hyvää uutta vuotta kaikille blogini lukijoille. kiitän teitä seurasta kulunene vuoden aikana, sillä blogini täyttää muutaman viikon päästä kokonaisen yksi vuotta. kesällä dieettini ollessa parhaassa vauhdissa teitä oli keskimäärin n. 400-500 hlöä päivässä riippuen postaustahdistani. tällä hetkelläkin kävijöitä on päivityspäivinä 170-250 hlöä. mukavaa, että matkani kiinnostaa.
tavoitteeni, keinoni ja ajatukseni tulevasta vuodesta kirjasin jo tuonne joulupostaukseen. nyt on vielä käynyt niin onnekkaasti, että olen löytänyt itselleni dieettipuolelle uuden valmentajan. yhteistyöstä on tulossa varmasti hedelmällinen ja mielenkiintoinen. moni asia tulee muuttumaan ja uusia keinoja otetaan käyttöön, joista kerron myöhemmin lisää. stay tuned.
nyt kohti tamperetta ja tampereen yöelämää. pakkahuone ja amorphis, täältä tullaan. jos joku tunnistaa niin tervetuloa juttusille, minut tunnistaa katabolia raiskaamista käsivarsista ja sinisistä monofilamenttilankaisista tikeistä olkapäällä. tämän uuden vuoden ehdottomasti hotein asuste!
Aikomuksia, pyrkimyksiä, tavoitteita, unelmia.
torstai 30. joulukuuta 2010
tiistai 28. joulukuuta 2010
uudet tuulet....
joulu oli ja meni ja olihan se ihan mahtavaa maata selällään ja lukea kirjaa ja syöpötellä luvan kanssa, ilman huonoa omatuntoa. ainoa ongelma oli se, että olin unohtanut makuuhaavakellon kotiin helsinkiin :) no ei, mutta kyllä se makailu tuntuu nyt selässä ja vähän joka paikassa. koko viime viikko meni ilman minkään sortin treeniä, olkapäästä toipuessa, syödessä, nukkuessa ja kirjoja lukiessa. ja kyllä kannatti. vasta sunnuntaina köpöttelin tunnin lenkin meidän vanhimman petomme, eli kuningatar ringan kanssa.
alkuviikko on mennyt siis sokerista vieroittuessa ja voin kertoa, että onhan se ihan perseestä. kun antaa pahalle pikkusormen niin se kirjaimellisesti vie koko käden. kyllä on nimittäin pitänyt kaivaa esiin viimeisetkin tahdon ja voiman rippeet vastustaakseni laatikoissa pyöriviä ylijääänamuja. jo monen monta kertaa olen joutunut tekemään aktiivisen päätöksen, pysähtymään hetkeen ja harkitsemaan todella tarkaan.... "otanko, vai enkö ota?". toistaiseksi en ole ottanut, mutta tiukkaa se tekee enkä lupaa, että rikkeittä suoriudun viikon loppuun asti.
viikko on alkanut treenin osalta hyvin. kättä olen edelleen lepuuttanut, sillä se oikeastaan totta puhuen on tällä hetkellä huomattavastikin kipeämpi kuin viime viikolla. ensimmäisten päivien huumassa oli varmasti osa helpotuksen tuomaa plaseboa, koska nyt kun nivelkapseli alkaa kiristämään ja paikat muutenkin normalisoitumaan, niin kipu on ollut todella kova.
eilen maanantaina kävimme yllä olevan kuvan leidien kanssa tekemässä pientä peruskuntotreeniä jefua ajatellen. treffasimme illalla malminkartanon jätemäen alla ja vedimme 90 min supertreenit hangessa kahlaten. yritän kirjata tähän treenin sisällön, ehkä se jotakuta kiinnostaa...
1) jätemäki alhaalta portaita pitkin ylös ja kiertotietä hangessa kahlaten alas
2) jätemäki alhaalta portaita pitkin puoliväliin ylös ja suoraan pitkin reisimittaista hankea alas
3) 10 sek juoksuvedot pehmeällä hankialustalla ylämäkeen 3 x 3 vetoa, kävelypalautukset ja joka setin välissä 2 min tauko
4) syöksy hankeen (kuvitteellinen pallon peittäminen) 2 x 10
4) askelkyykky ylämäkeen käsivaivaisille 2 x 20 askelta
5) karhunkävely jyrkkään ylämäkeen neljällä raajalla 3 x 15 metriä, kävelypalautus
6) askelkyykky sivuttain, 3 x molempi kylki edellä, loivahko mäki 10 m
7) sivuttaisristijuoksu, 3 x molempi kylki edellä, loivahko mäki 10 m
8) spurtti ylös ja back pedal alas takaperin alamäkeen, 3 x setti, loivahko mäki 10 min
9) dynaamiset venyttelyt parkkiksella 10 min
ja oli hiki, oli hyvä mieli ja oli riittävästi kerrankin happea. uusiksi, ihan mahtavaa.
se olis siis maanantain jumpat....
tänään tiistaina mentiin kuvassa keskellä olevan joukkuekaverini kanssa liikuntamyllyyn juoksemaan vetoja ja loikkia. olin vähän aiemmin itse paikalla ja tein alle 20 min lämmittelyn erilaisin rullaavin juoksuin ja kevyin vedoin ja sen jälkeen jatkettiin näin:
1) 10 y dynaamiset venyttelyt ja lämpät (sis. polvennostojuoksua, pakarajuoksua, cariocaa, askelkyykkyjä taakse ja sivuille taivuttaen, etureisivenyä, takareisivenyä marjoja poimien ja sufflea eri suuntiin).
2) 10 ya vedot kolmipisteasennosta x 4
3) 30 y vedot kolmipisteasennosta x 3
4) 60 y vedot kolmipisteasennosta x 2
kaikki vedot 100% tehoilla, mulla itselläni osassa vetoja pallo kainalossa testimielessä,
5) aitakävelyä, 10 aitaa x 5
6) aitakävelyä kylki edellä, 10 aitaa x 5
7) aitahypyt sivuttain kylki edellä 10 aitaa x 6
(tarkemmin muisteltuna nuo aidat tehtiin ensin ja sitten nuo vedot vasta päälle)
lopuksi itse tein vatsoja vinopenkissä ja joukkuekaverini jatkoi vähän kyykyillä ja penkillä ja rivellä jne. mä säästelin jalkoja huomiselle, sillä ohjelmassa uudelleen myllyä ja siellä uudet vedot ja varsinainen viikon raskas jalkapuntti yhdessä toisen joukkuekaverin kanssa.
käsi toimii juostessa hyvin, mutta painot on vielä aika hankalat. kokeilin vähän hauiskääntöä jne, mutta tuskaista oli...... odotellaan.
ja hei, hyviä uutisia valmentajarintamalta. olen käynyt neuvotteluja uuden mahdollisen dieettivalmentajan kanssa ja nyt näyttää siltä, että saan mahdollisesti itselleni todella asiantuntevan, kehonrakentajien parissa kunnostautuneen miehen apulaiseksi kesädieettiin. jefun ehdoilla mennään, mutta asiantuntemus hänellä ja joukkueemme voimaharjoitteluvalmentajalla yhdessä kyllä riittää parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi, uskon näin. alkuraportit olen jo antanut ja torstaina tavataan kuvien oton ja alkukeskustelun merkeissä. it´s getting very exciting!
maanantai 27. joulukuuta 2010
valmentaja etsinnässä...
Manboy – Where We Used To Live
etsin uutta dieettivalmentajaa ja otan mielelläni ehdotuksia ja tarjouksia vastaan. en tarvitse ns. "julkkis"-valmentajaa, vaan tietotaidollisesti sopivan pätevää ja osaavaa miespuolista henkilöä jolla on suhteellisen pitkä pinna ja jämäkkä ote. tämä asiakas kun nimittäin ei ole, eikä haluakaan aina olla oikeassa.
yhteyttä saa kontaktilaatikon kautta.
kiitos :)
etsin uutta dieettivalmentajaa ja otan mielelläni ehdotuksia ja tarjouksia vastaan. en tarvitse ns. "julkkis"-valmentajaa, vaan tietotaidollisesti sopivan pätevää ja osaavaa miespuolista henkilöä jolla on suhteellisen pitkä pinna ja jämäkkä ote. tämä asiakas kun nimittäin ei ole, eikä haluakaan aina olla oikeassa.
yhteyttä saa kontaktilaatikon kautta.
kiitos :)
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
temppu ja kuinka se tehdään...
niinpä, sen kun tietäisikin niin voisi kehua olevansa viisas. mutta koska sellaista viisastenkiveä ei kait olekaan jolla voitaisiin ratkaista se, että miten jokainen pääsisi kehopuolen tai urheilulajiensa tavoitteisiin, niin jokaisen on se vain yksilöllisesti itselleen löydettävä, havaittava, sovellettava ja kokeiltava.
minulla alkaa jo jonkin verran olla tietoa siitä miten oma kehoni toimii, mikä tukee ja edesauttaa tavoitteisiini (kts. edellinen postaus) pääsemisessä ja mikä taas ei. olen kuitenkin valmennusasioissa vielä vasta-alkaja ja tietotaitotasoni on melko heppoista. tulen tarvitsemaan paljon apua muilta, minua asiantuntevammilta henkilöiltä, mutta jonkinlaista hahmotelmaa olen kuitenkin itse jo alkanut luomaan.
harrastan kahta melko vastakkaista lajia, joiden fyysiset vaatimukset ovat suhteellisen kaukana toisistaan. jännä nähdä onnistunko ja jos niin miten, yhdistämään nämä kaksi lajia. osittain olen saanut siihen kannustusta, toisaalta myös epäilyksiä. luovuttaa en aio ja ainahan voi kokeilla. erehdyksistä oppii, mutta jos ei edes yritä niin mitään ei voi oppiakaan.
amerikkalainen jalkapallo vaatii ( liittyen tavoittelemaani pelipaikkaan) tietysti pelitaitojen ja pallonkäsittelyn lisäksi paljon räjähtävää voimaa, keskivartalon hallintaa ja voimantuottoa, juoksunopeutta, kestävyyttä ja nopeaa palautumiskykyä (eli hyvä fyysinen peruskunto) ja henkistä kapasiteettia fyysistä kontaktia varten.
näitä ominaisuuksia kehitetään talven aikana voimaharjoittelulla, joka on melko kaukana fitness-vosukan treenistä. olen saanut sen jo karvaasti kokea, sillä vaikka lihasmassani on hyvä ja suhteellisen näyttävä näin naturaalitreenaajaksi, niin voimatasoni ovat penkkipunnerrusta lukuunottamatta olleet surkeat. olen melkoinen maatuska jalkakyykyssä, rivessä ja mavessa. näiden petraamiseksi joudun tekemään seuraavien kuukausien aikana paljon työtä. ja vieläpä työtä josta en juurikaan pidä. lyhyitä sarjoja raskailla painoilla ja vieläpä niin, että joku kurkkii siinä hanurissa kiinni, antaa ohjeita (nou nou mulle) ja käskee..... psykologisesti kivuliasta!
lisäksi tarvitsen juoksuvauhtia, joka paranee tietysti hankkimalla lisää voimaa alakroppaan ja keskivartaloon. mutta pelkkä voimaharjoittelu ei riitä, vaan on juostava. juostava hitaasti ja pitkään, kovaa ja lyhyesti ja vielä sitten jonkin verran myös kovaa ja pitkään. tekniikkaa, lähtöasentoa, räjähtävyyttä ja fyysistä peruskuntoa on kehitettävä tasaisesti.
koska kuitenkin haluan myös edelleen treenata fysiikkalajia/keholajia, eli muokata vartaloani vastaamaan kauneusihanteitani, joudun sovittamaan viikottaiseen treeniohjelmaani bodytreeniä. käytännössä se tarkoittaa pienempiä lihasrymiä, eristäviä liikkeitä, pidempiä sarjoja pienemmillä painoilla (verrattuna tuohon jefun voimaharjoitteluun) ja paljon lihashuoltoa. uskon silti, että tuo varsinainen voimaharjoittelu ja bodytreeni tukevat toinen toisiaan. varmasti raskaat kyykyt, rivet ja mavet tulevat antamaan sitä liftiä alakroppaani jota kaipaan, vaikkakin noiden treenien pääasiallinen funktio on kehittää voimatasoja taklausta, pikajuoksua ja kontaktionottoa varten.
kaikkeen tähän tavoitteelliseen treenaukseen yhdistyy sitten tietysti myös rasvaprosentin alentaminen. koska haluan myös olla timmi, tiukka ja jänteävä, joudun pudottamaan painoa ainakin sen 5-7 kg kesään mennessä. se vaatii tietysti dieetin ja pitkiä aerobisia aamuisin tyhjällä mahalla tai treenin jälkeen intervalleina.
dieettihän on varsinaisesti alkanut jo viime sunnuntaina, viikko sitten. olkapääleikkaus viime maanantaina, sekä joulun kaksi vapaata ruokailupäivää ja ensi viikolla olevat uuden vuoden juhlat parhaassa seurassa katkaisevat dieettiä ja sen olen jo etukäteen itselleni sallinut.
olen jo pitkään kritisoinut sitä, että dieetti tai terveet elämäntavat aloitetaan aina "huomenna" tai "ensi maanantaina". tänä vuonna pitämäni 28 viikon dieetin aloitin keskellä viikkoa, keskellä päivää. sain dieettiruokavalion valmentajaltani keskiviikkona klo 15. dieetti alkoi siitä, seuraava ateriani oli jo dieetin mukainen, punnittu ja laskettu.
miksipä siis tälläkään kertaa olisin odottanut uuden vuoden jälkeistä aikaa. jokainen päivä on tärkeä ja jokainen päivä on askel lähemmäksi tavoitetta. motivaatiota riittää ja samapa se on milloin ottaa sen ensimmäisen askeleen kohti kieltäytymisiä ja rajoitteita. niitä on nyt juhlakautena ehkä tavallista enemmän, mutta tulee niitä olemaan koko keväänkin edessä.
noh, mistä tämä kaikki sitten koostuu määrällisesti ja laadullisesti? jotakuinkin tästä:
ma: jefu / ketteryys, voima, tekniikka, voima 90 min
ti: bodypuntti 60 min + 30 min aerobinen omalla salilla yksin
ke: jefu / voimaharjoittelu eltsun punttiksella joukkueen kanssa 90 min
to: jefu / rissutreenit talissa 90 min (loppunee pian, joten tähän tilalle sitten bodypuntti 60 min + 30 min aerobista talven aikana tai lepopäivä, tilanteesta ja viikosta riippuen)
pe: bodypuntti 60 min + 30 min aerobinen
la: jefu / voimaharjoittelu eltsun punttiksella joukkueen kanssa 120 min JA matalasykkeinen aerobinen ulkona 60-90 min
su: jefu / lajitreeni talissa kamat päällä 90 min + bodypuntti 60 min (dieetin edetessä ja treenikauden lähestyessä loppuaan tähän tullee vielä 60 min aamulenkki tyhjällä mahalla ennen jefua)
yhteensä treeniä tulossa n. 14 h / vko. minun mittapuuni mukaan melko normaali määrä, saman verran kuin mitä tein koko viime kevään ja kesän. viime vuoden dieetin viimeiset pari kuukautta tosin treeniä taisi olla n. 20 h viikossa. toki olin silloin myös lomalla.
työ tulee asettamaan omat rajoituksensa treenille ja joka viikko on pääse tietenkään toteuttamaan jokaista suunniteltua treeniä. mutta jos edes 80 % suunnitellusta toteutuu niin määrä ja tehot lienevät olevan sopivalla tasolla.
dieetti tulee olemaan perinteinen bodydieetti. ruokavalio koostuu hyvistä hiilihydraateista, runsaasta proteiinista, palautusjuomasta ja kasviksista. rasvaa en juurikaan käytä dieetilläkään. kaloreita tai makroja en ala tässä edelleenkään erittelemään, en jaksa kuunnella sitä arvostelua ja neuvomista minkä dieetin paloihin purkaminen helposti aiheuttaa :)
paino ei saa laskea alle 65 kg pelikautta ajatellen, joten dieetti tuskin tulee olemaan yhtä pitkä kuin viime vuonna. uskon, että se lähtee laskuun hyvinkin pian. treenit ovat pitkin syksyä ollet vähän mitä sattuu olkapään ja akilleksen takia ja olen pystynyt viime aikoina jo syömään aika mukavasti ilman että paino on noussut. toivon ja oletan että kroppa siis toimii ja kiristyminen alkaa melko hyvin kunhan vauhtiin pääsen.
kärsimysdieetille en ala, joten jos paino ei suosiolla lähde laskuun niin sitten se saa olla sellainen kuin se on. näinkin olen toimintakykyinen ja pärjään kentällä varmasti. se mitä tavoittelen nyt on vain sitä loppuhitsausta...
wish me luck ja jääkää kuulolle. päivittelen niin paljon kuin pystyn, sillä blogin kirjoittaminen auttaa motivaation ylläpitämisessä, ajatusten jäsentämisessä ja omien tekemisten ja päätösten reflektoimisessa.
lauantai 25. joulukuuta 2010
suunnitelma kevääksi 2011
ainahan on ollut tapana tehdä lupauksia uudeksi vuodeksi, kuka sitten mitäkin on päättänyt muuttaa elämässään tai mihinkin satsata. monesti selkeiden tavoitteiden asettaminen toimiikin hyvänä motivaattorina ja innostajana elämänmuutoksille, satsaamiselle ja päämääriin pääsemiselle.
itsekin olen päättänyt luoda itselleni SMART-goalin työelämän tavoitteiden lisäksi myös privaattielämään. luonnollisesti omat tavoitteeni liittyvät urheiluun ja kuntoiluun, sehän se on se asia joka minua eniten omassa elämässäni, vapaalla ollessa kiinnostaa ja kiehtoo. muitakin, kevyempiä "tavoitteita" toki on mielessä, mutta ne ovat enemmänkin sellaisia haluja, toiveita ja unelmia....
smart-goal tulee siis sanoista specific, measurable, attainable, reasonable ja timely..... eli tavoitteen tulee olla spesifi (tarkka), mitattavissa oleva, saavutettavissa oleva, järkevä/realistinen ja aikaan sidottu. nämä piirteet kun ovat tarkkaan tavoiteasettelussa määritelty niin päämäärää kohti on helpompi pyrkiä ja tavoitteen saavuttaminen on todennköisempää. tiedättehän, hyvin suunniteltu on puoliksi toteutettu.
oma tavoitteeni on siis todellinen SMART-goal. aion olla ensi kesään mennessä elämäni parhaassa fyysisessä kunnossa (tarkemmin määriteltynä siis alin rasvaprosentti, enemmän lihasmassaa ja vähintään erinomainen fyysinen kunto suoritusmielessä ajatellen jenkkifutista).
mitattavissahan se on sekä kiloina (yritän tavoitella melko tarkkaan 65 kg painon, ei enempää, eikä vähempää), että rasvaprosenttina (n. 20%) , sekä voimaharjoittelun tulosten kehittymisenä (kyykky, rive ja mave) ja juoksukunnon mittaamisena. juoksukuntoa tulen mittaamaan cooperin testillä ja jefulle tyypillisillä lyhyillä pyrähdyksillä. tavoitteena on ennätysten parantaminen 20 y, 40 y ja 100 m matkoilla, sekä tehdä joku kohtalainen pohja-aika cooperissa, jota en ole koskaan siis aiemmin juossut.
saavutettavissahan nuo asettamani tavoitteet ovatkin. painoa ei tarvitse tiputtaa kuin n. 5-7 kg, riippuen vähän siitä mikä on lopullinen lukema näin joulun ja uuden vuoden juhlien jäljiltä. lihasmassaa tulee kertymään varmuudella lisää, sillä syksy on mennyt ylläpitävän, suhteellisen kevyen treenin parissa olkapään takia ja nyt pääsen uudelleen aloittamaan raskaammat treenit. voimaharjottelutulokset tulevat varmasti paranemaan ja niiden mittaamisessa auttavat jo nyt kirjattuna olevat pohjatulokset. apuna minulla on erinomainen roostersin voimaharjoitteluvalmentaja ja joukkueesta tuleva positiivinen paine ja pakotettu yrittämisen tahto ;)
juoksukunto on vaikeimmin saavutettavissa tuon kestävyyden osalta. en tiedä vielä miten hyvin pystyn aloittamaan pidemmät lenkit akillesjänteen kiputilan takia (vaivannut nyt 3 kk melko ankarana). spurttinopeuteen uskon tulevan kehitystä keskivartalon ja jalkatreenien myötä. tiedän, että kapasiteettia on ja tulokset kohenevat varmasti rasvaprosentin aletesssa, voimatasojen noustessa ja tekniikan kehittyessä.
järkeviähän nämä tavoitteet ovat, eivät liian vaikeita tai liian helppoja. motivaatiota on helpoin pitää yllä silloin kun tavoite on sellainen jonka saavuttaminen on mahdollista sellaisella työmäärällä joka on normaalielämän, työn ja vapaa-ajan puitteissa realisitista. tavoitteet eivät ole mahdottomia, mutta toisaalta ei sellaisiakaan joiden saavuttaminen onnistuu ilman merkittävää panostusta, suunnittelua, satsaamista ja priorisointia. lisäksi nämä nyt asettamani tavoitteet ovat siinä mielessä järkeviä, että ne ovat terveyttäni ja hyvinvointiani tukevia, eli niiden tavoittelu ei sisällä negatiivisia arvoja, vaaroja tai muuta ikävää.
aikaanhan nämä minun tavoitteeni ovat sidottuja, koska olen määritellyt tavoitteekseni nimenomaisesti olla kunnossa kesällä. aikaa varsinaiseen kesään ja bikinikauteen on n. 5,5 kk. pelikausi alkanee jo toukokuun alussa viimeistään, joten periaatteessa suurin osa työstä pitäisi olla tehtynä 4 kk aikana. tämä aika on sopiva aika juuri näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. 5-7 kg 4 kk aikana on alle 0,5 kg viikossa, tulokset ja juoksukunto kerkiää sopivasti kehittyä ja lihasmassaakin ehtii muutama gramma tulla jos kaikki oheisasiat ovat kunnossa. tavoite ei ole liian pitkällä, jolloin keskittyminen helposti herpaantuu..... vaan se h-hetki on "jo melkein tossa".
yleensä sitten goal settingin jälkeen tärkeää on luoda kunnon suunnitelma siitä miten tavoitteeseen päästään.... siitäkin minulla on jo hahmotelmat olemassa, joten lisää tulevasta rytmistä ja ruokailuista jne seuraavassa postissa. sillä välillä haastan teidät jokaisen miettimään itsellenne omia smart-goaleja vuodelle 2011. liittyy se sitten urheiluun, fitnekseen, vauvoihin. häihin tai mikä nyt ketäkin kiinnostaa.... :)
tätä kohti siis............................ ja vielä hiukan pistetään paremmaksi!
itsekin olen päättänyt luoda itselleni SMART-goalin työelämän tavoitteiden lisäksi myös privaattielämään. luonnollisesti omat tavoitteeni liittyvät urheiluun ja kuntoiluun, sehän se on se asia joka minua eniten omassa elämässäni, vapaalla ollessa kiinnostaa ja kiehtoo. muitakin, kevyempiä "tavoitteita" toki on mielessä, mutta ne ovat enemmänkin sellaisia haluja, toiveita ja unelmia....
smart-goal tulee siis sanoista specific, measurable, attainable, reasonable ja timely..... eli tavoitteen tulee olla spesifi (tarkka), mitattavissa oleva, saavutettavissa oleva, järkevä/realistinen ja aikaan sidottu. nämä piirteet kun ovat tarkkaan tavoiteasettelussa määritelty niin päämäärää kohti on helpompi pyrkiä ja tavoitteen saavuttaminen on todennköisempää. tiedättehän, hyvin suunniteltu on puoliksi toteutettu.
oma tavoitteeni on siis todellinen SMART-goal. aion olla ensi kesään mennessä elämäni parhaassa fyysisessä kunnossa (tarkemmin määriteltynä siis alin rasvaprosentti, enemmän lihasmassaa ja vähintään erinomainen fyysinen kunto suoritusmielessä ajatellen jenkkifutista).
mitattavissahan se on sekä kiloina (yritän tavoitella melko tarkkaan 65 kg painon, ei enempää, eikä vähempää), että rasvaprosenttina (n. 20%) , sekä voimaharjoittelun tulosten kehittymisenä (kyykky, rive ja mave) ja juoksukunnon mittaamisena. juoksukuntoa tulen mittaamaan cooperin testillä ja jefulle tyypillisillä lyhyillä pyrähdyksillä. tavoitteena on ennätysten parantaminen 20 y, 40 y ja 100 m matkoilla, sekä tehdä joku kohtalainen pohja-aika cooperissa, jota en ole koskaan siis aiemmin juossut.
saavutettavissahan nuo asettamani tavoitteet ovatkin. painoa ei tarvitse tiputtaa kuin n. 5-7 kg, riippuen vähän siitä mikä on lopullinen lukema näin joulun ja uuden vuoden juhlien jäljiltä. lihasmassaa tulee kertymään varmuudella lisää, sillä syksy on mennyt ylläpitävän, suhteellisen kevyen treenin parissa olkapään takia ja nyt pääsen uudelleen aloittamaan raskaammat treenit. voimaharjottelutulokset tulevat varmasti paranemaan ja niiden mittaamisessa auttavat jo nyt kirjattuna olevat pohjatulokset. apuna minulla on erinomainen roostersin voimaharjoitteluvalmentaja ja joukkueesta tuleva positiivinen paine ja pakotettu yrittämisen tahto ;)
juoksukunto on vaikeimmin saavutettavissa tuon kestävyyden osalta. en tiedä vielä miten hyvin pystyn aloittamaan pidemmät lenkit akillesjänteen kiputilan takia (vaivannut nyt 3 kk melko ankarana). spurttinopeuteen uskon tulevan kehitystä keskivartalon ja jalkatreenien myötä. tiedän, että kapasiteettia on ja tulokset kohenevat varmasti rasvaprosentin aletesssa, voimatasojen noustessa ja tekniikan kehittyessä.
järkeviähän nämä tavoitteet ovat, eivät liian vaikeita tai liian helppoja. motivaatiota on helpoin pitää yllä silloin kun tavoite on sellainen jonka saavuttaminen on mahdollista sellaisella työmäärällä joka on normaalielämän, työn ja vapaa-ajan puitteissa realisitista. tavoitteet eivät ole mahdottomia, mutta toisaalta ei sellaisiakaan joiden saavuttaminen onnistuu ilman merkittävää panostusta, suunnittelua, satsaamista ja priorisointia. lisäksi nämä nyt asettamani tavoitteet ovat siinä mielessä järkeviä, että ne ovat terveyttäni ja hyvinvointiani tukevia, eli niiden tavoittelu ei sisällä negatiivisia arvoja, vaaroja tai muuta ikävää.
aikaanhan nämä minun tavoitteeni ovat sidottuja, koska olen määritellyt tavoitteekseni nimenomaisesti olla kunnossa kesällä. aikaa varsinaiseen kesään ja bikinikauteen on n. 5,5 kk. pelikausi alkanee jo toukokuun alussa viimeistään, joten periaatteessa suurin osa työstä pitäisi olla tehtynä 4 kk aikana. tämä aika on sopiva aika juuri näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. 5-7 kg 4 kk aikana on alle 0,5 kg viikossa, tulokset ja juoksukunto kerkiää sopivasti kehittyä ja lihasmassaakin ehtii muutama gramma tulla jos kaikki oheisasiat ovat kunnossa. tavoite ei ole liian pitkällä, jolloin keskittyminen helposti herpaantuu..... vaan se h-hetki on "jo melkein tossa".
yleensä sitten goal settingin jälkeen tärkeää on luoda kunnon suunnitelma siitä miten tavoitteeseen päästään.... siitäkin minulla on jo hahmotelmat olemassa, joten lisää tulevasta rytmistä ja ruokailuista jne seuraavassa postissa. sillä välillä haastan teidät jokaisen miettimään itsellenne omia smart-goaleja vuodelle 2011. liittyy se sitten urheiluun, fitnekseen, vauvoihin. häihin tai mikä nyt ketäkin kiinnostaa.... :)
tätä kohti siis............................ ja vielä hiukan pistetään paremmaksi!
koiramaista joulua....
hyvää joulua meiltä kaikilta teille kaikille.
yksi puuttuu kuvasta, se on päivystävällä eläinlääkärille korjattavana. muissa perheissä kun on tapana jouluna painia ikävä kyllä alkoholin vaikutuksen alaisena lähisukulaisten kanssa, niin meillä on joulutraditiona pienet koiramyllyt. aiheena yleensä tontin omistajuus, kuka saa kulkea oviaukosta ensimmäisenä tai joku lattialle pudonnut kinkunretale. tänään se riita tuli tuosta tontin omistamisesta.
noh, eiköhän se yksi jo ennestään scarfacea muistuttava narttu saada siellä paikattua kuntoon ja joulurauha laskeutuu uudelleen tänne meillekin.
kyllä koirista on paljon iloa ja ne ovat rakkaita perheenjäseniä siinä missä ihmisetkin. mutta neljä isoa belgialaista, joista yhtä mammanpoikaa lukuunottamatta jokainen tuntee sisimmässään olevansa kukkulan kuningas.... onhan siinä haastetta meille ihmisille.
torstai 23. joulukuuta 2010
maja-tukka
nyt on taas todistettu, että musta ei tule koskaan aikuista. 36 v:na fanitan maja ivarssonia the soundsista ja oli sitten pakko saada samanhenkinen tukka. tässäpä tulosta....
kuvien lähteenä:
http://gfx.aftonbladet-cdn.se/multimedia/archive/00226/NOJE-23s36-maja-3_4_226823w.jpg
http://ecx.images-amazon.com/images/I/B1LDkj4-UeS._SL600_.jpg
http://chicago.metromix.com/content_image/full/1021745/560/370
http://userserve-ak.last.fm/serve/_/593008/Maja+Ivarsson.jpg
ja tässä sitten kotimainen pallinaamaversio:
mun mielestä se onnistui oikein hyvin, kiitos siitä kampaajalleni inkalle. inka avaa kohta uuden liikkeen bulevardille ja laitan sitten aikanaan tänne vähän yhteystietoja.
uutta vuotta varten on jo nahkashortsit ja verkkosukkikset kaapissa, ankarien korkojen vieressä. enää puuttuu koppalakki ja the sounds-look on valmis. nähdään pakkahuoneella amorphiksen keikalla!
http://gfx.aftonbladet-cdn.se/multimedia/archive/00226/NOJE-23s36-maja-3_4_226823w.jpg
http://ecx.images-amazon.com/images/I/B1LDkj4-UeS._SL600_.jpg
http://chicago.metromix.com/content_image/full/1021745/560/370
http://userserve-ak.last.fm/serve/_/593008/Maja+Ivarsson.jpg
ja tässä sitten kotimainen pallinaamaversio:
mun mielestä se onnistui oikein hyvin, kiitos siitä kampaajalleni inkalle. inka avaa kohta uuden liikkeen bulevardille ja laitan sitten aikanaan tänne vähän yhteystietoja.
uutta vuotta varten on jo nahkashortsit ja verkkosukkikset kaapissa, ankarien korkojen vieressä. enää puuttuu koppalakki ja the sounds-look on valmis. nähdään pakkahuoneella amorphiksen keikalla!
maanantai 20. joulukuuta 2010
i survived....
... melkoisen määrän propofolia, oxanestia ja fentanyliä, saaden kaupanpäällisiksi moonfacen 2 l ringeristä ja onneksi vähän apua heiluvaan ja liian korkeaan sänkyyn (kjäh kjäh) pahoinvointilääkkeestä nimeltään zofran. kipua ei ole ainakaan vielä nimeksikään, tai sitten se johtuu siitä, että olen niin tottunut elämään todella kovien särkyjen ja liikerajoitusten kanssa.
leikkauksessa siis todettiin, että mri dg oli varsin osuva. supraspinatuksen jänteen tendiniitti oli melko paha ja osa jänteen säikeistä olikin jo rispautunut, alueella oli voimakas, punoittava bursiitti, ja nivelkapselin takaosassa myös inflammaatio. koko nivelen alua siistittiin, siivottiin ja putsattiin juurta jaksaen, jännettä hiukan parturoitiin, acromionia hiottiin 4 mm korkeammaksi ja coracoacromiaalinen ligamentti poistettiin. lisäksi sain paikallisesti kortisonia suoraan bursaan.
tällä hetkellä käsi on sidoksissa, mutta jos nyt oikein näin niin kaksi tai kolme artroskopiareikää näyttäisi olevan ja ompeleet näistä reijistä saan poistaa 30.12. 2010. saan siis hihattoman juhlamekkoni päälle sittenkin uuden vuoden juhliin, jiihaa. mustelmaa on alueella myös jonkin verran, mutta täytyy todeta, että mustelmia on kyllä käsivarsissa paljon enemmän sunnuntain jefutreenistä. ja säärissä eilisen mavetuksesta. sotavammoja, hell yeah sanon minä.
jatko-ohjeet olivat odotetun kaltaiset. saikkua 3 vkoa, mutta aktiivisesti liikkuen ja kuntouttaen. levätä pitää kunnolla ja harrastaa omaehtoista fysioterapiaa päivittäin. sain liikeharjoitusohjeita, mutta taustastani johtuen hallitsen ne jo ennestään ja lisäksi urheiluharrastukseni tulee pitämään huolen siitä, että saan käden varmasti kuntoon alta aikayksikön.
punttikieltoa tuli 4 vkoa hartian yläpuolelle nousevista liikkeistä. alakroppaa saan treenata heti kun jaksan anestesian jäljiltä, eli suunnitelmissa on tosiaan jalkajumppaa keskiviikolle ennen influenssarokotteen ottamista. juoksut ja loikat ovat sallittuja kivun sallimissa rajoissa (apuhengityslihasten käyttö kohottaa hartiapunosta usein ja saattaa aiheuttaa olkapään alueelle epätoivottuja lihasjännityksiä ja sitä kautta kipuja, joten maltilla). palloa en saa heittää 4 viikkoon, mutta kiinni kuulema saan ottaa. se vaikutti olevan enemmänkin myönnytys kuin suositus. puntteja saan roikottaa (esimerkiksi askelkyykkyä tehdessä) varovasti, kunhan en nostele ilmaan.
työjutuista lepo on tarpeen, koska ajan paljon autolla, kannan painavia laukkuja ja raahaan tavaroita, sekä istun paljon päätteen ääressä. näitä yritän nyt välttää, vaikka jonkin verran autolla onkin pakon edessä ajettava. turvallisuus ennen kaikkea ja näin ollen nyt priorisoin itseäni.
kuntoutuminen tulee olemaan mielenkiintoinen projekti ja odotan innolla sitä, että pääsen taas kunnolla treenaamaan. jefussa esim. en ole juurikaan voinut ottaa kiinni palloja jotka menivät yli hartiatason, koska kädet eivät yksinkertaisesti nouse. taklausharjoituksissa olen joutunut olemaan todella varovainen, koska kaikki äkkinäinen kontakti on tehnyt tosi kipeää. ja koska en ole voinut kannatella vartaloni painoa käsivarsillani, niin monet kontaktiharjoitteet ovat jääneet puolitiehen. myös voimaharjoitteluun tämä kaikki on asettanut rajoitteita.
fitnesspuolella kroppa on löystynyt ja pienentynyt käsivarsien ja olkapäiden lihasmassan osalta, valitettavasti. se on ollut todella kova paikka henkisesti. nyt olenkin jo ihan täpinässä kun tiedän, että kohta pääsen pumppaamaa lihasmuistin avulla takaisin kaikki muodot käsiini, mikäs sen motivoivampaa. rasvaprosenttikin lähtee taas varmasti alenemaan kun saan mukaan raskaan painoharjoittelun ja sen tuomat muutokset normaaliin hormonitasapainooni.
ruokapuolelta sitten sellaista "uutta", että olen eilen aloittanut dieetin. alku menee vielä tämän leikkauksen ja juhlien takia hieman puolivaloilla, mutta koska itse aina opetan, että dieettiä varten ei pidä odottaa aina sitä seuraavaa maanantaita, niin ajattelin olla itse itselleni esimerkkinä. eilinen sunnuntai meni täysin dieettiruokavaliolla jo, ja nälkä oli kamala. se kertonee hyvää, sillä uskon että se merkitsi sitä että aineenvaihdunta toimii jo. toivossa on hyvä ainakin elää.
tänään illalla leikkauksen jälkeisen paaston jälkeen sallin itselleni ystäväni valtterin kannustamana 270 g irtokarkkeja, yhden korvapuustin, 4 lakua ja fetasalaattia + lindströmin pihvin. ei paha herkkupäivä, tuskin meni kalorit edes yli normaalin. mutta ruokahalu oli hakusessa ja kait sitä vähän kaipasi TLC:tä edes ruuan muodossa. asiaan tietysti vaikutti se, että ruokakaupassa oli mukana minut sairaalasta hakenut "kannustaja", eli läpipasko valtteri, joka ei tiedä rasvasta ja läskistä mitään. helppohan tollasen yypersporttisen miehen on sanoa, että "joo joo, tottakai sä voit tänään syödä jacky makuapalaa".... ja minähän syön, jos kerran lupa annetaan :)
tässä yhteydessä voisinkin erityisesti kiittää tuesta ja kannustuksesta kaikkia niitä ystäviäni ja tuttaviani jotka toivottivat onnea ja menestystä leikkaukseen ja jotka lähettivät kannustavia viestejä puhelimitse ja fb:n kautta. on ollut sydäntäni kovasti lämmittävää huomata, että ympärilläni on erakkomaisuudestani huolimatta ihmisiä, jotka välittävät aidosti tällaisesta hiukan omalaatuisesta kaduntallaajastakin. kiitos teille, erityisesti äiti, kaikki roostersin naiset, susanna, minna nykänen, minna meiltä töistä, anna meiltä töistä, heli-hottis, sekä minulle ison palveluksen tehnyt ystäväni sankaripollari valtteri, joka tuulta ja tuiskua uhmaten, sekä äärimmäisen surkeista stadilaisautoilutaidoista huolimatta lupautui neidolle noutajaksi, ja joka hopeanuolellaan pelasti minut pulasta.
kiitos kaikille rakkailleni!
(ja tässä vielä sille yhdelle, joka tunnistaa itse itsensä, ikävä on kova...)
you´re dead to me
theres no life in you
you locked me out again
I´m still open
for you there´s no
middle ground
everything´s amplified
everything´s absolute/everything
to you
I am so limited
I live inside this head
I am my own deadlock
you´re my treatment shock
leikkauksessa siis todettiin, että mri dg oli varsin osuva. supraspinatuksen jänteen tendiniitti oli melko paha ja osa jänteen säikeistä olikin jo rispautunut, alueella oli voimakas, punoittava bursiitti, ja nivelkapselin takaosassa myös inflammaatio. koko nivelen alua siistittiin, siivottiin ja putsattiin juurta jaksaen, jännettä hiukan parturoitiin, acromionia hiottiin 4 mm korkeammaksi ja coracoacromiaalinen ligamentti poistettiin. lisäksi sain paikallisesti kortisonia suoraan bursaan.
tällä hetkellä käsi on sidoksissa, mutta jos nyt oikein näin niin kaksi tai kolme artroskopiareikää näyttäisi olevan ja ompeleet näistä reijistä saan poistaa 30.12. 2010. saan siis hihattoman juhlamekkoni päälle sittenkin uuden vuoden juhliin, jiihaa. mustelmaa on alueella myös jonkin verran, mutta täytyy todeta, että mustelmia on kyllä käsivarsissa paljon enemmän sunnuntain jefutreenistä. ja säärissä eilisen mavetuksesta. sotavammoja, hell yeah sanon minä.
jatko-ohjeet olivat odotetun kaltaiset. saikkua 3 vkoa, mutta aktiivisesti liikkuen ja kuntouttaen. levätä pitää kunnolla ja harrastaa omaehtoista fysioterapiaa päivittäin. sain liikeharjoitusohjeita, mutta taustastani johtuen hallitsen ne jo ennestään ja lisäksi urheiluharrastukseni tulee pitämään huolen siitä, että saan käden varmasti kuntoon alta aikayksikön.
punttikieltoa tuli 4 vkoa hartian yläpuolelle nousevista liikkeistä. alakroppaa saan treenata heti kun jaksan anestesian jäljiltä, eli suunnitelmissa on tosiaan jalkajumppaa keskiviikolle ennen influenssarokotteen ottamista. juoksut ja loikat ovat sallittuja kivun sallimissa rajoissa (apuhengityslihasten käyttö kohottaa hartiapunosta usein ja saattaa aiheuttaa olkapään alueelle epätoivottuja lihasjännityksiä ja sitä kautta kipuja, joten maltilla). palloa en saa heittää 4 viikkoon, mutta kiinni kuulema saan ottaa. se vaikutti olevan enemmänkin myönnytys kuin suositus. puntteja saan roikottaa (esimerkiksi askelkyykkyä tehdessä) varovasti, kunhan en nostele ilmaan.
työjutuista lepo on tarpeen, koska ajan paljon autolla, kannan painavia laukkuja ja raahaan tavaroita, sekä istun paljon päätteen ääressä. näitä yritän nyt välttää, vaikka jonkin verran autolla onkin pakon edessä ajettava. turvallisuus ennen kaikkea ja näin ollen nyt priorisoin itseäni.
kuntoutuminen tulee olemaan mielenkiintoinen projekti ja odotan innolla sitä, että pääsen taas kunnolla treenaamaan. jefussa esim. en ole juurikaan voinut ottaa kiinni palloja jotka menivät yli hartiatason, koska kädet eivät yksinkertaisesti nouse. taklausharjoituksissa olen joutunut olemaan todella varovainen, koska kaikki äkkinäinen kontakti on tehnyt tosi kipeää. ja koska en ole voinut kannatella vartaloni painoa käsivarsillani, niin monet kontaktiharjoitteet ovat jääneet puolitiehen. myös voimaharjoitteluun tämä kaikki on asettanut rajoitteita.
fitnesspuolella kroppa on löystynyt ja pienentynyt käsivarsien ja olkapäiden lihasmassan osalta, valitettavasti. se on ollut todella kova paikka henkisesti. nyt olenkin jo ihan täpinässä kun tiedän, että kohta pääsen pumppaamaa lihasmuistin avulla takaisin kaikki muodot käsiini, mikäs sen motivoivampaa. rasvaprosenttikin lähtee taas varmasti alenemaan kun saan mukaan raskaan painoharjoittelun ja sen tuomat muutokset normaaliin hormonitasapainooni.
ruokapuolelta sitten sellaista "uutta", että olen eilen aloittanut dieetin. alku menee vielä tämän leikkauksen ja juhlien takia hieman puolivaloilla, mutta koska itse aina opetan, että dieettiä varten ei pidä odottaa aina sitä seuraavaa maanantaita, niin ajattelin olla itse itselleni esimerkkinä. eilinen sunnuntai meni täysin dieettiruokavaliolla jo, ja nälkä oli kamala. se kertonee hyvää, sillä uskon että se merkitsi sitä että aineenvaihdunta toimii jo. toivossa on hyvä ainakin elää.
tänään illalla leikkauksen jälkeisen paaston jälkeen sallin itselleni ystäväni valtterin kannustamana 270 g irtokarkkeja, yhden korvapuustin, 4 lakua ja fetasalaattia + lindströmin pihvin. ei paha herkkupäivä, tuskin meni kalorit edes yli normaalin. mutta ruokahalu oli hakusessa ja kait sitä vähän kaipasi TLC:tä edes ruuan muodossa. asiaan tietysti vaikutti se, että ruokakaupassa oli mukana minut sairaalasta hakenut "kannustaja", eli läpipasko valtteri, joka ei tiedä rasvasta ja läskistä mitään. helppohan tollasen yypersporttisen miehen on sanoa, että "joo joo, tottakai sä voit tänään syödä jacky makuapalaa".... ja minähän syön, jos kerran lupa annetaan :)
tässä yhteydessä voisinkin erityisesti kiittää tuesta ja kannustuksesta kaikkia niitä ystäviäni ja tuttaviani jotka toivottivat onnea ja menestystä leikkaukseen ja jotka lähettivät kannustavia viestejä puhelimitse ja fb:n kautta. on ollut sydäntäni kovasti lämmittävää huomata, että ympärilläni on erakkomaisuudestani huolimatta ihmisiä, jotka välittävät aidosti tällaisesta hiukan omalaatuisesta kaduntallaajastakin. kiitos teille, erityisesti äiti, kaikki roostersin naiset, susanna, minna nykänen, minna meiltä töistä, anna meiltä töistä, heli-hottis, sekä minulle ison palveluksen tehnyt ystäväni sankaripollari valtteri, joka tuulta ja tuiskua uhmaten, sekä äärimmäisen surkeista stadilaisautoilutaidoista huolimatta lupautui neidolle noutajaksi, ja joka hopeanuolellaan pelasti minut pulasta.
kiitos kaikille rakkailleni!
(ja tässä vielä sille yhdelle, joka tunnistaa itse itsensä, ikävä on kova...)
you´re dead to me
theres no life in you
you locked me out again
I´m still open
for you there´s no
middle ground
everything´s amplified
everything´s absolute/everything
to you
I am so limited
I live inside this head
I am my own deadlock
you´re my treatment shock
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
dieettilapseni....
Henkilö nro 1. Reilu parikymppinen, yötyötä tekevä, molemmat polvet ristisideleikattu, useita kertoja viikossa treenaava tyttö. Ylipainoa n. 8-10 kg ennen dieetille lähtöä silmämääräisesti arvioituna, mutta perusnätti suomalaisen naisen kunto kuitenkin. Haasteita ollut lähinnä vuorotyön sovittaminen treeniin ja oikeaoppiseen ruokailuun. Juhliminen jäänyt lähes kokonaan pois tällä hetkellä, tässä ensimmäinen tiedossani oleva repsahdus, 7 vkon jälkeen. Ei paha, kyseessä kun ei ole todellakaan kisoihin tähtäävä fitnessvosukka.
"Tämän aamun tulokset seuraavanlaiset. Painoa on viime viikkoon verrattuna tippunut, juuri se 0,5 kg mitä sanoitkin. Kokonaistiputus on nyt 7 vkon jälkeen 6,5 kg.
Vyörätöltä on lähtenyt tällä vkolla 1,5 (uskomatonta :) ), kokonaistiputus 5 cm!
Lantiosta ero viime vkoon 2 cm, kokonaistiputus 7 cm.
Reidestä lähtenyt 0.5 cm, kokonaisuudessaan 3,5 cm.
Rinnasta ei ole lähtenyt tällä vkolla, kokonaispudotus 6 cm.
Jenkkakahvoista lähtenyt (olen mitannut vasta 4 vkoa) 1,5 cm, kokonaispudotus 5,5 cm.
Eli all in all, tämä menee aivan loistavasti!!! :)
Tämä viikko on sujunut erinomaisesti, eikä toi ruuan vähentäminen ole tuntunut oikeastaan missään. Jopa kanamunat on mennyt joka ilta :) Täytyy nyt kuitenkin tunnustaa, että vaikka torstaina lähdin pikkujouluihin autolla ja ilta kymmenen asti siellä selvinpäin pysyin niin sitten se vaan lähti lapasesta ja tuli juopoteltua. Ihan hävettää, mutta annan itselleni tämän hairahduksen anteeksi, koska tein tuplasti enemmän töitä sitten korvatakseni tämän "epäonnistumisen". Älä ole liian pettynyt muhun. "
Henkilö nro 2. Vajaa kolmekymppinen, pitkähkö, ruumiinrakenteltaan normaalisti hoikan oloinen lentoemäntä, pelaa amerikkalaista jalkapalloa joukkueessa. Käyttänyt suhteellisen runsaasti alkoholia juhliessa sinkkytyttönä yöelämässä, ruokailutottumukset eivät alunperinkään mitenkään erityisen huonot. Haasteita asettaa matkatyö ja se, että käytännössä koko ajan on ollut pakko raahata mukana omia eväitä. Treeneihin ehtiminenkin on monesti kiinni työstä, aikatauluista ja myöhästymisistä.
" Noniin, huomenta vaan.... Niin oisko nyt se 8 viikkoa menny dieetillä? Oon jo niin pihalla että missä vaiheessa ollaan:) Alku siis meni ihan todella hyvin ja tuloksia näky niinkun samantien:) tai ainakin siltä se tuntu. Sitten joka viikonloppu alkoikin olee niitä kinkereitä, oli islannin reissu, ukin synttärit ja serkkubileet mökillä, firman pikkujoulut ja siihen viikon Ruotsin keikka päälle jossa hotellin aamiaisella ei saanut edes puuroa.. Keson olin ostanu jo valmiiks ja rahkat ja marjat.. Yritin ravintolassa tilata edes diettiin päin olevaa ruokaa, ranet pois, majoneesit pois ja alkoholia tällä reissulla ei kulunu lasiakaan.
Sitten mun työajat, 12 tuntisii työpäiviä, 25 tuntisii yöpyviä reissuja, on ollu haastavaa niiin mielelle kun myös jaksamiselle ja tietty dieetille.. Mutta yrittänyt roudata niitä rahkakippoja ja ruokakippoja mukana mitä laukkuun mahtuu. Eli tää kaks viimeistä viikkoo on ollu niin haastavaa kaikin puolin että musta ainakin itsestä tuntuu että paino ei oo enää pudonnut, mutta en usko että on tullu lisääkään, eli tän hetkinen totaali oli se 4 kiloa pois ja about 5 senttiä vyötäröltä pois.
En koe että tossa ruokailussa on ollu mitään vaikeeta, itseasiassa se on helpottanu mun lentokone elämää huomattavasti kun on ollu ruoka mukana niin ei tarvii miettii että millon sitä ruokaa saa:) Kaikki ruoka-aineet on mieleisiä, mitään ei oikeen tee mieli lisätä eikä poistaa, tästä on tullu aika rutiini että illalla kana menee uuniin ja peruna tai riisi kiehuu samalla kun pesen hampaat ja naaman, salaatin väännään ehkä 30 sekunnissa ja sujautan banaanin, näkkärit ja rahkan eväpussukkaan siinä samalla kun kaadan aamupuuron mehukeiton ja laitan sen aamua odottamaan siihen keson viereen:) rutiinia....
Työhousut tippuu jalasta koko aika ja mietinki et miten helvetissä ne on voinu olla kireet, siis kuinka iso mä sitten olin? Sitä tulee sokeeks kun tottuu siihen olotilaan..."
"Tämän aamun tulokset seuraavanlaiset. Painoa on viime viikkoon verrattuna tippunut, juuri se 0,5 kg mitä sanoitkin. Kokonaistiputus on nyt 7 vkon jälkeen 6,5 kg.
Vyörätöltä on lähtenyt tällä vkolla 1,5 (uskomatonta :) ), kokonaistiputus 5 cm!
Lantiosta ero viime vkoon 2 cm, kokonaistiputus 7 cm.
Reidestä lähtenyt 0.5 cm, kokonaisuudessaan 3,5 cm.
Rinnasta ei ole lähtenyt tällä vkolla, kokonaispudotus 6 cm.
Jenkkakahvoista lähtenyt (olen mitannut vasta 4 vkoa) 1,5 cm, kokonaispudotus 5,5 cm.
Eli all in all, tämä menee aivan loistavasti!!! :)
Tämä viikko on sujunut erinomaisesti, eikä toi ruuan vähentäminen ole tuntunut oikeastaan missään. Jopa kanamunat on mennyt joka ilta :) Täytyy nyt kuitenkin tunnustaa, että vaikka torstaina lähdin pikkujouluihin autolla ja ilta kymmenen asti siellä selvinpäin pysyin niin sitten se vaan lähti lapasesta ja tuli juopoteltua. Ihan hävettää, mutta annan itselleni tämän hairahduksen anteeksi, koska tein tuplasti enemmän töitä sitten korvatakseni tämän "epäonnistumisen". Älä ole liian pettynyt muhun. "
Henkilö nro 2. Vajaa kolmekymppinen, pitkähkö, ruumiinrakenteltaan normaalisti hoikan oloinen lentoemäntä, pelaa amerikkalaista jalkapalloa joukkueessa. Käyttänyt suhteellisen runsaasti alkoholia juhliessa sinkkytyttönä yöelämässä, ruokailutottumukset eivät alunperinkään mitenkään erityisen huonot. Haasteita asettaa matkatyö ja se, että käytännössä koko ajan on ollut pakko raahata mukana omia eväitä. Treeneihin ehtiminenkin on monesti kiinni työstä, aikatauluista ja myöhästymisistä.
" Noniin, huomenta vaan.... Niin oisko nyt se 8 viikkoa menny dieetillä? Oon jo niin pihalla että missä vaiheessa ollaan:) Alku siis meni ihan todella hyvin ja tuloksia näky niinkun samantien:) tai ainakin siltä se tuntu. Sitten joka viikonloppu alkoikin olee niitä kinkereitä, oli islannin reissu, ukin synttärit ja serkkubileet mökillä, firman pikkujoulut ja siihen viikon Ruotsin keikka päälle jossa hotellin aamiaisella ei saanut edes puuroa.. Keson olin ostanu jo valmiiks ja rahkat ja marjat.. Yritin ravintolassa tilata edes diettiin päin olevaa ruokaa, ranet pois, majoneesit pois ja alkoholia tällä reissulla ei kulunu lasiakaan.
Sitten mun työajat, 12 tuntisii työpäiviä, 25 tuntisii yöpyviä reissuja, on ollu haastavaa niiin mielelle kun myös jaksamiselle ja tietty dieetille.. Mutta yrittänyt roudata niitä rahkakippoja ja ruokakippoja mukana mitä laukkuun mahtuu. Eli tää kaks viimeistä viikkoo on ollu niin haastavaa kaikin puolin että musta ainakin itsestä tuntuu että paino ei oo enää pudonnut, mutta en usko että on tullu lisääkään, eli tän hetkinen totaali oli se 4 kiloa pois ja about 5 senttiä vyötäröltä pois.
En koe että tossa ruokailussa on ollu mitään vaikeeta, itseasiassa se on helpottanu mun lentokone elämää huomattavasti kun on ollu ruoka mukana niin ei tarvii miettii että millon sitä ruokaa saa:) Kaikki ruoka-aineet on mieleisiä, mitään ei oikeen tee mieli lisätä eikä poistaa, tästä on tullu aika rutiini että illalla kana menee uuniin ja peruna tai riisi kiehuu samalla kun pesen hampaat ja naaman, salaatin väännään ehkä 30 sekunnissa ja sujautan banaanin, näkkärit ja rahkan eväpussukkaan siinä samalla kun kaadan aamupuuron mehukeiton ja laitan sen aamua odottamaan siihen keson viereen:) rutiinia....
Työhousut tippuu jalasta koko aika ja mietinki et miten helvetissä ne on voinu olla kireet, siis kuinka iso mä sitten olin? Sitä tulee sokeeks kun tottuu siihen olotilaan..."
Voinkin siis sanoa olevani enemmän kuin ylpeä molemmista opetuslapsistani. Ensimmäisenä kuvattua henkilöä en ole nähnyt dieetin alkamisen jälkeen henkilökohtaisesti lainkaan, mutta tämän lentoemäntätypykän kohdalla muutos on ollut silmiinpistävä ja suorastaan omaa ylpeyttäni hivelevä.
Kuten tiedossa on aina ollut ja aina tulee olemaan, viisasten kivi on löydetty jo kauan sitten ja mitään ihmeellistä ei ole laihduttamisessa. Se on matematiikka, motivaatiota ja rutiineja. Näillä molemmilla leideillä ruokavalio on koostunut monipuolisesti sekaravinnosta, kaikista eri makroravinteista ja tasapainotetuista ateriaväleistä ja oikeaoppisesta makrojen aikatauluttamisesta. Liikuntaa ovat käsittääkseni molemmat lisänneet ja henkilö ykkönen jättänyt lähes kokonaan alkoholin pois. Henkilö kakkonen on juonut alkoholia ja se onkin mielestäni ainoa syy miksi hänen etenemisensä on ollut hieman hitaampaa.
Toisaalta, kun kysymyksessä on terveys/ulkonäködieetti, eikä kisadieetti, niin minä ainakin olen sitä mieltä että jos sinkkutyttö haluaa bailata niin senkus bailaa. Paino tippuu hitaammin, mutta elämä on jännittävää ja hauskaa. Kesään ja biitsikauteen on vielä aikaa, joten pitkä ja johdonmukaisesti tehty työ omiin voimiin ja motivaatioon nojaten kantaa kyllä hedelmää.
Itsellänikin on taas eilen kaupasta kannettu raejuustot, broilerit, ehrmannit ja mehukeitot 3 kk tauon jälkeen. Se mitä se sitten taas tarkoittaa, siitä lisää myöhemmin :)
manboy, oh my oh my!
annanpa tähän taas vähän musiikkia. olen eilen rakastunut uuteen bändiin, nimittäin kotimaiseen, vielä kaikenlisäksi porilaiseen manboyhin. luin stellan blogia olivian nettisivuilla ja vaikka olen stellan juttuja seurannut jo reilun vuoden niin en ole koskaan viitsinyt spottaroida hänen poikaystävänsä bändiä sen enempää. eilen stella syötti sen suoraan naamalle, lisäämällä videon blogiinsa. ja se oli menoa saman tien. olen kokenut samanlaisen herätyksen kuin viime kesänä the soundsin kanssa.... kertalaakista jalat alta!
tässä ikivanha video, mutta biisi on loistava. valitettavasti youtubessa on tosi vähän manboyta, mutta tsekatkaan ihmeessä spotifysta lisää, suosittelen todellakin lämpimästi.
kohta varmaan tästä treeniblogista tuleekin musiikkiblogi.... kääk!
illemmalla kirjoittelen kahden dieettiläiseni palautteita ja edistymistä tänne heidän luvallaan. voitta uskoa jo nyt, että minulla on kaksi tyytyväistä ystävää ja molemmissa tapauksissa on kaikki klassikon ainekset. molemmat ovat sporttisia bilehileitä, mutta siis... myöhemmin lisää....
tässä ikivanha video, mutta biisi on loistava. valitettavasti youtubessa on tosi vähän manboyta, mutta tsekatkaan ihmeessä spotifysta lisää, suosittelen todellakin lämpimästi.
kohta varmaan tästä treeniblogista tuleekin musiikkiblogi.... kääk!
illemmalla kirjoittelen kahden dieettiläiseni palautteita ja edistymistä tänne heidän luvallaan. voitta uskoa jo nyt, että minulla on kaksi tyytyväistä ystävää ja molemmissa tapauksissa on kaikki klassikon ainekset. molemmat ovat sporttisia bilehileitä, mutta siis... myöhemmin lisää....
lauantai 18. joulukuuta 2010
paljastelua...
KYMMENEN ASIAA, JOITA VIHAAT YLI KAIKEN:
1. ranskaa ja ranskalaisia
2. eines- ja teollisuusruokia
3. palelemista
3. tyyppivikaisia bemareita
4. epäluotettavia ihmisiä, jotka tekevät yhtä ja sanovat toista, tai päinvastoin
5. tehottomuutta, aikaansaamattomuutta ja laiskuutta
6. läskiä
7. ruusukaalia, lipeäkalaa ja porsaankyljyksiä
8. shoppailumorkkista
9. myöhässä olevia lentokoneita
10. kotoa lähtiessä hukassa olevia avaimia
Extrana vielä.... AAMUHERÄTYKSIÄ!
YHDEKSÄN ASIAA, JOTKA OVAT OMINAISIA SINULLE/LUONTEELLESI:
1. vaativuus itseäni ja muita kohtaan
2. suorittajaluonne
3. päämäärätietoisuus ja kyky saavuttaa tavoitteet
4. auttavaisuus, halu tehdä toisille hyvää mieltä ja palveluksia, auttaa erilaisissa tilanteissa
5. helposti innostuva
6. lyhytjännitteinen
7. erakkomaisuus
8. suorapuheisuus
9. rehellisyys kipuun asti
KAHDEKSAN TAPAA VALLOITTAA SINUT JA SYDÄMESI:
1. huumori
2. älykkyys, kyky keskusteluihin
3. kauniit käytöstavat
4. hyvä, asiallinen ja kunnioittava kohtelu
5. sushi ja shampanja
6. kosketus
7. intohimoisuus
8. huomioiminen arjessa ja pienissä asioissa, pienillä teoilla
'
SEITSEMÄN ASIAA, JOITA TOIVOT TÄLLÄ HETKELLÄ:
1. rakkautta ja läheisyyttä, parisuhdetta
2. viimeistä potkua siihen, että saisin aloitettua asuntokauppojen teon vihdoin ja viimein
3. onnistunutta olkapääleikkausta maanantaille ja nopeaa kuntoutumista
4. alkaneen dieetin onnistumista, sitä että kroppa olisi jo toimintakunnossa vuoden 2010 dieetin jäljiltä
5. loukkaantumisista vapaata treenikautta kaikille roostersien naisille
6. louis vuittonin käsilaukkua
7. homoseksuaalisuuden arkipäiväistymistä kirkossa, politiikassa ja erityisesti huippu-urheilun saralla
KUUSI ASIAA MITÄ TEET ENSIMMÄISENÄ KUN HERÄÄT:
1. käyn vessassa
2. peseydyn
3. juon vettä
4. hoidan kasvojen ihon ja meikkaan, laitan hiukset ja pukeudun
5. hyppään autoon
6. etsin neste-aseman josta saa pullon vihreää ed green lightia
VIISI IHMISTÄ KETKÄ TIETÄVÄT ENITEN MURHEITASI?
1. susanna
2. heli
3. juha
4. valtteri
5. äiti
NELJÄ ASIAA, JOISTA OLET RIIPPUVAINEN:
1. urheilu ja puhdas ruoka
2. netti
3. raha
4. yhden tietyn ihmisen kosketus
KOLME KAUNEINTA ASIAA, MITÄ SINULLE ON SANOTTU:
1. "kyllä mä luulen, että mä saatan rakastaa sua"
2. "sä voisit olla mun paras ja ehkä ainoa oikea ystäväni jos vaan pystyisit". en pystynyt.
ja kolmas ei sovi julkisesti kirjotettavaksi....
KAKSI ASIAA MITÄ PELKÄÄT ENITEN:
1. sitä että perheenjäsenilleni tapahtuisi jotain pahaa, sairauksia tai onnettomuuksia tai muuta ikävää
2. sitä että perheemme koirista jostakin aika jättää... :(
YKSI TUNNUSTUS:
Aiemmin ylempänä mainitsin, että haluaisin rakkautta, läheisyyttä ja parisuhteen. Syy siihen, että sitä ei ole ihan omassa itsessäni. Aina kun sitä voisi olla kohdalla, niin teen jotain millä saan sen katoamaan. Joko tietoisesti tai alitajuisesti. Se on vähän surullista.
1. ranskaa ja ranskalaisia
2. eines- ja teollisuusruokia
3. palelemista
3. tyyppivikaisia bemareita
4. epäluotettavia ihmisiä, jotka tekevät yhtä ja sanovat toista, tai päinvastoin
5. tehottomuutta, aikaansaamattomuutta ja laiskuutta
6. läskiä
7. ruusukaalia, lipeäkalaa ja porsaankyljyksiä
8. shoppailumorkkista
9. myöhässä olevia lentokoneita
10. kotoa lähtiessä hukassa olevia avaimia
Extrana vielä.... AAMUHERÄTYKSIÄ!
YHDEKSÄN ASIAA, JOTKA OVAT OMINAISIA SINULLE/LUONTEELLESI:
1. vaativuus itseäni ja muita kohtaan
2. suorittajaluonne
3. päämäärätietoisuus ja kyky saavuttaa tavoitteet
4. auttavaisuus, halu tehdä toisille hyvää mieltä ja palveluksia, auttaa erilaisissa tilanteissa
5. helposti innostuva
6. lyhytjännitteinen
7. erakkomaisuus
8. suorapuheisuus
9. rehellisyys kipuun asti
KAHDEKSAN TAPAA VALLOITTAA SINUT JA SYDÄMESI:
1. huumori
2. älykkyys, kyky keskusteluihin
3. kauniit käytöstavat
4. hyvä, asiallinen ja kunnioittava kohtelu
5. sushi ja shampanja
6. kosketus
7. intohimoisuus
8. huomioiminen arjessa ja pienissä asioissa, pienillä teoilla
'
SEITSEMÄN ASIAA, JOITA TOIVOT TÄLLÄ HETKELLÄ:
1. rakkautta ja läheisyyttä, parisuhdetta
2. viimeistä potkua siihen, että saisin aloitettua asuntokauppojen teon vihdoin ja viimein
3. onnistunutta olkapääleikkausta maanantaille ja nopeaa kuntoutumista
4. alkaneen dieetin onnistumista, sitä että kroppa olisi jo toimintakunnossa vuoden 2010 dieetin jäljiltä
5. loukkaantumisista vapaata treenikautta kaikille roostersien naisille
6. louis vuittonin käsilaukkua
7. homoseksuaalisuuden arkipäiväistymistä kirkossa, politiikassa ja erityisesti huippu-urheilun saralla
KUUSI ASIAA MITÄ TEET ENSIMMÄISENÄ KUN HERÄÄT:
1. käyn vessassa
2. peseydyn
3. juon vettä
4. hoidan kasvojen ihon ja meikkaan, laitan hiukset ja pukeudun
5. hyppään autoon
6. etsin neste-aseman josta saa pullon vihreää ed green lightia
VIISI IHMISTÄ KETKÄ TIETÄVÄT ENITEN MURHEITASI?
1. susanna
2. heli
3. juha
4. valtteri
5. äiti
NELJÄ ASIAA, JOISTA OLET RIIPPUVAINEN:
1. urheilu ja puhdas ruoka
2. netti
3. raha
4. yhden tietyn ihmisen kosketus
KOLME KAUNEINTA ASIAA, MITÄ SINULLE ON SANOTTU:
1. "kyllä mä luulen, että mä saatan rakastaa sua"
2. "sä voisit olla mun paras ja ehkä ainoa oikea ystäväni jos vaan pystyisit". en pystynyt.
ja kolmas ei sovi julkisesti kirjotettavaksi....
KAKSI ASIAA MITÄ PELKÄÄT ENITEN:
1. sitä että perheenjäsenilleni tapahtuisi jotain pahaa, sairauksia tai onnettomuuksia tai muuta ikävää
2. sitä että perheemme koirista jostakin aika jättää... :(
YKSI TUNNUSTUS:
Aiemmin ylempänä mainitsin, että haluaisin rakkautta, läheisyyttä ja parisuhteen. Syy siihen, että sitä ei ole ihan omassa itsessäni. Aina kun sitä voisi olla kohdalla, niin teen jotain millä saan sen katoamaan. Joko tietoisesti tai alitajuisesti. Se on vähän surullista.
kielsit minut....
Ja aina, kun nähdään / mun paikka on siinä
Sä käperryt suojaan ja hetken mä riitän
Katolla maataan / yö lämmin ja musta
En muista mä oon vain lohdutustasunnuntai 12. joulukuuta 2010
bodailuista voimailuun vai ei sittenkään....
vuosikausien bodailuharrastus on saanut vähän osumaa viime aikoina kun uuden lajini, eli amerikkalaisen jalkapallon takia olen päässyt/joutunut muuttamaan treenitapojani, tekniikoita ja tyyliä fitness-treenistä kohti voimailua. lyhyesti ja ytimekkäästi tämä tarkoittaa sitä, että pitkät ja keskiraskaat sarjat, runsaat toistot ja pienet eristävä ja muokkaavat liikkeet ovat vaihtuneet raskaisiin, koko vartaloa kuormittaviin, suorituskykyä enemmän mittaaviin voimailun liikkeisiin, lyhyempiin, mutta ehkä vähän useampiin sarjoihin ja suurempiin painoihin.
ihan kivuttomasti se ei ole mennyt ja aluksi oli kyllä vaikeaa henkisesti millään tavalla sopeutua täysin toisella tavalla tehtävään treenaamiseen. hiljalleen olen kyllä tästä voimailusta alkanut toisaalta pitämään, vaikka omalla ajalla tekemäni puntit edelleen ovatkin melkoista fitness-kilistelyä.
mielenkiintoista on ollut oppia uusia liikkeitä, joista yhdeksi suosikeistani on alun pelon ja kammotuksen jälkeen muodostunut rinnalleveto, eli rive. rinnallevedon idea on kuormittaa koko kehoa mahdollisimman laajali, se on moninivelliike, jossa suoristustekniikan on oltava oikea. hyvä rinnalleveto tuo voimaa koko kroppaan ja auttaa koordinaatiossa, räjähtävyydessä ja erityisesti keskivartalon hallinnassa. kaikki tärkeitä ominaisuuksia jenkkifutiksessa, sekä taklatessa, että iskuja vastaanottaessa.
harjoittelu on lähtenyt ihan keppijumpasta liikkeelle, kohta kohdalta on hinkattu ja hangattu lähes kyllästymiseen asti rannekääntöä, kyynärpäitä, hartian kohottamista, varpaille nousemista, tangon alle puikahtamista, monttuun laskeutumista ja sieltä räjähtävästi ylös nousemista. hiljalleen se alkaakin hahmottua ja tässä on tulos parin kuukaden harjoittelun jälkeen.....
ihan kivuttomasti se ei ole mennyt ja aluksi oli kyllä vaikeaa henkisesti millään tavalla sopeutua täysin toisella tavalla tehtävään treenaamiseen. hiljalleen olen kyllä tästä voimailusta alkanut toisaalta pitämään, vaikka omalla ajalla tekemäni puntit edelleen ovatkin melkoista fitness-kilistelyä.
mielenkiintoista on ollut oppia uusia liikkeitä, joista yhdeksi suosikeistani on alun pelon ja kammotuksen jälkeen muodostunut rinnalleveto, eli rive. rinnallevedon idea on kuormittaa koko kehoa mahdollisimman laajali, se on moninivelliike, jossa suoristustekniikan on oltava oikea. hyvä rinnalleveto tuo voimaa koko kroppaan ja auttaa koordinaatiossa, räjähtävyydessä ja erityisesti keskivartalon hallinnassa. kaikki tärkeitä ominaisuuksia jenkkifutiksessa, sekä taklatessa, että iskuja vastaanottaessa.
harjoittelu on lähtenyt ihan keppijumpasta liikkeelle, kohta kohdalta on hinkattu ja hangattu lähes kyllästymiseen asti rannekääntöä, kyynärpäitä, hartian kohottamista, varpaille nousemista, tangon alle puikahtamista, monttuun laskeutumista ja sieltä räjähtävästi ylös nousemista. hiljalleen se alkaakin hahmottua ja tässä on tulos parin kuukaden harjoittelun jälkeen.....
lauantai 11. joulukuuta 2010
ei ole kyllä mitään rajaa...
.... meinaan tuolla lumisateella. kirjoitin fb:hen, että jos lumisade olisi ihminen, niin se sietäisi viedä vähäksi aikaa hullujenhuoneelle rauhoittumaan. eihän tuossa ole enää mitään järkeä....
ajattelin elvytellä tätä blogiani taas uudelleen aktiivisempaan käyttöön, nimittäin viikon päästä koittaa jännitävä hetki joka saattaa joitakin teistä lukijoistani kiinnostaa. menen nimittäin diacorille olkapääleikkaukseen. minut leikkaa 20.12. 2010 harri heliö ja toimenpiteenä on suunnitellusti acromioplastia, eli ahtaan olkapään avarrus. itse hiukan pelkään, että supraspinatuksen jänne voi olla huonommassa kunnossa kuin mitä MRI antoi osviitaksi ja tavallaan olen henkisesti valmistautunut myös jännepuolen preparointeihin.
odotettavissa on 3-4 vkoa kieltoa yläpunttitreenistä, mutta juoksu, alavartalon puntti (en tietenkään uskalla vapailla tangoilla ja raskailla painoilla, joten prässit, smith, hack ja käsipainot kutsuvat, sekä tietenkin omapainoliikkeet) ja muu uheilu on sallittu kivun ja liikerajoitusten puitteissa.
käsihän on ollut kipeä pari vuotta, kyseessä ei ole vamma vaan rakenteellinen ja liikakäytöllinen ongelma. kivut ovat pahentuneet dieettien aikana ja jääneet dieetin kaltaiseksi myös offi-kaudella. joten kipukäyrä on melko suoraan verrannollinen harjoituskausiini.
tällä hetkellä olen niin kipeä, että en ole pariin viimeiseen viikkoon nukkunut yhtään sellaista yötä että kipu ei olisi herättynyt. nukkumisasennot on olleet hieman erikoisia ja se taas on rasittanut toista, terveempää olkapäätä, sekä selkää. jännä juttu tässäkin, kuten näköjään kaikessa muussakin, että ihminen kestää melkein mitä vaan mutta sitten kun loppu alkaa häämöttää niin paine muutokseen kasvaa eksponentiaalsesti.
treenannut olen koko syksyn. punttia on tullut 3-4 x vko, joista kaksi lajinomaista voimaharjoitusta roostersin mukana. pari omaa punttia siihen päälle, joissa olen käynyt hinkkaamaassa jotain pienempiä yksityiskohtia. kerran viikossa olen käynyt ketteryys- ja liikkuvuustreeneissä, joissa käsi on tietysti aiheuttanut myös omia ongelmiaan, kaikkea en ole voinut tehdä. lisäksi kerran viikossa on ollut oman joukkueen lajitreenit, joista suurimman osan olen joutunut tekemään ilman varusteita muista syistä. ja kerta viikkoon on ollut nyt alkutalvesta mahdollisuus päästä mukaan rissutreeneihin, juoksemaan ja käsittelemään palloa oikein huolella. tänne olen tosin kerinnyt mukaan vasta kerran, mutta joulun jälkeen sitten lisää...
kaiken tämän seurauksena olkapäiden lihasmassa on pienentynyt huomattavasti syksyn aikana, samoin ojentajien massa ja voima. olkapäät ovat olleet aiemmin se vahva alueeni, nyt niitä hädin tuskin enää erottaa. toki osansa on sillä, että offikauden nesteet ja pari kiloa lisää läskiäkin makaa päälläni.
mutta leikkaukseen lähden positiviisin mielin, jännittyneenä tosin. tieto lisää tuskaa ja pelkään komplikaatioita. oletettavaa ja tilastollisesti todennäköistä kuitenkin on, että kaikki menee hyvin ja pääsen aloittamaan kuntoutuksen jo ennen joulua.
tavoitteenani on sairasloman aikana saada käsi takaisin liikuntakykyiseksi, palauttaa normaalit liikelaajuudet ja hakea oikeat biomekaaniset toiminnat koko olka-hartiapunokseen. siinä tulee olemaan melkoinen työ tehtävänä.
sen jälkeen sitten tammikuun puolella pääsen hiljalleen aloittamaan punttitreenit ja tavoitteeni siinä vaiheessa onkin saada palautettua kaikki vanha lihasmassa takaisin paikoilleen ja rakentaa PALJON lisää ja uutta. thank god for lihasmuisti, uskon että tavoitteeni on realistinen.
tänä aamuna lähdin klo 07:45 joukkueen punttitreeneihin ja kuten kuvasta näkyy, pesäerontekemisessä entiseen juuri ennen joulua on se hyvä puoli, että kaikki lahjat voi ottaa omaan käyttöön. tuo barbourin pehmeä merinovillaa ja kashmiria sisältävä huivi on kaunis ja äärettömän pehmeä, kuin silkkiä ihoa vasten. tykkään, vaikka värien puolesta olisi sopinut alkuperäiselle kantajalleen paremmin kuin nenä päähän.... vaan kuinkas sitten kävikään :)
ajattelin elvytellä tätä blogiani taas uudelleen aktiivisempaan käyttöön, nimittäin viikon päästä koittaa jännitävä hetki joka saattaa joitakin teistä lukijoistani kiinnostaa. menen nimittäin diacorille olkapääleikkaukseen. minut leikkaa 20.12. 2010 harri heliö ja toimenpiteenä on suunnitellusti acromioplastia, eli ahtaan olkapään avarrus. itse hiukan pelkään, että supraspinatuksen jänne voi olla huonommassa kunnossa kuin mitä MRI antoi osviitaksi ja tavallaan olen henkisesti valmistautunut myös jännepuolen preparointeihin.
odotettavissa on 3-4 vkoa kieltoa yläpunttitreenistä, mutta juoksu, alavartalon puntti (en tietenkään uskalla vapailla tangoilla ja raskailla painoilla, joten prässit, smith, hack ja käsipainot kutsuvat, sekä tietenkin omapainoliikkeet) ja muu uheilu on sallittu kivun ja liikerajoitusten puitteissa.
käsihän on ollut kipeä pari vuotta, kyseessä ei ole vamma vaan rakenteellinen ja liikakäytöllinen ongelma. kivut ovat pahentuneet dieettien aikana ja jääneet dieetin kaltaiseksi myös offi-kaudella. joten kipukäyrä on melko suoraan verrannollinen harjoituskausiini.
tällä hetkellä olen niin kipeä, että en ole pariin viimeiseen viikkoon nukkunut yhtään sellaista yötä että kipu ei olisi herättynyt. nukkumisasennot on olleet hieman erikoisia ja se taas on rasittanut toista, terveempää olkapäätä, sekä selkää. jännä juttu tässäkin, kuten näköjään kaikessa muussakin, että ihminen kestää melkein mitä vaan mutta sitten kun loppu alkaa häämöttää niin paine muutokseen kasvaa eksponentiaalsesti.
treenannut olen koko syksyn. punttia on tullut 3-4 x vko, joista kaksi lajinomaista voimaharjoitusta roostersin mukana. pari omaa punttia siihen päälle, joissa olen käynyt hinkkaamaassa jotain pienempiä yksityiskohtia. kerran viikossa olen käynyt ketteryys- ja liikkuvuustreeneissä, joissa käsi on tietysti aiheuttanut myös omia ongelmiaan, kaikkea en ole voinut tehdä. lisäksi kerran viikossa on ollut oman joukkueen lajitreenit, joista suurimman osan olen joutunut tekemään ilman varusteita muista syistä. ja kerta viikkoon on ollut nyt alkutalvesta mahdollisuus päästä mukaan rissutreeneihin, juoksemaan ja käsittelemään palloa oikein huolella. tänne olen tosin kerinnyt mukaan vasta kerran, mutta joulun jälkeen sitten lisää...
kaiken tämän seurauksena olkapäiden lihasmassa on pienentynyt huomattavasti syksyn aikana, samoin ojentajien massa ja voima. olkapäät ovat olleet aiemmin se vahva alueeni, nyt niitä hädin tuskin enää erottaa. toki osansa on sillä, että offikauden nesteet ja pari kiloa lisää läskiäkin makaa päälläni.
mutta leikkaukseen lähden positiviisin mielin, jännittyneenä tosin. tieto lisää tuskaa ja pelkään komplikaatioita. oletettavaa ja tilastollisesti todennäköistä kuitenkin on, että kaikki menee hyvin ja pääsen aloittamaan kuntoutuksen jo ennen joulua.
tavoitteenani on sairasloman aikana saada käsi takaisin liikuntakykyiseksi, palauttaa normaalit liikelaajuudet ja hakea oikeat biomekaaniset toiminnat koko olka-hartiapunokseen. siinä tulee olemaan melkoinen työ tehtävänä.
tänä aamuna lähdin klo 07:45 joukkueen punttitreeneihin ja kuten kuvasta näkyy, pesäerontekemisessä entiseen juuri ennen joulua on se hyvä puoli, että kaikki lahjat voi ottaa omaan käyttöön. tuo barbourin pehmeä merinovillaa ja kashmiria sisältävä huivi on kaunis ja äärettömän pehmeä, kuin silkkiä ihoa vasten. tykkään, vaikka värien puolesta olisi sopinut alkuperäiselle kantajalleen paremmin kuin nenä päähän.... vaan kuinkas sitten kävikään :)
perjantai 10. joulukuuta 2010
it´s not war (just the end of love)
hahaaaaa, olo on suorastaan leijuvan kevyt. vihdoin pystyin irrottautumaan jostain joka on jo pitkään tuottanut vuoroin hyvää ja vuoroin aivan sairaan pahaa mieltä. mistä ikinä se viimeinen voimain pinnistys löytyi, en tiedä. mutta jossain vaiheessa ihmiselle tulee se hetki kun vain tietää että liika on liikaa ja hetken hyvä ei korvaa sitä jatkuvaa pahaa.
kertaalleen paketoidut lahjat on avattu ja huivi kietaistu omaan kaulaan, hajuvesi siirretty seuraavalle. ei se mitään, eteenpäin sanoi mummo lumessa ja luntahan nyt riittää. jännää, että yhtäkkiä tuntuu kuin se reki olisi keventynyt sen tonnin verran kiloja. sitä teettää epäselvä tilanne ja vatkaaminen edes ja takaisin, se että leimataan hulluksi ja mielikuvitusmaailmassa eläjäksi ja se, että jatkuvasti joutuu pettymään.
meissä naisissa makaa maailman voima, se hiljainen ja kärsivällinen taivaiden kannattelu. itsekin olen tätä "kaiken se kestää...."-mentaliteettiä tässä harrastanut reilun vuoden, mutta nyt tuli stoppi. uskon, että joku päivä vielä tosiaankin kannattelen sitä taivasta jonkun sellaisen päällä, joka ei sitä sieltä yritä väkisin jatkuvasti repiä alas.
oikeastaan kaikki on nyt jotenkin hyvin, ainakin paremmin. se mikä eniten harmittaa on seikka jonka onneksi pystyn vielä korjaamaan.... olen antanut monta mahdollisuutta mennä ohitseni vain siksi, että olen kannatellut tätä kaatuvaa taivasta. tästä eteenpäin toivotan uudet ihmiset tyköni samalla tavoin kuin tuhansien vuosien takainen julkkis. kädet ojossa, mutta nyt myös niin, että sydänkin on aidosti auki.
tiistai 7. joulukuuta 2010
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)