vihdoin hetki aikaa...

on ollut superkiireinen viikko ja hyvällä mielellä olen kiitänyt pitkin suomen maanteitä tekemässä sitä mistä tykkään, eli omaa työtäni. auto vain on hiukan temppuillut, eikä se vieläkään kulje yskimättä. jännä juttu, että mitä paremman ja coolimman auton ostaa, sen enemmän pikkuvikoja ja ärsyttävyyksiä. ehkä aika kultaa muistot, mutta ei kyllä nissan qashqaissa ollut yhtään mitään ja nykyistä suloista bmw:täni käytän näköjään korjattavana kerta viikkoon. noh, eiköhän elämä senkin asian ympäriltä rauhoitu kun ärsyttävyyden syy löytyy ja pojat saavat sen fiksattua.

treenit on menneet vähän niin ja näin. päätin jo alkuviikosta, että en ota aiheesta mitään stressiä. tiesin, että työpäivät venyvät luvattomuuksiiin, joten parempi olla keräämättä agrea enää siitä että ei kerkiä harrastamaan. joskus kun vain on se vaihe/hetki jolloin täytyy asettaa jokin muu treenin edelle. ja tällä viikolla se oli työ JA uni. olen nimittäin menestyksellä nukkunut pois myös menneitä univelkoja.

maanantaina ja tiistaina tuli täydelliset lepopäivät, keskiviikkona kävin salilla. torstaina helin kanssa heitettiin mukava pitkähkö kävelylenkki ja perjantaina lepäsin jälleen, siis ihan oikeasti, nukkumalla koko illan. tänään lauantaina vietin hauskan päivän supersankarin kanssa. aamulenkkiäkään en kerinnyt tehdä, mutta veikkaanpa että parin tunnin siivous ja kirppiskamojen kasaaminen meni ihan urheilusta, ainakin tuli hiki. iltapäivällä vetäisin sitten tosi hyvän olkapää-ojentajatreenin ja sain taas aikaiseksi uuden dippienkan, kahdeksan toistoa omalla painolla!

huomenna jatketaan taas aktiivisemmin urheillen. supersankarikin ehkä tokenee taas urheilemaan ja jossain välissä olen lupautunut ottamaan hänestä kuvia. ehkä se päivä on huomenna....

mukavaa lauantai-iltaa kaikille teille!