ei ole kyllä mitään rajaa...

.... meinaan tuolla lumisateella. kirjoitin fb:hen, että jos lumisade olisi ihminen, niin se sietäisi viedä vähäksi aikaa hullujenhuoneelle rauhoittumaan. eihän tuossa ole enää mitään järkeä....

ajattelin elvytellä tätä blogiani taas uudelleen aktiivisempaan käyttöön, nimittäin viikon päästä koittaa jännitävä hetki joka saattaa joitakin teistä lukijoistani kiinnostaa. menen nimittäin diacorille olkapääleikkaukseen. minut leikkaa 20.12. 2010 harri heliö ja toimenpiteenä on suunnitellusti acromioplastia, eli ahtaan olkapään avarrus. itse hiukan pelkään, että supraspinatuksen jänne voi olla huonommassa kunnossa kuin mitä MRI antoi osviitaksi ja tavallaan olen henkisesti valmistautunut myös jännepuolen preparointeihin.

odotettavissa on 3-4 vkoa kieltoa yläpunttitreenistä, mutta juoksu, alavartalon puntti (en tietenkään uskalla vapailla tangoilla ja raskailla painoilla, joten prässit, smith, hack ja käsipainot kutsuvat, sekä tietenkin omapainoliikkeet) ja muu uheilu on sallittu kivun ja liikerajoitusten puitteissa.

käsihän on ollut kipeä pari vuotta, kyseessä ei ole vamma vaan rakenteellinen ja liikakäytöllinen ongelma. kivut ovat pahentuneet dieettien aikana ja jääneet dieetin kaltaiseksi myös offi-kaudella. joten kipukäyrä on melko suoraan verrannollinen harjoituskausiini.

tällä hetkellä olen niin kipeä, että en ole pariin viimeiseen viikkoon nukkunut yhtään sellaista yötä että kipu ei olisi herättynyt. nukkumisasennot on olleet hieman erikoisia ja se taas on rasittanut toista, terveempää olkapäätä, sekä selkää. jännä juttu tässäkin, kuten näköjään kaikessa muussakin, että ihminen kestää melkein mitä vaan mutta sitten kun loppu alkaa häämöttää niin paine muutokseen kasvaa eksponentiaalsesti.

treenannut olen koko syksyn. punttia on tullut 3-4 x vko, joista kaksi lajinomaista voimaharjoitusta roostersin mukana. pari omaa punttia siihen päälle, joissa olen käynyt hinkkaamaassa jotain pienempiä yksityiskohtia. kerran viikossa olen käynyt ketteryys- ja liikkuvuustreeneissä, joissa käsi on tietysti aiheuttanut myös omia ongelmiaan, kaikkea en ole voinut tehdä. lisäksi kerran viikossa on ollut oman joukkueen lajitreenit, joista suurimman osan olen joutunut tekemään ilman varusteita muista syistä. ja kerta viikkoon on ollut nyt alkutalvesta mahdollisuus päästä mukaan rissutreeneihin, juoksemaan ja käsittelemään palloa oikein huolella. tänne olen tosin kerinnyt mukaan vasta kerran, mutta joulun jälkeen sitten lisää...

kaiken tämän seurauksena olkapäiden lihasmassa on pienentynyt huomattavasti syksyn aikana, samoin ojentajien massa ja voima. olkapäät ovat olleet aiemmin se vahva alueeni, nyt niitä hädin tuskin enää erottaa. toki osansa on sillä, että offikauden nesteet ja pari kiloa lisää läskiäkin makaa päälläni.

mutta leikkaukseen lähden positiviisin mielin, jännittyneenä tosin. tieto lisää tuskaa ja pelkään komplikaatioita. oletettavaa ja tilastollisesti todennäköistä kuitenkin on, että kaikki menee hyvin ja pääsen aloittamaan kuntoutuksen jo ennen joulua.

tavoitteenani on sairasloman aikana saada käsi takaisin liikuntakykyiseksi, palauttaa normaalit liikelaajuudet ja hakea oikeat biomekaaniset toiminnat koko olka-hartiapunokseen. siinä tulee olemaan melkoinen työ tehtävänä.

sen jälkeen sitten tammikuun puolella pääsen hiljalleen aloittamaan punttitreenit ja tavoitteeni siinä vaiheessa onkin saada palautettua kaikki vanha lihasmassa takaisin paikoilleen ja rakentaa PALJON lisää ja uutta. thank god for lihasmuisti, uskon että tavoitteeni on realistinen.

tänä aamuna lähdin klo 07:45 joukkueen punttitreeneihin ja kuten kuvasta näkyy, pesäerontekemisessä entiseen juuri ennen joulua on se hyvä puoli, että kaikki lahjat voi ottaa omaan käyttöön. tuo barbourin pehmeä merinovillaa ja kashmiria sisältävä huivi on kaunis ja äärettömän pehmeä, kuin silkkiä ihoa vasten. tykkään, vaikka värien puolesta olisi sopinut alkuperäiselle kantajalleen paremmin kuin nenä päähän.... vaan kuinkas sitten kävikään :)