bodailuista voimailuun vai ei sittenkään....

vuosikausien bodailuharrastus on saanut vähän osumaa viime aikoina kun uuden lajini, eli amerikkalaisen jalkapallon takia olen päässyt/joutunut muuttamaan treenitapojani, tekniikoita ja tyyliä fitness-treenistä kohti voimailua. lyhyesti ja ytimekkäästi tämä tarkoittaa sitä, että pitkät ja keskiraskaat sarjat, runsaat toistot ja pienet eristävä ja muokkaavat liikkeet ovat vaihtuneet raskaisiin, koko vartaloa kuormittaviin, suorituskykyä enemmän mittaaviin voimailun liikkeisiin, lyhyempiin, mutta ehkä vähän useampiin sarjoihin ja suurempiin painoihin.

ihan kivuttomasti se ei ole mennyt ja aluksi oli kyllä vaikeaa henkisesti millään tavalla sopeutua täysin toisella tavalla tehtävään treenaamiseen. hiljalleen olen kyllä tästä voimailusta alkanut toisaalta pitämään, vaikka omalla ajalla tekemäni puntit edelleen ovatkin melkoista fitness-kilistelyä.

mielenkiintoista on ollut oppia uusia liikkeitä, joista yhdeksi suosikeistani on alun pelon ja kammotuksen jälkeen muodostunut rinnalleveto, eli rive. rinnallevedon idea on kuormittaa koko kehoa mahdollisimman laajali, se on moninivelliike, jossa suoristustekniikan on oltava oikea. hyvä rinnalleveto tuo voimaa koko kroppaan ja auttaa koordinaatiossa, räjähtävyydessä ja erityisesti keskivartalon hallinnassa. kaikki tärkeitä ominaisuuksia jenkkifutiksessa, sekä taklatessa, että iskuja vastaanottaessa.

harjoittelu on lähtenyt ihan keppijumpasta liikkeelle, kohta kohdalta on hinkattu ja hangattu lähes kyllästymiseen asti rannekääntöä, kyynärpäitä, hartian kohottamista, varpaille nousemista, tangon alle puikahtamista, monttuun laskeutumista ja sieltä räjähtävästi ylös nousemista. hiljalleen se alkaakin hahmottua ja tässä on tulos parin kuukaden harjoittelun jälkeen.....

vielä on siis jatkettava opettelua, että loppuu tuo varpailla keinuminen ja saan lisättyä painoa tankoon. tällä hetkellä suoritustekniikka antaa myöden n. 35 kg asti, sen jälkeen koko paletti hajoaa. tietysti osansa on tuolla rikkinäisellä olkapäälläkin.

riven lisäksi olen päässyt perehtymään mm. romanialaiseen maastavetoon ja opetellut hieman jopa kyykkäämään vapaalla tangolla. pyrin ottamaan näistäkin hieman videota, niin näette miten heikko vitnesvosu pärjää vahvojen naisten liikkeiden parissa :)

treenimotivaatio on hiljalleen tosiaan nousemassa. vuoden vaihteen jälkeen loppuu kaikki perseily juhlimisten ja syöminkien osalta. alkaa taas keskittyminen tuleviin koitoksiin, ensi kesän pelikauteen ja kevään dieettiin, joka saakin olla osaltani se vihon viimeinen. tänään on ollut huomattavissa sitä tuttua adrenaliinin aiheuttamaa kutinaa, mutta pitää ajatella postiivisesti.... mitä enemmän sitä kutinaa patoutuu sairasloman aikana, sitä kovempaa jaksan ja pystyn treenaamaan kun kroppa sen sitten taas sallii.... OUJEA!