
huono päivä
poden taas tapani mukaan maaliskuun tautia. tyypillistä minulle on, että kun aurinko hyökkää yhtäkkiä isoina annoksina kimppuun niin mieli menee matalaksi. koska tänäkään vuonna muuta syytä mielialanvaihteluille ei ole, niin tämä halu kaivautua patjan sisään tässä vaiheessa kevättä on pakko johtua jostain sellaisesta aivoihin liittyvästä tekijästä, josta minulle ei ole tarkempaa tietoa.
muutaman viikon kun jaksaa taistella vastaan niin olo helpottuu ja aurinko muuttuu ystäväksi. sillä valoa ja aurinkoa ja lämpöähän toki kaipaan, mutta liian suuri annos kerralla vaikuttaa minuun epämieluisasti.
näinpä ollen tämä sunnuntai on mennyt sisätiloissa pakoillen. päiväunet ovat maistuneet ja enpä ole oikein saanut mitään tehtyä. en muista milloin viimeksi olisin skipannut kaikki lenkit ja treenit viikonlopun jompana kumpana päivänä, paitsi tietysti jos edellisenä iltana on tullut juhlittua.
noh, armollisuutta itseäni kohtaan on olla pakottamatta tekemään asioita jotka tuntuvat pahalta. osaan kyllä erottaa laiskuuden ja vetämättömyyden tästä nyt vaivaavasta olotilasta. ja kunnioitan sitä.
dieettiruokailut ovat vähän myöskin tänään olleet hakusssa, sillä ruoka ei ole oikein maistunut. vajailla mennään, mutta luotan siihen, että kroppa kestää sen kyllä.
nyt odotan vierasta kylään illan virikkeeksi. hyvä että joku käy täällä vähän edes tuulettamassa :)
muutaman viikon kun jaksaa taistella vastaan niin olo helpottuu ja aurinko muuttuu ystäväksi. sillä valoa ja aurinkoa ja lämpöähän toki kaipaan, mutta liian suuri annos kerralla vaikuttaa minuun epämieluisasti.
näinpä ollen tämä sunnuntai on mennyt sisätiloissa pakoillen. päiväunet ovat maistuneet ja enpä ole oikein saanut mitään tehtyä. en muista milloin viimeksi olisin skipannut kaikki lenkit ja treenit viikonlopun jompana kumpana päivänä, paitsi tietysti jos edellisenä iltana on tullut juhlittua.
noh, armollisuutta itseäni kohtaan on olla pakottamatta tekemään asioita jotka tuntuvat pahalta. osaan kyllä erottaa laiskuuden ja vetämättömyyden tästä nyt vaivaavasta olotilasta. ja kunnioitan sitä.
dieettiruokailut ovat vähän myöskin tänään olleet hakusssa, sillä ruoka ei ole oikein maistunut. vajailla mennään, mutta luotan siihen, että kroppa kestää sen kyllä.
nyt odotan vierasta kylään illan virikkeeksi. hyvä että joku käy täällä vähän edes tuulettamassa :)
lauantai 6. maaliskuuta 2010
kevätpörriäinen!
sisko osti eilen uuden fillarin itselleen ja se tarkoittaa, että mä saan kierrätyksenä hänen vanhan nishikin. mullahan ei ole ollut kunnollista fillaria vuosikausiin. olen kulkenut kesät ja talvet autolla joka paikkaan. haaveilen kuitenkin fillaroinnista, kohteina vaikkapa kaivopuisto ja uimastadion. nyt se taitaa toteutua. reisiä jo melkein kuumottelee!
aurinkoa kroppa jo selvästi kaipaakin. viimeiset viikot ovat olleet käsittämättömän kiireisiä, olen fyysisesti väsyneempi kuin koskaan urallani. mutta nautin silti (melkein) joka hetkestä. täysillä. en halua valittaa mistään, en edes puuttuvista tunneista unta. näinpä ollen sormet näppäilevät huomaamatta aina näitä matkatoimistojen sivuja. se mitä mieli ja keho halajaa olisi nimenomaan sellainen rento, nollatahtinen rantaloma jossain rauhallisessa paikassa. uima-allas, rantatuoli, hiekkaa ja meri. thanks!
treenattukin on, keskiviikkona ja torstaina tosiaan kävin salilla ja yhdistin punttiin myös pidemmän sortin aerobiset. eilen oli kamala kiukkyväsymys ja urheiluksi riitti tunti ja vartti kävellen pakkasessa helin kanssa. tänään lauantaina olen tehnyt jo puolentoista tunnin kävelylenkin tyhjällä mahalla ja kohta vuorossa punttitreeni vielä. huomenna suunnitelmissa sama setti.
dieetti etenee mahtavan hyvin :D palaan aiheeseen pian!
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
i bet you...
otsikko kertoo kaiken, sekä viestinä, että linkkinä :)
tänään (tosiaan, klo 0:16 tällä hetkellä) se sitten alkaa. jo monta viikkoa kärttämäni dieetti, jonka aikaansaamisessa henkilökontaisella, orjatyövoiman työehdoilla palkkamallani "valmentajalla" meni lähes kaksi kuukautta, on nyt kolahtanut feispuukin inboxiini.
tuo kahden kuukauden odotusaika on sinänsä mielenkiintoinen, että kun sain tietää että Hän oli aloittanut sen työstämisen niin n. 7 minuutin kuluttua siitä se oli valmis ja "syömäkelpoinen". miehet.
no joka tapauksessa suunnitelma on salainen, koska en voi sitä tänne siltä varalta kirjoittaa että feilaan. nimittäin nyt kun jätän sisällön, ajankohdan ja tavoitteet hämärän peittoon voin milloin tahansa keskeyttää, luovuttaa, chiitata tms ja kirkkain silmin blogittaa, että "näinhän tää just oli suunniteltukin".
mutta sen sanon kuitenkin, että aika karulta se näyttää. toki ei niin karulta ettäkö pääsisin mukaan tähän "kuka on kingein muija"-kisaan, joka tuntuu olevan aika tyypillistä tämän lajin harrastajien parissa. tämä "mitä enemmän kärsit sitä kirkkaamaan kruunun saat"-tyyppinen juttu ei ole mua varten.
ei toisaalta sekään hehkutus, että "sikasiistii, ei tunnu missään. vapiskaa kaikki sohvaläskiperunat.". siis että, jos nyt mentäisiin ihan low profile ja katsotaan sitten kuinka käy. olympialaisten jälkeenhän tämä minun mahdollinen epäonnistumiseni ei suista lukijoistani ehkä juhoa lukuunottamatta enää raiteiltaan, olettehan jo tottuneet alisuorittaneisiin urheilijoihin ihan telkkarissa asti.
joku kavereistani totesi vähän aikaa sitten että mä olen kuulema aina dieetillä ja että "missä vaiheessa sä sitten aina lihot takaisin". no DAA, olen tiputellut viimeisen 4-5 vuoden aikana n. 28 kg läskiä ja tehnyt siihen päälle lihasta varmaan 10 kg. olomuoto on vaihdellut alun sotanorsusta pikkuelefantin kautta tähän nykyiseen normikansalaisen olemukseen. välillä on tullut takapakkeja, välillä taas tarkoituksella löysätty. ei se kuulkaas ole ihan niin yksinkertaista, että ollaan vaan laihiksella ja laihdutaan. ei ainakaan jos ei halua olla ns. laihaläski. ja kukapa haluisi. no aika moni kuitenkin.
joten, dieettini on ikuinen. koska dieetti on ruokavalio. mutta nyt on taas aika karsia siitäkin dieetistä ne turhat pois ja kutistua taas pari vaatekokoa tällä kertaa. luvassa on jotain isoa ja kallista, toivottavasti. siis jos onnistun. Hän aloitti jo ilmeisesti säästämään. aika ovelaa muuten palkata ilmaiseksi valmentaja ja puhua Hänet vielä ympäri palkitsemaan minut jos onnistuminen sitten kuitenkin meidät yllättää.
(ja ihan pikaissti kuulumiset. maanantai meni palautellessa sunnuntain selkätreenistä. Hän oli aika hellävarainen koutsi, mutta siitä huolimatta sain itseni sikakipeäksi. tiistaina oli n. 430 km plus työpäivä plus ei ruokaa plus pakkoshoppausta, joten treeni jäi väliin. tänään keskiviikkona tein sopivasti töitä, ajoin jälleen ihan simona autoa ja olin kotona klo 18. pikasiivous pakon sanelemana ja siitä sitten salille. sain tehtyä erittäin mukavan rinta-ojentajatreenin ja ne dippisulkeiset senkus jatkuivat.... ei aerobista tällä kertaa, koska oli kiire kauppaan ennen sulkemisaikaa.)
tänään (tosiaan, klo 0:16 tällä hetkellä) se sitten alkaa. jo monta viikkoa kärttämäni dieetti, jonka aikaansaamisessa henkilökontaisella, orjatyövoiman työehdoilla palkkamallani "valmentajalla" meni lähes kaksi kuukautta, on nyt kolahtanut feispuukin inboxiini.
tuo kahden kuukauden odotusaika on sinänsä mielenkiintoinen, että kun sain tietää että Hän oli aloittanut sen työstämisen niin n. 7 minuutin kuluttua siitä se oli valmis ja "syömäkelpoinen". miehet.
no joka tapauksessa suunnitelma on salainen, koska en voi sitä tänne siltä varalta kirjoittaa että feilaan. nimittäin nyt kun jätän sisällön, ajankohdan ja tavoitteet hämärän peittoon voin milloin tahansa keskeyttää, luovuttaa, chiitata tms ja kirkkain silmin blogittaa, että "näinhän tää just oli suunniteltukin".
mutta sen sanon kuitenkin, että aika karulta se näyttää. toki ei niin karulta ettäkö pääsisin mukaan tähän "kuka on kingein muija"-kisaan, joka tuntuu olevan aika tyypillistä tämän lajin harrastajien parissa. tämä "mitä enemmän kärsit sitä kirkkaamaan kruunun saat"-tyyppinen juttu ei ole mua varten.
ei toisaalta sekään hehkutus, että "sikasiistii, ei tunnu missään. vapiskaa kaikki sohvaläskiperunat.". siis että, jos nyt mentäisiin ihan low profile ja katsotaan sitten kuinka käy. olympialaisten jälkeenhän tämä minun mahdollinen epäonnistumiseni ei suista lukijoistani ehkä juhoa lukuunottamatta enää raiteiltaan, olettehan jo tottuneet alisuorittaneisiin urheilijoihin ihan telkkarissa asti.
joku kavereistani totesi vähän aikaa sitten että mä olen kuulema aina dieetillä ja että "missä vaiheessa sä sitten aina lihot takaisin". no DAA, olen tiputellut viimeisen 4-5 vuoden aikana n. 28 kg läskiä ja tehnyt siihen päälle lihasta varmaan 10 kg. olomuoto on vaihdellut alun sotanorsusta pikkuelefantin kautta tähän nykyiseen normikansalaisen olemukseen. välillä on tullut takapakkeja, välillä taas tarkoituksella löysätty. ei se kuulkaas ole ihan niin yksinkertaista, että ollaan vaan laihiksella ja laihdutaan. ei ainakaan jos ei halua olla ns. laihaläski. ja kukapa haluisi. no aika moni kuitenkin.
joten, dieettini on ikuinen. koska dieetti on ruokavalio. mutta nyt on taas aika karsia siitäkin dieetistä ne turhat pois ja kutistua taas pari vaatekokoa tällä kertaa. luvassa on jotain isoa ja kallista, toivottavasti. siis jos onnistun. Hän aloitti jo ilmeisesti säästämään. aika ovelaa muuten palkata ilmaiseksi valmentaja ja puhua Hänet vielä ympäri palkitsemaan minut jos onnistuminen sitten kuitenkin meidät yllättää.
(ja ihan pikaissti kuulumiset. maanantai meni palautellessa sunnuntain selkätreenistä. Hän oli aika hellävarainen koutsi, mutta siitä huolimatta sain itseni sikakipeäksi. tiistaina oli n. 430 km plus työpäivä plus ei ruokaa plus pakkoshoppausta, joten treeni jäi väliin. tänään keskiviikkona tein sopivasti töitä, ajoin jälleen ihan simona autoa ja olin kotona klo 18. pikasiivous pakon sanelemana ja siitä sitten salille. sain tehtyä erittäin mukavan rinta-ojentajatreenin ja ne dippisulkeiset senkus jatkuivat.... ei aerobista tällä kertaa, koska oli kiire kauppaan ennen sulkemisaikaa.)
maanantai 1. maaliskuuta 2010
rekan allekokö jäänyt
eilen sunnuntaina kävin ystäväni kanssa tekemässä selkätreenin jumbon flamingon finnbodyllä. joskus on ihan kiva kokeilla muitakin saleja, vaikka lähtökohtaisesti siinä käy niin, että pasmat menee ihan sekaisin ja mistään ei meinaa juuri tulla mitään. ei ainakaan hiki.
onneksi oli paikallisopas mukana joka osasi johdatella oikein liikkeiden ja laitteiden pariin ja sain väännettyä hiukan avustettua leuanvetoa koneessa, ylätaljaa eteen, maastavetoa suorin jaloin, kulmasoutua kässäreillä, takaolkapäitä smithissä jne. hauiksille pienet setit keskitettyä taljassa ja kääntöä scottissa. kyllä muuten tuntui :)
treenin päätteeksi juha kävi makaamassa solariumissa (ilmeisesti valmistautuu jo rantakuntoon, vaikka loskakelit onkin täällä stadissa todella pahasti päällä) ja minä poljin sillä aikaa sen 25 min crossaria.
tuli taas mieleen se sama vika päässä joka on vaivannut jo pitkään.... miksei sitä aerobisen laitteen vatkausta voi koskaa lopettaa muihin kuin tasaminuutteihin? ei ole mitenkään mahdollista keskeyttää ta lopettaa treeniä esim. ajassa 23:38. ei mitenkään. on poljettava se loppukin, kiireestä tai mistä tahansa huolimatta. ainoat oikeat ajat ovat täydet viisiminuuttiset. ajassa 20:00 tai 25:00 treeni on kokonainen ja päässä ei viiraa (ihan niin pahasti). onko muilla tätä samaa vikaa vai taistelenko ajanottodemonin kanssa ihan kaksikseni?
p.s. haluatko teinilovefiiliksen? klikkaa otsikkoa.
onneksi oli paikallisopas mukana joka osasi johdatella oikein liikkeiden ja laitteiden pariin ja sain väännettyä hiukan avustettua leuanvetoa koneessa, ylätaljaa eteen, maastavetoa suorin jaloin, kulmasoutua kässäreillä, takaolkapäitä smithissä jne. hauiksille pienet setit keskitettyä taljassa ja kääntöä scottissa. kyllä muuten tuntui :)
treenin päätteeksi juha kävi makaamassa solariumissa (ilmeisesti valmistautuu jo rantakuntoon, vaikka loskakelit onkin täällä stadissa todella pahasti päällä) ja minä poljin sillä aikaa sen 25 min crossaria.
tuli taas mieleen se sama vika päässä joka on vaivannut jo pitkään.... miksei sitä aerobisen laitteen vatkausta voi koskaa lopettaa muihin kuin tasaminuutteihin? ei ole mitenkään mahdollista keskeyttää ta lopettaa treeniä esim. ajassa 23:38. ei mitenkään. on poljettava se loppukin, kiireestä tai mistä tahansa huolimatta. ainoat oikeat ajat ovat täydet viisiminuuttiset. ajassa 20:00 tai 25:00 treeni on kokonainen ja päässä ei viiraa (ihan niin pahasti). onko muilla tätä samaa vikaa vai taistelenko ajanottodemonin kanssa ihan kaksikseni?
p.s. haluatko teinilovefiiliksen? klikkaa otsikkoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)