uusinta uutta...

viikko on menny mukavasti eteenpäin, viimeisiä lomapäiviä vietellen ja edelleen jatkuvista lämpöisistä keleistä nautiskellen. olen edelleen päässyt tekemään pitkiä ja rauhallisia aamulenkkejä kuivissa olosuhteissa, treenaamana ylihikisellä salilla ja syömään ihan liian vähän ruokaa. eli valtakunnassa siltä osin kaikki hyvin.

viime aikoina on mielessä pyörinyt syystä jos toisestakin (siitä toisesta syystä kuulette huomisen jälkeen lisää) halu käydä kokeilemassa kuinka kovaa hippulani vielä nykypäivänä vinkuvat. olen nimittäin saanut inspiraation pikajuoksun treenaamiseen, tai no ei ehkä voi sanoa pikajuoksun, mutta nopeuden treenaamiseen.

tyttöikäisenä olin varsin vauhdikas menijä. yleensä aina oman ikäluokkani parhaita koulussa ja piiritasolla. lajeina ensin 60 m ja 100 m, sekä pituus. viestejä juoksin myös, isompienkin tyttöjen joukkueissa. minulla oli hyvät nopeus- ja voimaominaisuudet jo lapsena, mutta jo silloin kestävyystekijät olivat aivan surkeaa luokkaa. pärjäsin erittäin kivasti kilpailuissa pikamatkoilla, mutta lintsasin treeneissä aina kaikesta mikä vaatii pidempää kuin ratakierroksen lönköttelyä. jo lapsena kestävyysurheilu (hiihtoa lukuunottamatta) tuntui hyvin vaikealta ja sellaisena se on jatkunut tähän päivään asti.

eilen kävin treenaamassa valkkuni kanssa salilla ensin rintaa ja käsiä, ja sen jälkeen omatoimisesti pinkomassa vähän pikaa  tässä kodin lähellä olevalla kentällä. jo eilen tuntui, että niiden muutaman vedon aikana jotka uskalsin epätasaisella alustalla ottaa, että vauhti vie jälleen mennessään. uusi keventynyt kroppa ja hyvät voimaominaisuudet koko kropassa tekivät sellaisen fiiliksen, että jalat pyörivät hyvin, mutta hiukan päässä vippaa ja pelottaa :)

tänä aamuna päätin tehdä aamuaerobisen niin, että kävelen läheiselle urheilukentälle kokeilemaam lisää lyhyitä vetoja, ihan tartanille. ja voi että millainen treeni siitä tulikaan....

 en yhtään valehtele, jos kerron, että 85 min pinkomisen jälkeen makasin selälläni tartanilla, kyyneleet silmistä valuen ja äidille soittaen. tosi vahva tunne-elämys purkautui kunnon vollotukseen puhelimessa, joka varmaan tiesi mistä oli kysymys kun sain vain lähinnä sanotuksi, että "olin täällä eltsulla.... juoksemassa.... täällä haisee tartan.... mun jalat pyörii vieläkin.... kamala oli.... miks oon antanut itteni elää sillä tavalla ja olla niin lihava.... ja menettänyt niin paljon elämästäni.... tätä mistä oikeasti tykkään... ja nyt oon ikäloppu ja kaikki on ohi..... " .

äidit onneksi osaavat lohduttaa yleensä ja olo kyllä sitten sen verran rauhottuikin, että pääsin tallustelemaan takaisin kotiin. yhteensä lenkille ja aamuaerobiselle siis tuli mittaa 3 TUNTIA :)

edelleen, nyt illalla, kroppa käy täysin ylikierroksilla emotionaalisesti. lillun mielettömissä endorfiineissä, tunnen oloni vähän irralliseksi, tuntuu melkein kuin olisin tehnyt aikahypyn lapsuuteeni ja päässyt jotenkin kiinni siihen puhtaaseen iloon jota silloin urheilussa koin (ennen kuin voittamisen tahtoni tuli niin suureksi, että se aiheutti kilpailemisen pelkoa... josta muuten tänäkään päivänä ei kukaan tiedä ennen kuin nyt kun kirjoitan sen tähän...).

mutta jotta pääsette osalliseksi tästä mielettömästä päivästä, tässä treenini:

45 min kävellen kentälle

1 x 100 m hölkäten
5 x 100 m kevyesti kiihdytellen

6 x 50 m täysillä, tekniikkaa ja hengitystä muistellen

5 x 20 m luisteluloikka
6 x 20 m sivulaukka kädet rinnalla puuskassa

5 x 50 m täysillä, mutta kiemurrellen ja mutkitellen sen minkä nilkat kestivät

joka välissä kevyttä palauttavaa kävelyä ja ravisteluja, sekä aktivoivia venytyksiä.

loppuun 20 min pitkät, palauttavat venyttelyt


45 min takaisin kotiin kävellen

mutta miksi kaikki tämä, mistä se lähti.... se lähti tästä:

ja tästä tosiaan lisää huomenna :)