... melkoisen määrän propofolia, oxanestia ja fentanyliä, saaden kaupanpäällisiksi moonfacen 2 l ringeristä ja onneksi vähän apua heiluvaan ja liian korkeaan sänkyyn (kjäh kjäh) pahoinvointilääkkeestä nimeltään zofran. kipua ei ole ainakaan vielä nimeksikään, tai sitten se johtuu siitä, että olen niin tottunut elämään todella kovien särkyjen ja liikerajoitusten kanssa.
leikkauksessa siis todettiin, että mri dg oli varsin osuva. supraspinatuksen jänteen tendiniitti oli melko paha ja osa jänteen säikeistä olikin jo rispautunut, alueella oli voimakas, punoittava bursiitti, ja nivelkapselin takaosassa myös inflammaatio. koko nivelen alua siistittiin, siivottiin ja putsattiin juurta jaksaen, jännettä hiukan parturoitiin, acromionia hiottiin 4 mm korkeammaksi ja coracoacromiaalinen ligamentti poistettiin. lisäksi sain paikallisesti kortisonia suoraan bursaan.
tällä hetkellä käsi on sidoksissa, mutta jos nyt oikein näin niin kaksi tai kolme artroskopiareikää näyttäisi olevan ja ompeleet näistä reijistä saan poistaa 30.12. 2010. saan siis hihattoman juhlamekkoni päälle sittenkin uuden vuoden juhliin, jiihaa. mustelmaa on alueella myös jonkin verran, mutta täytyy todeta, että mustelmia on kyllä käsivarsissa paljon enemmän sunnuntain jefutreenistä. ja säärissä eilisen mavetuksesta. sotavammoja, hell yeah sanon minä.
jatko-ohjeet olivat odotetun kaltaiset. saikkua 3 vkoa, mutta aktiivisesti liikkuen ja kuntouttaen. levätä pitää kunnolla ja harrastaa omaehtoista fysioterapiaa päivittäin. sain liikeharjoitusohjeita, mutta taustastani johtuen hallitsen ne jo ennestään ja lisäksi urheiluharrastukseni tulee pitämään huolen siitä, että saan käden varmasti kuntoon alta aikayksikön.
punttikieltoa tuli 4 vkoa hartian yläpuolelle nousevista liikkeistä. alakroppaa saan treenata heti kun jaksan anestesian jäljiltä, eli suunnitelmissa on tosiaan jalkajumppaa keskiviikolle ennen influenssarokotteen ottamista. juoksut ja loikat ovat sallittuja kivun sallimissa rajoissa (apuhengityslihasten käyttö kohottaa hartiapunosta usein ja saattaa aiheuttaa olkapään alueelle epätoivottuja lihasjännityksiä ja sitä kautta kipuja, joten maltilla). palloa en saa heittää 4 viikkoon, mutta kiinni kuulema saan ottaa. se vaikutti olevan enemmänkin myönnytys kuin suositus. puntteja saan roikottaa (esimerkiksi askelkyykkyä tehdessä) varovasti, kunhan en nostele ilmaan.
työjutuista lepo on tarpeen, koska ajan paljon autolla, kannan painavia laukkuja ja raahaan tavaroita, sekä istun paljon päätteen ääressä. näitä yritän nyt välttää, vaikka jonkin verran autolla onkin pakon edessä ajettava. turvallisuus ennen kaikkea ja näin ollen nyt priorisoin itseäni.
kuntoutuminen tulee olemaan mielenkiintoinen projekti ja odotan innolla sitä, että pääsen taas kunnolla treenaamaan. jefussa esim. en ole juurikaan voinut ottaa kiinni palloja jotka menivät yli hartiatason, koska kädet eivät yksinkertaisesti nouse. taklausharjoituksissa olen joutunut olemaan todella varovainen, koska kaikki äkkinäinen kontakti on tehnyt tosi kipeää. ja koska en ole voinut kannatella vartaloni painoa käsivarsillani, niin monet kontaktiharjoitteet ovat jääneet puolitiehen. myös voimaharjoitteluun tämä kaikki on asettanut rajoitteita.
fitnesspuolella kroppa on löystynyt ja pienentynyt käsivarsien ja olkapäiden lihasmassan osalta, valitettavasti. se on ollut todella kova paikka henkisesti. nyt olenkin jo ihan täpinässä kun tiedän, että kohta pääsen pumppaamaa lihasmuistin avulla takaisin kaikki muodot käsiini, mikäs sen motivoivampaa. rasvaprosenttikin lähtee taas varmasti alenemaan kun saan mukaan raskaan painoharjoittelun ja sen tuomat muutokset normaaliin hormonitasapainooni.
ruokapuolelta sitten sellaista "uutta", että olen eilen aloittanut dieetin. alku menee vielä tämän leikkauksen ja juhlien takia hieman puolivaloilla, mutta koska itse aina opetan, että dieettiä varten ei pidä odottaa aina sitä seuraavaa maanantaita, niin ajattelin olla itse itselleni esimerkkinä. eilinen sunnuntai meni täysin dieettiruokavaliolla jo, ja nälkä oli kamala. se kertonee hyvää, sillä uskon että se merkitsi sitä että aineenvaihdunta toimii jo. toivossa on hyvä ainakin elää.
tänään illalla leikkauksen jälkeisen paaston jälkeen sallin itselleni ystäväni valtterin kannustamana 270 g irtokarkkeja, yhden korvapuustin, 4 lakua ja fetasalaattia + lindströmin pihvin. ei paha herkkupäivä, tuskin meni kalorit edes yli normaalin. mutta ruokahalu oli hakusessa ja kait sitä vähän kaipasi TLC:tä edes ruuan muodossa. asiaan tietysti vaikutti se, että ruokakaupassa oli mukana minut sairaalasta hakenut "kannustaja", eli läpipasko valtteri, joka ei tiedä rasvasta ja läskistä mitään. helppohan tollasen yypersporttisen miehen on sanoa, että "joo joo, tottakai sä voit tänään syödä jacky makuapalaa".... ja minähän syön, jos kerran lupa annetaan :)
tässä yhteydessä voisinkin erityisesti kiittää tuesta ja kannustuksesta kaikkia niitä ystäviäni ja tuttaviani jotka toivottivat onnea ja menestystä leikkaukseen ja jotka lähettivät kannustavia viestejä puhelimitse ja fb:n kautta. on ollut sydäntäni kovasti lämmittävää huomata, että ympärilläni on erakkomaisuudestani huolimatta ihmisiä, jotka välittävät aidosti tällaisesta hiukan omalaatuisesta kaduntallaajastakin. kiitos teille, erityisesti äiti, kaikki roostersin naiset, susanna, minna nykänen, minna meiltä töistä, anna meiltä töistä, heli-hottis, sekä minulle ison palveluksen tehnyt ystäväni sankaripollari valtteri, joka tuulta ja tuiskua uhmaten, sekä äärimmäisen surkeista stadilaisautoilutaidoista huolimatta lupautui neidolle noutajaksi, ja joka hopeanuolellaan pelasti minut pulasta.
kiitos kaikille rakkailleni!
(ja tässä vielä sille yhdelle, joka tunnistaa itse itsensä, ikävä on kova...)
you´re dead to me
theres no life in you
you locked me out again
I´m still open
for you there´s no
middle ground
everything´s amplified
everything´s absolute/everything
to you
I am so limited
I live inside this head
I am my own deadlock
you´re my treatment shock
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti