puolivälissä ollaan....

nimittäin niiden tilttinesteiden karistelussa. 5 vrk takana so far. noh, jaloissakin sitä vielä on, mutta vähemmän kuin mahassa ;)  siksi siis tyytykäämme tähän kuvaan.

kirjoittelen lähiaikoina lisää siitä mitä tapahtuu seuraavaksi tällä matkallani kohti sitä mitä tavoittelen. nyt kaipaan kuitenkin hiukan etäisyyttä näihin fitness-kuvioihin ja keskityn enemmän toiminnalliseen treeniin, amerikkalaiseen jalkapalloon, rakastamaani työhön ja ihmissuhteisiin. se ei tarkoita, ettenkö söisi puntarin kautta ja vaakalla aamuisin seisten. eikä se tarkoita sitä, ettäkö en treenaisi punttia 3-4 x vko + aerobiset + 2 x vko aamulenkit. mutta mieli, se olkoon nyt hetken jossain muualla kuin tässä niin kovin ulkonäkökeskeissä lajissa. 

palataan pian!

it´s over for now...

dieetti on ohi. kroppa pyysi, että ei enää tätä ja pakko se oli uskoa. 4 kg nesteitä 2-3 vrk aikana, kaikki vatsanahan alle. huikea muutos fitnesspimatsusta muumiksi ja olotila sen mukainen. kait se vaan on todettava, että 28 viikkoa riitti tälle keholle tätä rääkkiä ja nyt on aika hiukan tasoitella.

olen alitajuisesti tiennyt tämän olevan edessä ja kiukutellut sitä vastaan viimeiset pari viikkoa. olen enemmän kuin pahoillani valmentajani puolesta, jonka järjen ääntä en ole kuunnellut ja jonka kanssa olen "vääntänyt kättä" tästä asiasta. olisi pitänyt uskoa osaavaa ja tietävää miestä jo kauan sitten.

virheistä oppii ja minä opin nyt aika paljonkin. se, että tuntuu kuin kaikki sujuisi ookoo, ei tarkoita sitä että kaikki sujuisi ookoo. se hetki jolloin oma kroppa tekee sen blokin, se voi jo olla nurkan takana. sitä riskiä ei olisi kannattanut ottaa, sillä tämän nestelastin irtauttamiseen mennee luultavasti viikkoja.

noh, päätös tuli tehtyä tänään aamulla ja sen jälkeen olo on jo vähän alkanut helpottaa. pieniä merkkejä siitä, että lepotila alkaa ottamaan tilaa tajunnasta on jo näkyvissä. olen saanut aika hyvällä mielellä seurata, että jotain pientä liikettä masussakin on jo tunnettavissa...

monia varmasti kiinnostaa, että mitä tästä eteenpäin ja kuinka tällainen tilanne sitten puretaan. ihan tasan tarkkaa tietoa ei minullakaan ole ja odottelen valkkuni ohjeita kunhan hän niitä nyt saa mielessään vähän työstää. tällä hetkellä menen kuitenkin eteenpäin aivan normaalisti treenaten (aamulenkit jäi pois jo viikko sitten lukuunottamatta viikonloppuja), eli punttia ja saliaerobista, jefua ja juoksutreeniä. eilen esim. kävin jo kipittämässä 6,5 km ja väliin vedin 5 x 40 m pikajuoksuvedot.

ruokailuissa pyrin nostamaan kaloreita muutama sata kaloria viikossa maksimissaan, mutta ilman puntaria ja laskemista. tuntumalla mennän. pyrin pitämään kiinni tiuhasta ateriavälistä, perushyvästä puhtaasta ruuasta ja alkuun pienehköistä määristä. tänään aamulla nostin kaurahiutaleiden määrää 10 g, vaihdoin 100 g raejuuston n. 150 g leipäjuustoon ja otin 3 dl mehukeiton sijasta profeel-jukurtin. söin ylimääräisen välipalan, joka oli yksi pieni omena ja nyrkinkokoinen siemensämpylä ilman päällysteitä/sisusteita. lounaaksi söin normaalin 150 g broileria, kaksi seesam-näkkäriä ja palan kurkkua. loppupäivä pitäisi mennä suunnilleen dieettiruokavalion mukaan, jotta kalorit eivät hulahda hetkessä liian ylös.

nyt jätän hetkeksi myös palkkarin pois, otan senkin reilu 300 kcal mieluummin ruuasta jotta suolisto saa kuitua ja työtä ja nesteet ja pöhöt lähtevät vilkastuvan aineenvaihdunnan myötä paremmin liikkeelle. vatsan ja suoliston toiminta on tärkeää yleiselle hyvinvoinnille ja sehän se nyt sitten lopulta oli joka eniten pisti hanttiin dieetin jatkamisen suhteen.

alkupettymyksen jälkeen olo on ihan levollinen ja rauhallinen. eiköhän tämä tästä vielä hyväksi muutu. laskennallisestihan on mahdotonta, että läskiä näilläkään energioilla muodostuisi, joten odottelen nyt rauhassa noiden protestinesteiden poistumista ja arvioin saavuttamani tulokset vasta sen jälkeen.

kiitos kaikille tuesta ja tsempistä tähän asti. katsotaan miten selviän tästä tasapainotteluvaiheen haasteesta. siinä sitä vasta päätä vaaditaankin, mutta i´m all up for it finally.

p.s. i love YOU

ei mennyt ihan niin kuin strömsössä

... meinaan mun tankkaus....

viikko sitten tehty tankkaus ei sekään enää toiminut kunnolla, mutta koska jotain oli pakko kokeilla aineenvaihdunnan aktivoimiseksi, niin sain ruikutettua valkulta uuden tankkauksen lauantaille. hän ei ehkä ollut ihan samaa mieltä, mutta koska loppusuora häämöttää tässä projektissa jo muutenkin niin ei se vissiin enää jaksa vääntää mun kanssa. olen nimittäin viime aikoina ollut kyllä maailman persemäisin valmennettava.

jatkuva valitus, ulina, urputus, kitinä ja marina lienee käynyt valkun hermoille. voipi olla, että tässä maksetaan nyt sitä hintaa, että ollaan (ainakin oltu, kjäh kjäh) hyviä ystäviä ja tunnetaan toisemme aika hyvin. se on dieettivalmennuksessa toisaalta äärimmäisen hyvä asia (ja minun kohdallani se on ollut avain onnistumiseen), mutta toisaalta myös tosi vaarallinen asia. jos on vähemmän läheiset välit, niin ehkä ei tule samalla tavalla "avauduttua" kuin nyt kun tuntuu kuin sättisi isoveljeään :)

eniveis, lauantaina siis vetelin tavanomaista puhtaammalla ruualla tuon n. 3000-4000 kcal ja enpä hirviästi laskeskellut kalorioita. pullaa, leipää, omenaa, puuroa, makaronia ja muutama karkki upposi aika hyvin, nälkä nimittäin oli kerinnyt loppuviikosta muodostua jo varsin infemaaliseksi treenitauosta huolimatta. olokin oli aika kamala, mahaan ei meinannut enää enempää mahtua ja pää oli kyllä melko pökerryksissä korkeasta verensokerista. luottavainen silti olin, että paino laskisi alas, koska söin määrällisesti paljon ja puhdasta ruokaa pääosin...

vaan kuinka kävikään?



ei tainnut mennä ainoakaan sokerihiukkanen lihaksiin, vaan löysi ikävästi paikkansa meikäläisen vyötäröltä.... aamulla olin oikeasti pullea kuin muumimamma. jos vauvakuumetta olisi, niin olisin varmaankin ollut onnesta soikeana muistuttaessani tulevaa äippää juuri ennen kyytiä naistenklinikalle....

enpä nyt viitsi sen tarkemmin tässä kertoa minkälaisissa fiilareissa sitä on tämä päivä vietetty. aamulenkille lähdin hammasta purren, vaikka se melko turhalta touhulta tuntuikin. 1h 45min tuli käpösteltyä maha tanassa täällä pitkin helsinkiä. iltapäivällä otin pitkät päikkärit, koska olo oli kertakaikkisen nuutunut. ja lopulta, äärimmäisen tahtojen taistelun jälkeen sain kuin sainkin itseni raahattua salille.

salilla tein 15 min alkulämpän fillarilla, reilun tunnin mittaisen selkätreenin (jossa alku oli aivan paska, mutta loppua kohti aloin saamaan jujua siitä mitä varten salilla käydään...) ja loppuun vielä 30 min aerobisen. tarkoituksena oli mennä vielä eltsuun juoksemaan vetoja, mutta sen sitten lintsasin kun jotenkin pelkäsin, että rasitan itseäni ehkä sittenkin liikaa...

taitaa tilanne olla nyt se, että pudotellaan tässä nyt vielä hallitusti nämä nesteet pois kropasta ja kunhan saan painon sinne missä se nyt on parhaimmillaan viikko sitten ollut, niin on aika siirtyä offille alkuperäistä hieman aiemmin. täytyy miettiä tulevaisuutta, ei pelkästään tätä hetkeä.... siitä lisää myöhemmin.

tässä todistusaineista siitä miten kunto elää....

perjantain 20.8. 2010 kunto ennen U2 keikkaa n. klo 18

ja sitten sunnuntaina aamulla päivällä 22.8. 2010 n. klo 17...

se syntyy ihan pian, siksi tuo ensiapulaukku.....


VAI MITÄ SANOO VALKKU?

p.s. mulle kans yks tällänen, vähän eri spekseillä mut ideana.... http://womppiksen.blogspot.com/2010/05/etsintakuulutus.html?spref=fb

Facebook status...

Kulunut viikko on ollut vaikea, vaikein tähän asti. Viime viikonlopun tankkaus "ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä". Pukkasi +3 kg nestettä, joka jäi tiukasti päälle. Olin kuin vetinen ilmapallo koko viikon.

Tiistaina valkku käski lopettaa treenaamisen ja ottamaan iisisti, joten tiistain jälkeen en ole puntilla käynyt. Keskiviikkona kirmailin jefu-kentällä toki, mutta se ei ole sama rasitus kuitenkaan ja siitä haettiin myös mielihyvää kropankin stressireaktiota laukaisemaan.

Torstaina olin vain työreissussa ulkomailla, 18 h työtä ja ei lainkaan liikuntaa. Oli oikein mukava päivä ja työ vei ihanasti ajatukset oman navan ulkopuolelle. Loved it.

Eilen perjantaina lepäilin iltapäivän ja illalla olin yksin katsomassa U2 stadikalla eväskippojeni kanssa. Vasta nyt paino oli hulahtanut alas -2 kg tankkausnesteitä ja oli samassa kuin ennen tankkausta. Toki kroppa oli kireämpi kuin ennen tankkausta, koska palaahan se rasva siellä nesteiden alla vaikka se masentavaa ja epäuskoa ruokkivaa onkin. Ilta meni varsin myöhään ja tänään aamulla nukuinkin sitten pitkään.

Tänään lauantaina järkytys olikin melkoinen kun paino oli taas kaikesta koomailusta huolimatta kiivennyt +1kg takaisin ylös. Tein pitkän aamulenkin Helin kanssa ja samalla pohdiskelimme puhelimen välityksellä valkun kanssa, että mitä nyt. Ja alla lopputulos....

Facebook-status tältä aamulta:

Karpollaonasiaa ja mahdollisesti viimeistä tankkausta viedään :( Jos ei jumi tästä helpota ensi viikon aikana niin alkaa laskeutuminen takaisin kohti offia. 28 viikkoa dieettiä takana ja vaikeita hetkiä elelty viimeinen viikko. Vielä kerran kokeillaan ja jos ei, niin sitten ei. Vähän on ikävät tunnelmat täällä *********.44 minutes ago clear

just sulle

ei aamulenkkiä, ei vaan onnistu.

iltapäivällä 85 min selkä-hauis + 45 min aerobinen fillarilla.

poika vei multa loputkin hiilarit.


olo on kertakaikkisen onnellinen, hypersuperhyvinvoiva henkisesti. leijun. nautin jokaisesta hetkestä. en tiedä mikä on, tai kuka se on. tai oikeastaan, kyllä mä tiedän.

hiilarihöttöisiä ajatuksia...

ei kuki nyt runosuoni senkään vertaa, että olisi keksinyt minkään sorttista järkevää tahi kiinnostavaa otsaketta tälle eittämättä ei niin laadukkaalle tekstille joka juuri näppäimiltäni kohti avaruuttaa sinkoaa. kyseessä on vihollinen, tai ystäväni, miten sen milloinkin haluaa nähdä, nimittäin hiilihydraatti.

valmentajani käskystä vietän taas tätä aina niin odotettua, mutta lopulta epämiellyttäväksi havaittavaa hiilaritankkausta. refeed tässä tapauksessa tarkoittaa samaa kuin ennenkin, eli ylikaloreita ja paljon, pelkästään hiilareista, rasvaa ja prodea vältellen. tavoitteena oli aamulla vielä 5000 kcal, mutta pahasti näyttää nyt siltä, että tällä kertaa en siihn kykene. aamusta asti on jo ollut melko takkuista tämä syöskentely. siitäkin huolimatta, että viime yönä vielä näin pullanhuuruisia unia ja heräsin etuajassa tietoisena siitä, että pitkästä aikaa tulee päivä, jolloin ei ole nälkä.

tankkaus menee taas epäortodoksiseseen tyyliin, kärsimys minimoimalla. herkkua herkun perään. pullaa, valkoista leipää, lakua, marie-keksejä, rusinoita, sushia (kasviksilla vain, ei kalaa) ja irtokarkkeja. kuulostaa varmasti ihanalle, mutta jokainen joka elää kuukausitolkulla pienikalorisella, grammat huomioivalla proteiinipainotteisella dieetillä, tietää sen ääri-inhottavan tunteen kun korkea verensokeri kihahtaa hattuun, tulee hiki, suussa maistuu amylaasi ja alkaa joka paikka turpoamaan.

noh, joku varmaan miettii ja ihmettelee, että miksi näin pitää tehdä. älkää multa kysykö! mä teen mitä käsketään. ei vais, tarkoituksena on herätellä pitkän ja raskaan dieetin hidastamaa kroppaa ja aineenvaihduntaa, ladata energia-/glykogeenivarastot mahdollisimman täyteen ja saada mielikin hetkeksi hellittämään nälästä. tankkauksen jälkeenhän melkein 100% varmuudella paino ensin nousee, sitten laskee dramaattisesti ja samalla treenit maistuvat parhaudelta. voimaa ja virtaa riittää ihan toisella tavalla kuin ennen tankkausta.

joten, suits me, sir.

kuva: tankkauspäiväänhän kuuluu minun valmentajani kouluoppien mukaan myös täysi treenaamattomuus. lupaa ei ole edes aamulenkille. sen sijaan kävin kyllä hierojalla ja hengailin ystäväni kanssa kaupungilla. mukavaa vaihtelua. todisteena kuva siitä, että minulla todellakin (joskus) on muutakin elämää kuin urheilu ja työ.... :)



eilinen olikin sitten päivä jota olin odottanut jo kieli pitkällä. muistattehan vielä edellisen kirjoitukseni niistä juoksuvedoista. niiden tarkoituksena oli testata omaa juoksunopeuttani ja -kuntoani, sillä kävin testailemassa miltä tuntuisi juosta soikean pallon perässä. tai tässä tapauksessa peli tuntien ennemminkin soikean pallon edessä. ja hyvältähän se tuntui, niin hyvältä että voisin sanoa olevani all in ja täysin hurahtanut. hurahdukseni toki alkoi jo viime kesänä, kun silloisen kesäromanssini ansiosta pääsin tutustumaan kyseiseen hienoon lajiin. nyt kun vielä ystäväpiiriin on siunaantunut ihmisiä, joille tämä sama laji on tärkeä, niin päätin tarttua tuumasta toimeen ja vetäistä itsekin ne nappulakengät jalkaan. odotettavissa toivottavasti ainakin saunailtoja :)

rankkaahan tämä kaikki yhdessä tulee olemaan. loma nimittäin loppuu ja arki alkaa maanantaina.

eilisen perjantain treenit olivat aika rankat, kun ajattelee että ensin aamulla tein 1h 45min kävelylenkin ja sen jälkeen piipahdin tekemässä todella tiukkatahtisen selkä-hauistreenin salilla (tasan 60min). tämän jälkeen kävin nopeasti kotona suihkussa ja illalla siis juoksin vielä reilun tunnin sen punaisen pallon edellä. yhteensä treeniä 4 h perjantaille.

maanantaista eteenpäin pitkät kävelylenkit jäävät pois. korvaan ne arkisin pikaisilla mäkijuoksu-/sprinttivedoilla läheisellä rinteellä tai kotini viereisellä hiekkakentällä. viikonloppuisin teen tietysti normaalit lenkit aamuisin, tyhjällä mahalla kuten nuo arjen juoksutkin.

punttia tulee olemaan nyt syyskauden avautuessa se normaali 4-5 x vko, sisältäen joka ainakin 30 min aerobista kaupanpälle. tavoitteena vähintään kolme treeniä arkisin ja jo vuosia tapanani on ollut treenata la ja su iltapäivisin puntti+aerobinen salilla. lisäksi jatkossa ohjelmaani tulee myös kerta viikossa 1,5 h telinevoimistelutreenit, sekä 2-3 treeniä tuota pöhköpalloa. näillä mennään nyt vielä 7,5 vkoa dieetin loppuun asti. sittenhän nuo aamulenkit arkipäiviltä jäävät pois, sekä varmasti ainakin osa punttitreenin jälkeisestä aerobisesta. sen vajaa 8 vkoa nyt seisoisi vaikka päällään, joten ei muuta kuin tähtäin silmien eteen ja täysi höyry päälle. matka on enää kovin lyhyt.

dieetti siis jatkuu 6.10. 2010 keskiviikkoon asti. sen jälkeen tulee parin kuukauden offit ja sen jälkeen uusi rypistys kohti rippediä kuntoa, kevät tähtäimessä. en malta odottaa, että arki lähtee rullaamaan. lomani on ollut täydellinen irtiotto kiireestä ja stressistä ja koen, että dieetistä ja erittäin kovasta treenaamisesta huolimatta, tai ehkäpä ihan niiden ansiosta, olen raikkaampi, vahvempi ja freshimpi aloittamaan työt kuin koskaan aiemmin. hyvillä mielin odotan syksyn haasteita ja mielenkiinnolla seuraan miten kehityn tässä kehonmuokkausprojektissani, sekä tietysti tässä uudessa lajissani.

stay tuned, luvassa lisääntyvässä määrin räppiä, hip hopia, kultakoruja, hauiksen ympärille viritettyjä hikinauhoja, sukkahousupipoja ja kultalameerattuja superstareja. sekä tietysti hienoja mustelmia, nurmikkoihottumaa ja uusia kirosanoja. rakennekynnet otin jo pois.... talk to me about devotion, ha!

ja tästäpä tulikin mieleeni:

uusinta uutta...

viikko on menny mukavasti eteenpäin, viimeisiä lomapäiviä vietellen ja edelleen jatkuvista lämpöisistä keleistä nautiskellen. olen edelleen päässyt tekemään pitkiä ja rauhallisia aamulenkkejä kuivissa olosuhteissa, treenaamana ylihikisellä salilla ja syömään ihan liian vähän ruokaa. eli valtakunnassa siltä osin kaikki hyvin.

viime aikoina on mielessä pyörinyt syystä jos toisestakin (siitä toisesta syystä kuulette huomisen jälkeen lisää) halu käydä kokeilemassa kuinka kovaa hippulani vielä nykypäivänä vinkuvat. olen nimittäin saanut inspiraation pikajuoksun treenaamiseen, tai no ei ehkä voi sanoa pikajuoksun, mutta nopeuden treenaamiseen.

tyttöikäisenä olin varsin vauhdikas menijä. yleensä aina oman ikäluokkani parhaita koulussa ja piiritasolla. lajeina ensin 60 m ja 100 m, sekä pituus. viestejä juoksin myös, isompienkin tyttöjen joukkueissa. minulla oli hyvät nopeus- ja voimaominaisuudet jo lapsena, mutta jo silloin kestävyystekijät olivat aivan surkeaa luokkaa. pärjäsin erittäin kivasti kilpailuissa pikamatkoilla, mutta lintsasin treeneissä aina kaikesta mikä vaatii pidempää kuin ratakierroksen lönköttelyä. jo lapsena kestävyysurheilu (hiihtoa lukuunottamatta) tuntui hyvin vaikealta ja sellaisena se on jatkunut tähän päivään asti.

eilen kävin treenaamassa valkkuni kanssa salilla ensin rintaa ja käsiä, ja sen jälkeen omatoimisesti pinkomassa vähän pikaa  tässä kodin lähellä olevalla kentällä. jo eilen tuntui, että niiden muutaman vedon aikana jotka uskalsin epätasaisella alustalla ottaa, että vauhti vie jälleen mennessään. uusi keventynyt kroppa ja hyvät voimaominaisuudet koko kropassa tekivät sellaisen fiiliksen, että jalat pyörivät hyvin, mutta hiukan päässä vippaa ja pelottaa :)

tänä aamuna päätin tehdä aamuaerobisen niin, että kävelen läheiselle urheilukentälle kokeilemaam lisää lyhyitä vetoja, ihan tartanille. ja voi että millainen treeni siitä tulikaan....

 en yhtään valehtele, jos kerron, että 85 min pinkomisen jälkeen makasin selälläni tartanilla, kyyneleet silmistä valuen ja äidille soittaen. tosi vahva tunne-elämys purkautui kunnon vollotukseen puhelimessa, joka varmaan tiesi mistä oli kysymys kun sain vain lähinnä sanotuksi, että "olin täällä eltsulla.... juoksemassa.... täällä haisee tartan.... mun jalat pyörii vieläkin.... kamala oli.... miks oon antanut itteni elää sillä tavalla ja olla niin lihava.... ja menettänyt niin paljon elämästäni.... tätä mistä oikeasti tykkään... ja nyt oon ikäloppu ja kaikki on ohi..... " .

äidit onneksi osaavat lohduttaa yleensä ja olo kyllä sitten sen verran rauhottuikin, että pääsin tallustelemaan takaisin kotiin. yhteensä lenkille ja aamuaerobiselle siis tuli mittaa 3 TUNTIA :)

edelleen, nyt illalla, kroppa käy täysin ylikierroksilla emotionaalisesti. lillun mielettömissä endorfiineissä, tunnen oloni vähän irralliseksi, tuntuu melkein kuin olisin tehnyt aikahypyn lapsuuteeni ja päässyt jotenkin kiinni siihen puhtaaseen iloon jota silloin urheilussa koin (ennen kuin voittamisen tahtoni tuli niin suureksi, että se aiheutti kilpailemisen pelkoa... josta muuten tänäkään päivänä ei kukaan tiedä ennen kuin nyt kun kirjoitan sen tähän...).

mutta jotta pääsette osalliseksi tästä mielettömästä päivästä, tässä treenini:

45 min kävellen kentälle

1 x 100 m hölkäten
5 x 100 m kevyesti kiihdytellen

6 x 50 m täysillä, tekniikkaa ja hengitystä muistellen

5 x 20 m luisteluloikka
6 x 20 m sivulaukka kädet rinnalla puuskassa

5 x 50 m täysillä, mutta kiemurrellen ja mutkitellen sen minkä nilkat kestivät

joka välissä kevyttä palauttavaa kävelyä ja ravisteluja, sekä aktivoivia venytyksiä.

loppuun 20 min pitkät, palauttavat venyttelyt


45 min takaisin kotiin kävellen

mutta miksi kaikki tämä, mistä se lähti.... se lähti tästä:

ja tästä tosiaan lisää huomenna :)

viimeisen viikon kuvia...

sähän oot jo ihan hyvä, eihän sun enää tarvi.....

minäkin olen nyt sitten vihdoin päässyt nauttimaan näistä "eihän sun enää tarvii" ja "mistä kohdasta sä muka enää dieettaat?"-jutuista. tiedän, että ne ovat 100% hyväntahtoisia ja tarkoitettu kohteliaisuuksiksi, ja tavallaanhan ne sitä ovatkin. itselle vaan se tuntuu välillä vähän pysäyttävältä, koska oma tavoitekunto on vielä kaukana.

ehkä siksi onkin syytä hiukan avata tätä kuntoasiaa.... nimittäin, fitness/kisakunto on jotain ihan muuta kuin tavalliseen katujen tallaamiseen riittävä nätti ja siisti peruskunto. se on loppuun asti vedetty, mahdollisimman rasvaton, mutta vielä naisellinen, sopusuhtainen ja urheilullinen look. se vaatii suhteellisen alhaisen rasvaprosentin, sopivasti lihasta tasaisesti ympäri kehoa ja hyvän, terveen stailauksen.

tuo paras kisakunto kuitenkin haetaan esiin vain yhdeksi päiväksi, tai jos kisoja piisaa samaan syssyyn usempia, niin sitten useammaksi päiväksi. kisojen jälkeen tavallisesti kropan annetaan levätä ja yleensä painoa ja rasvaakin kertyy taas jonkun verran lisää. se on melko yksilöllistä miten kukakin tässä asiassa toimii ja millaisena haluaa arkielämssä sitten tavoitteiden saavuttamisen jälkeen olla ja elää.

joka tapauksessa, kisakuntoa on mukavampi metsästä jos kehossa ei ole järkyttävän paljon ylimääräistä rasvaa siinä vaiheessa kun dieetille lopulta lähdetään. mitä enemmän kiloja tiputettavana, sitä ikävämpää ja rakempaa sekä keholle, että mielelle. monet pitävätkin kroppansa timmissä kunnossa myös ns. off-kaudella, eli silloin kun treenataan, mutta ei dieetata. toisilla sitten taas on taipumus kerätä enemmän vararavintoa ja  jokaiselle suotakoon se tapa, jonka oikeaksi ja itselleen terveelliseksi kokee.

tiedän, että olen jo oikein hyvässä katukunnossa ja tiputettavaa rasvaa on lähinnä alavartalossa, jos ajatellaan siistiä off-kuntoa. kisakuntoon on siltikin vielä piiiiiitkä matka, myös ylävartalon osalta. koska oma projektini on alunperin ollut löytää itsestäni se sporttinen ja siisti katukunto, niin voisin sanoa, että sen olen jo saavuttanut. nyt kuitenkin tavoitteet ovat siirtyneet arjesta urheiluelämän puolelle ja tällä hetkellä dieettaan edelleen, tähtäimessä urheilun kannalta sopiva off-kunto. se vaatii vielä muutaman kilon tiputtamista.

kysymys ei ole siitä, ettäkö en olisi naisena ja ihmisenä jo vartalooni tyytyväinen, vaan siitä, että edessä siintää uusia tavoitteita, joiden saavuttamiseksi vaaditaan taas lisää panostusta. koen, että haluan nyt katsoa onko minusta tähän. jos ei ole, niin senkin tulen täällä blogissani toteamaan. mutta kuten minulle on ollut elämässäni tyypillistä niin jos asetan itselleni tavoitteen ja unelman, yleensä sen olen myös saavuttanut.

koittakaa jaksaa kyydissä vielä muutaman kilon rutistuksen verran. sitten lupaan, että minä lepään (tosin treenaten kovaa ja antaumuksella ihan vain siksi, että nautin siitä ja se on huippukivaa) muutaman kuukauden ainakin ennen tositoimeen ryhtymistä.

ruokajuttuja pyynnöstänne....

on ollut niin nälkä koko viikon, mutta ei ihmekään. kroppa toimii kuin unelma ja paino laskee sekä vaakalla, että silmissä. se muutaman viikon takainen häärellestys on nyt vasta saatu irti kropasta ja painan saman verran kuin ennen sitä. jännä juttu ja opettavainen kokemus, ÄLÄ koskaan mässää alkoholia, rasvaa, prodea JA hiilareita samalla kerralla. se tulee, se jää ja se v*tuttaa.

niistä hääreissun extroista on päästy eroon pitkäjänteisellä saman dieetin jatkamisella. ei muutoksia, lisätty vain hiukan aerobista ja pidennetty aamulenkkiä. why fix it, when it ain´t broken. dieettihän oli ja on ihan ok, minä vain sekoilin välissä.

myös yksi tankkauspäivä hiilareilla oli välissä, joka nyt sitten sen jumin lopulta taittoi ja päästi kropan vauhtiin. sen jälkeen nimittäin on ollut armoton nälkä, joka päivä, koko ajan. ja paino tippunut kilotolkulla. ja siksi istun nyt aamutuimaan tässäkin, vaikka voisin olla myös aamulenkillä. nimittäin, yritän siirtää lenkkiä hiukan myöhempään ja sitä kautta aamupalaa myöhempään ja sit kautta taas päivän ruokailujen välejä hieman pidemmäksi. huomista täyslepoa odotellessa, kuudes treenipäivä putkeen jne.....

ah, ruoka. tuo länsimaisen yhteiskunnan hyvä, paha ja ruma. ruoka, joka ravitsee, rakentaa, pitää yllä ja antaa elämää. ruoka, joka sairastuttaa, tuhoaa ja tekee meistä invalideja, kipeitä ja voimattomia. mullahan siitä on kokemuksia sekä hyvässä, että pahassa.

on ollut pitkä tie opetella pois siitä rutiinista joka mulla oli vielä irlannissa asuessa. ei aamupalaa, lounaalla töissä pienesti tavallista ruokaa, iltapäivällä suklaata ja pullaa kahvitunnilla kun oikein heikotti. kotiin huoltoaseman kautta, mukaan pringles-putki, iso suklaalevy, hariboja ja limpparia. ne siinä iltapäivällä suuhun mutustellen telkkarin ääressä ja illalla sitten vähän kevyttä kasviskeittoa ja leipää :) NAM! vai?

tässä matkan varrella pitkien vuosien aikana olen kokeillut ketoilla, vhh:ta, perusbodaridieettiä, ylensyöntiä, bulkkausta, vlcd-juomia ja ihan kuulkaa vaikka mitä. ketolla sain 5 kk aikana 17 kg pois, joista melkein kaikki tuli sitten pikku hiljaa takaisin. mikään ei oikein ole toiminut ja monta vuotta olen kärsinyt nälkää ja kokenut syöväni vähän, mutta silti ollut lihava.

muutaman viimeisen vuoden aikana ruokavalio muuttui tiedon ja motivaation lisääntyessä kasvisvoittoiseksi ja proteiinit huomioivaksi. treenasin ja söin suhteellisen terveellisesti, mutta herkuttelin liikaa. paino siis pysyi ylhäällä, tai ainakin se lähti hyvin hitaasti. annan kyllä itselleni kreditiä siitä silti, koska liikkuvainen työni ja runsas työn takia autolla ajaminen, sekä hotelliasuminen tuovat omat houkutuksensa. lisäksi työssäni olen joka päivä tekemisissä tuoreiden leivonnaisten kanssa. en silti edes muista milloin olisin huoltoasemalta ostanut autoon pullaa tai karkkia, tai syönyt leivonnaisia asiakkaiden kanssa.

nyt viime talvena sain jostain uuden kipinä ja kun elämääni oli ilmestynyt ihminen, jonka tiesin tietävän asioista, tiesin välittävän minusta ja hyvinvoinnistani ja tiesin, että saan 100% tuen ja turvan jos dieetille lähden, niin pääsin kuin pääsinkin aloittamaan tämän projektin. sehän lopulta lähti ihan puskista, pari kuukautta dieettiä kinusin ja yhtenä päivänä se olikin facebookini inboxissa. ja hei, ihan vaan tiedoksi, aloitin sen siltä seisomalta KESKEN kuluvan päivän, kesken kuluvan viikon. keskiviikkona klo 17. ottakaa oppia, maanantai tulee joka viikko, mutta dieetin voi aloittaa vain kerran kunnolla.

dieettiä on menty jo 26 vkoa samalla kaavalla, vain grammoja muutellen tilanteiden mukaan.

kaurahiutale
rasvaton raejuusto
sokeriton mehukeitto
tuoreet tai pakastetut marjat
omena, päärynä, nektariini
kana, kala, jauheliha
riisi, pasta, peruna
ehrmann maitorahka
vihannekset, kasvikset, salaatti
jalapeno, peperonipaprika
ketsuppi
erilaiset pieni pyöreä näkkileivät
mausteet, suola
funlight harvoin

näistä raaka-aineista koostuu dieettini, jossa on aamupalalla kaurahiutaleita+raejuustoa+marjoja+mehukeittoa. lounaalla syön vihanneksia+kasviksia+proteiinia kalasta tai kanasta, sekä pari näkkäriä paljaaltaan. välipala ennen salia on ehrmann+mehukeitto+marjoja+hedelmä. treenin jälkeen on palautusjuoma, jonka teen itse sekoittamalla myofusionin prodea ja maltoa, 20 g maltoa ja 40 g prodea. treenin jäkeen syön aterian joka on identtinen lounaan kanssa ja vielä illalla ennen nukkumaanmenoa uudelleen ehrmann+marja+mehukeitto-kombon.

määriä en ala tässä sen enempää avaamaan, se olkoon jokaiselle salaisuus ja tietyllä tapaa myöskin haluan jättää sen kertomatta, että kukaan ei kopioi itselleen dieettiä jossa saattaisi olla lähtökunto huomioiden liian vähän kaloreitakin. sillähän ei saa aikaiseksi kuin jumin ja ketutuksen ja se on jopa terveydelle vaarallista.

kuvassa: iltaruokani tyypillisimmillään

sen voin kertoa, että määrät ovat tällä hetkellä aika pienet, mitä hiilareihin tulee. proteiinia on nostettu juhannuksen jälkeen ja sitä koen saavani ihan mukavasti tällä hetkellä. mahaa täytän pääasiassa vihanneksilla ja kasviksilla ja salaatilla. aamupala on suosikkiateriani ja väliapala ehrmann täyttää eniten ja tekee hetkeksi kylläisen olon.

ensin alkuunhan kalorit olivat korkeammat, sitten niitä laskettiin vähentämällä vähän sieltä sun täältä hiilareita ja lopulta proteiiniakin, kunnen ekan vaiheen kaksi viimeistä viikkoa mentiin pienellä prodella ja ilman hiilareita. sen jälkeen pidettiin viikon treenilepo, nostettiin hiilareita takaisin, mutta ei samaa määrää enää kuin alussa ja proteiini palautettiin alkuperäiselle tasolleen. painon lasku jatkui edelleen. pari viikkoa sitten sain lisätä väälipalalle hedelmää ja painon lasku jatkui edelleen.

koko matkalla on tehty neljä hiilaritankkausta, jotka ovat toimineet kuin unelma. kaksi hääreissua (maaliskuussa ja heinäkuussa) sen sijaan tosiaan kummallakin kerralla nostivat painoa huomattavasti ja sen sulattamiseen kului molemmissa tapauksissa ensin neljä, ja nyt heinäkuussa kaksi viikkoa. eli voin todella kylmästi olla suosittelematta alkoholia ja noita sekamättöjä. ei toimi.

baarissa olen käynyt koko ajan, eli yhteensä nyt kesän aikana ehkä neljä kertaa. aina autolla, laittilimuja juoden. juon muutenkin joka päivä kaksi pulloa ed green lightia ja sen lisäksi zero-limuja ihan mieleni mukaan. kahviin jos joskus sekoan, niin siihenkin laitan maitoa tilkan, kunhan se on rasvatonta.

näillä on menty ja hyvin olen pärjännyt. mitä nyt tukka lähti päästä lopputalvesta, mutta se korjaantui kampaajan ja vitamiinipurkin ansiosta, enkä ihan kaljuksi asti tullut :)

syrjähyppy...

kulunut viikko on ollut jotenkin tosi tosi ihana ja seesteinen ja sellainen hyvän mielen viikko. maanantaina oli taas hellettä ja parin tunnin aamulenkin jälkeen makoilin monta tuntia stadikalla ottamassa aurinkoa. näitä hellepäiviä ei tälle kesälle voi enää kovin montaa olla varastossa, vai voiko? toivottavasti, sillä siskollani alkaa loma ihan näillä hetkillä ja toivoisin hänellekin yhtä antoisia kelejä kuin mistä itse olen saanut nauttia.

(syrjähyppy viittaa siis tähän kuvaan.... sekoilin kahvakuulan kanssa tehden sjmv yhdellä jalalla. hauskaa ja koomista, mutta ilmeisesti myös tehokasta. jatkossa ajattelin kokeilla lisää samaa.... mukavaa vaihtelua.)


toiseksi viimeisen lomaviikon treenit ovat sujuneet hyvin ja olen omasta mielestäni kiristynyt huimasti, enemmän kuin mitä vaaka väittää. tosin, paino on laskenut erinomaisen hyvin ja tänään aamulla se oli enää 67,1kg. pari kiloa jo tiputusta lauantain tankkauksen jäljiltä ja käsin kokeiltuna se tuntuu jopa enemmältä.

maanantaina tein tuon pitkän aamulenkin lisäksi illalla ensimmäisen pumppitreenini ikinä. pumppailin olkapäitä ja ojentajia ( ja pitkästä aikaa 30 min juoksuintervallit matolla) ja vähän hakusessa oli kieltämättä se, että miten löytää sellaiset painot joilla sarjan pituudeksi tulee vähintään se 25. parhaani tein ja tästä tosiaan homma varmasti paranee jos käsky käy tehdä näitä lällyviikkoja useamminkin. en mitenkään erityisesti tykkää tästä pumppailusta, mutta menköön nyt kun on kerran käsketty. melkein hävettää tehdä vipareitakin nelosella ja ojentajan taljapainotkin on niin naurettavat ettei edes itse kehtaa katsella sitä pakkaa.

tiistaina sama jatkui, tein piiiiitkän aamulenkin ja takajalat + 30 min aerobisen fillarilla salilla. keskiviikkona, eli tänään taas pari tuntia ulkoilua aamusella ja iltasella sitten etujalat + 30 min fillaria. tällä viikolla olen myös ollut aktiivinen ja tavannut ystäviä useampanakin iltana. ehkä nämä tapaamiset ovat olleet osana nostamassa mielialaa ihan huippulukemiin.

yksi varsin kovasti ilahduttanut asia oli mysö henkkamaukan iso paketti. tilasin syksyisempiä vaatteita töitäkin ajatellen ja kerrankin voi sanoa, että tilaus onnistui täydellisesti. yksi takki oli aivan liian suuri ja yhdet leggingsit  kiristivät liikaa pohkeista, mutta muuten..... perfect.

en tiedä voiko teistä kukaan kuvitella miltä tuntuu voida tilata postimyynnistä vaatteita ja todeta, että kaikki mahtuvat päälle. tilaamani vaatteet olivat alaosista kokoa 30", 38 ja M, sekä yläosista kokoa XS, S tai 38. muistan senkin ajan kun ostin vaatteeni henkan BB (ei siis bodybuilding vaan Big is Beautiful)-osastolta. olin vähintään kokoa 46, useimmiten 48 ja joskus jopa 50. brittikoossa olin 18, 20 tai 22 ja jenkkikoossa aika monta X-kirjainta. nyt pystyn tilaamaan joko pienimmäin, tai sitten tyköistuvissa koon 38 ja ne sopivat! mielettömät kiksit ja tyytyväisyyden tunne konkretisoitua todella hienosti tässä jutussa.... HYVÄ MINÄ!

toki nyt sen verran pitää valittaa, että vaatteiden kanssa on välillä myös hankaluuksia nykyisin. joskus S on liian suuri ja pienempää ei ole. aika usein vaatteet kiristävät selästä, mutta mahassa löpöttää tyhjää. housut ja erityisesti farkut ovat sopivia reisistä ja pepusta, mutta vyötärölle jää tyhjää. takit kiristävät käsivarsista, mutta roikkuvat masusta jne. en taida taaskaan mahtua muotiin?

mutta en valita. pystyn nykyisin siltikin ostamaan vaatteita huomattavasti laajemmasta valikoimasta kuin ennen, olkoonkin että monet pohjois-eurooppalaiset merkit ovat jääneet kokonaisuudessaan liian suuriksi. olen vihdoin löytänyt vaatteita jotka koen omannäköisekseni, enää ensisijainen kriteeri ei ole se, että kunhan joku ylipäänsä mahtuisi päälle.

mahtavaa!

EIKÖ VOI JO LOPPUA?!

ja nyt ei otsikolla viitatakaan enää dieettiin, se nimittäin ei taida tosiaankaan loppua ikinä. siltä se nyt tuntuu. mutta sillä viitataan lintsin johonkin hirveään härveliin, siihen jonka nimeä en edes muista. kieputin tai joku muu kammottava vempele.

lauantai nimittäin meni lintsillä pakkiksen miitissä. paikalle saapui n. 20 urheaa huvittelijaa, kaikilla enemmän tai vähemmän suuret luulot itsestään vielä lipunostovaiheessa. onneksi en ollut ainut kenellä hymy alkoi hyytymään kun kieppi ja muut kammotukset kutsuivat luokseen.

perusrauhallinen luonteeni ja hötkyilemätön persoonani onneksi varmistivat sen, että pystyin huvittelemaan lintsillä tyynen eleettömästi ja aikuismaisen tyylikkäästi, ilman sen suurempaa hössöttämistä tai esim. sitä lapsellista kiljumista, jota siellä tuntuivat monet muut iäkkäämmätkin henkilöt harrastavan. jäätävä kykyni tilannearvioihin ja riskikartoitukseen myöskin mahdollistivat pragmaattisen lähestymistavan sitä mielessä vain häivähdyksenomaisesti käynyttä ajatusta kohtaan, että mitä jos tämä helvetinhäkkyrä hajoaakin juuri NYT.

tai sitten se ei mennyt ihan noin. mutta pääasia on, että hauskaa oli. ja voin kertoa, että en ole pitkiin aikoihin nauranut yhtä paljon ja huutanut yhtä paljon kuin lauantaina. osansa teki varmaankin myös se, että yhdessä jonnan kanssa meillä oli hiilaripäivä.... pientä pöhnää oli ilmassa ja jutut kuin parhaimmillaan patiksessa :)

hiilaripäiväaihetta voisin tässä urheilupainotteisessa hengentuotoksessani sen verran sivuta, että SÖIN MUUTEN PALJON. ystävällisesti pyydän nyt rakasta valmentajaani kääntämään sivua, mutta teille muille tässä pientä listaa eilisistä elintarvikkeista:

pullaa
pullaa
pullaa
leipää
pullaa
leipää
vaahtokarkkia
salmiakkia
lakua
vaahtokarkkia
pullaa
pehmis
pullaa
keksiä
pullaa
irtokarkkeja
irtokarkkeja
irtokarkkeja
konvehteja
leipää
riisiä + vihanneksia
persikka   ( MIT VIT?)

ja ilokseni voin todeta, että mitä ilmeisemmin kroppani on vuosien titraamisen jälkeen oppinut jälleen imemään hiilarit hyötykäyttöön, sillä paino nousi arvioiden 4500-5000 kcalin päivän jälkeen vain 700 g. toki peilikuva oli aavistuksen nesteisempi kuin edellisenä aamuna, mutta joka tapauksessa olin tyytyväinen tulokseen.

tänään sunnuntaina teinkin sitten aamulenkin 2h ja sen jälkeen lepuuttelin hetken kotona dieettisapuskojen parissa, kunnes lopulta iltasella käväisin salilla tekemässä selkätreenin ja 30 min aerobisen. treeni kulki kuin unelma ja lihakset pullottivat kyllä nätisti paidan alta. tykkäsin kovasti :)

katsotaan vieläkö näitä tankkauksia on tarjolla. varsinaista dieettiä on kuitenkin vielä 9 vkoa edessä, joten jos armo käy oikeudesta niin ehkäpä saan hukkua karkkipussiin vielä pari kertaa ennen lokakuuta.