beautiful blogger

sain jonnalta haasteen kertoa seitsemän asiaa itsestäni. otan haasteen mielelläni vastaan ja kerron tässä muutaman sellaisen asian, joista blogissa ei vielä ehkä ole ollut puhetta. koska blogini on pääasiassa keskittynyt urheiluun, niin muiden elämässäni olevien asioiden käsittely on ollut tarkoituksella vähäistä. joka tapauksessa, raotan nyt hieman sitä mitä muuta kuuluu arkeeni...

1) olen melkoisen introvertti, tai ehkä pikemmin yksinäisyydessä hyvin viihtyvä ja omillani toimeentuleva. en kaipaa kovinkaan usein ympärilleni ihmisiä, en koe olevani pitkästynyt tai tylsistynyt yksin. pikemminkin, liiallinen meneminen ja tekeminen helposti väsyttää ja usein nautin kaikista eniten viettäessäni aikaa omassa kotonani, yksin tai erityisen hyvässä seurassa. olen työssäni paljon esillä ja koulutan ja opetan päivittäin lukuisia ihmisiä, näin ollen en privaattielämässäni enää kaipaa isoja ihmisryhmiä, juhlia tai keskipisteenä olemista. kuitenkin, ajoittain ja tarkasti valikoiden viihdyn baareissa, rokkikeikoilla ja festareilla, sekä erilaisissa tapahtumissa.

2) käyn joka kesä ruisrockissa parhaan ystäväni susannan kanssa. missään olosuhteissa milloinkaan emme jäisi sieltä pois. kaikki worst case scenariotkin on jo suunniteltu siltä varalta että jos vaikka minä saisin vielä joskus lapsia :)  susanna ja minä olemme olleet ystäviä kohta 20 vuotta. tapasimme aikoinaan kesätyön merkeissä ja siitä saakka olemme olleet erottamattomat. viihdyn hyvin itseäni älykkäämpien ihmisten seurassa ja susanna on erittäin inspiroiva, fiksu ja korkealle koulutettu nainen. jaamme intohimon amorphikseen ja pearl jamiin ja käymme yhdessä ruisrockin lisäksi myös muilla keikoilla. en usko, että tulemme ikinä luopumaan tästä vapaa-ajanviettotavastamme. ei vaikka olisimme vanhoja mummoja. ehkä silloin vain fanituksen kohteina on jo uudet bändit. ja ehkä keskiolut ja lonkero on vaihtunut portviiniin?

3) olen erittäin tunteellinen kaikilla tavoilla, sekä hyvässä, että pahassa. koen voimakkaita tunne-elämyksiä ja rakastan ja vihaan rajusti. pidän siitä ominaisuudesta itsessäni ja mielestäni on ihana eläää elämää joka tuntuu täysipainoiselta, vaihtelevalta ja raapii luita ja ytimiä. ymmärrän, että kädenlämpöinen arki voisi olla huomattavasti mukavampaa tai helpompaa, mutta koen mielihyvää siitä, että tunnen voimakkaita tunteita ja tunnistan ne. saatan pillahtaa itkuun koiranpennun nähdessäni tai raivostua epäoikeudenmukaisuudesta niin, että itsehillintäni pettää. olen se kuumakalle liikenteessä, joka tööttää ja näyttää keskisormea ja toisaalta olen se, joka kutsuu ystäviään muruiksi ja saattaa lähettää heille rakkausviestejä kesken työpäivän.

4) pidän ruuanlaitosta, mutta en juurikaan tee sitä nyt kun olen sinkku. on kiva kokkailla erilaisia ruokia ja sijoitin aiemmin parisuhteessa ollessani aika paljon rahaa hyviin ruuanvalmistusvälineisiin. valitettavasti valurautapadat, blenderit, vatkaimet, kakkuvuokat ja muut seisovat nyt käyttämättöminä kaapeissa. ehkä vielä tulee kuitenkin se päivä, että joku mies syö mielihyvällä tekemääni kreolilaista pataa ja ahmii jälkiruuaksi punaiseen maitoon leipomiani korvapuusteja. anyone?

5) olen entinen lentopelkoinen, mutta nykyisin nautin lentämisestä suunnattomasti. rakastan sitä tunnetta, että olen liikkeellä ja menossa jonnekin tai tulossa jostakin. lentokone on ympäristönä minusta mukava, miellyttävä ja sopivasti hallittavissa. koen pienet ja ahtaat tilat turvalliseksi ja nautin toisten ihmisten havainnoimisesta. joskus tosin olen niin väsynyt, että nukahdan jo ennen nousukiitoa ja herään vasta kun pyörät kolahtavat maahan. lennän työssäni aika paljon ja pidän sitä hyvänä asiana ammatissani.

6) olen vaihtanut viime aikoina kosmetiikkaani enenevässä määrin selektiivisistä tuotteista päivittäistavarakaupassa myytäviin vaihtoehtoihin. kyllästyin maksamaan itseni kipeäksi tuotteista, joissa hinnan mielestäni muodostivat mielikuvat ja pakkaukset. olen säästänyt melkoisesti rahaa käyttämällä puhdistusvaahtoa, joka entisen 35 € / plo sijasta maksaakin 5,50 €/ plo. silmämeikinpoistoaineni vaihdoin 28 € / plo:sta 4,80 €/ plo tuotteeseen. olen ollut tismalleen yhtä tyytyväinen peilikuvaani ja aion jatkaa samalla linjalla.

7) en usko magneettirannekkeisiin. tänään taas todistin, kuinka salillani testailtiin tasapainoa rannekkeen kanssa ja ilman. teki mieli kysyä, että olenko tullut hullujenhuonelle. noh, tämä nyt esimerkkinä siitä, että en usko oikeastaan yhtään mihinkää. tai uskon, uskon nimittäin viisauteen, päätöksentekoon, elämänkokemukseen ja intuitioon.


seuraavaksi lähetän haasteen Jarille Ulvilaan:

http://metallisydanblogi.blogspot.com/


Kiitos!

kaikki on taas vaan niin ihanaa....

pahoitteluni hyvin epäsäännöllisestä blogini päivittämisestä. olen ollut kovasti tietysti kiireinen työn takia, mutta pääasiallinen syyni hiljaiseen kirjotustahtiin on kuitenkin se, että haluan ottaa välillä pientä irtiottoa tästä fitnessistä ja dieettiprojekteista. olen melkoisen kyllästynyt suomalaiseen fitness-skeneen ja työstän parhaillaan pääni sisällä, että haluanko kuulua sellaiseen viiteryhmään, jollaiseksi tämän kotimaisen (ja varmaan sama homma muissakin maissa, en tiedä tarkemmin...) porukan koen.

liian monet blogit ovat täynnä itkua ja hammastenkiristystä, väsymystä, heikostusta, masennusta ja tyytymättömyyttä. ei voi kuin ihmetellä sitä, että mikä ajaa ihmiset tekemään asioita itselleen joista tulee noin/niin paha olo ja mieli. vai onko sittenkin niin, että jotenkin tähän lajiin liittyy se kärsimyksen sädekehä jolla nostatetaan sitä omaa fitness-urheilijan identiteettiä. mitä enemmän kärsit, sitä kirkkaamman kruunun saat?

olen varma, että en tiedä vielä kaikkea kisadieetistä. oma dieettini kuitenkin oli tismalleen kopio kenen tahansa kisadieetistä viimeisen kahden viikon huipenteluja lukuunottamatta. rasvanikaan eivät toki olleet samalla tasolla kuin kilpailijoilla juuri ennen kisoja, mutta samoilla vähillä (varmasti vähemmillä kuin monilla jo kilpailleilla) kaloreilla ja järkyttävillä urheilumäärillä menin itsekin. voisin vaikka tässä paljastaa, että kalorit olivat alle 1000 kcal / vrk + palkkari ja liikuntaa tuli viimeisen parin kuukauden aikana jopa yli 20 h / vko.

SILTIKIN, se oli oikeasti kivaa ja mukavaa ja palkitsevaa ja innostavaa. tottakai olin väsynyt ja ärtynyt välillä, mutta se mielestäni kuuluu normaaliin elämään. joskus treenit tuntuivat raskailta, mutta ei sillä tavalla että olisin jotenkin kokenut tarpeelliseksi sitä erityisesti korostaa. en itkenyt, maannut masentuneena sängynpohjalla, enkä kokenut olevani jotenkin muiden yläpuolella.

tottakai olin vetäytyvä ja vietin paljon aikaa yksin, mutta se oli ajankäytöllinen ongelma. välillä oli kova nälkä ja välillä tuskailin mielitekojen kanssa. mutta herranjestas, eihän sitä normaalissakaan elämässä aina saa kaikkea mitä haluaa ja nälkäkin on ihan normaali olotila. suurimmalla osalla maapallon väestöä on nälkä joka päivä. miljoonat ihmiset käyvät koko elämänsä joka ilta nukkumaan nälkäisenä.

miksi siis jotenkin koetaan tarvetta kirjoittaa näistä asioista joka päivä, jokaiseen blogikirjoitukseen? mihin unohtuu ilo, hauskuus, rentous ja innostavat muutokset omassa peilikuvassa. eikö niiden raportoiminen nostaisi nimenomaan sitä mielialaa ja antaisi tyydytystä projektin edetessä ja muiden mielihyvää antavien tekijöiden karsiutuessa pois arjesta?

vai onko sittenkin niin, että joidenkin mielestä se kisa käydään siinä kenellä on kurjinta dieetillä? että hyvään kuntoon ei voi päästä kuin järkyttävän kärsimyksen kautta? että fitnekseen kuuluu se, että mielenterveys melkein menetetään, toki vasta sen jälkeen kun fyysinen terveys on jo mennyt?

enkä nyt hyökkää tällä pelkästään blogimaailmaa kohtaan. lähelläni on kilpailija, jonka kisadieetti päättyi sairaalaan. tiedän, että hän tiesi mitä on tulossa ja tiedän, että kyseessä ei ollut kärsimyksen maksimointi. mutta tiedän myös, että kyseessä oli ankaruus, ylivuotava päättäväisyys ja menestymisen halu. se ajaa meitä monia tielle, jonka päätepisteessä ollaan tekemisissä äärimmäisen vakavien asioiden parissa.

mielestäni olisi kiva joskus kuulla niiden kilpailijoiden mielipiteitä jotka eivät kirjoita blogeja. onko heilläkin kokemus dieetistä yhtä kurja kuin mitä blogistien teksteistä seuraamalla välittyy. vai onko se vain tämä kirjoittaminen mikä ajaa korostamaan niitä negatiivisia asioita dieettaamisessa?

blogeissa on myös positiivisia ja innostavia esimerkkejä.

tiinan blogi http://tiinantreenit.blogspot.com/ on ihanan positivinen, iloinen ja realistinen. toki nyt juuri ennen expoa tiinakin on jo väsynyt, mutta koko matkan hänen valmistautumistaan virtuaalisesti seuranneena voisin todeta, että tämä oli niitä blogeja joiden parissa ei itseäkin alkanut se toisen paha olo ahdistamaan.

jonnan blogissa http://jonna1983.blogspot.com/ on väsymystä ja valivalia myös, mutta toisaalta ihanan realistinen ja salliva asenne itseä kohtaan. jonna vaikuttaa myös olevan melkoisen armollinen itselleen siinä, että tietää ajan käyvän vähiin mutta silti hän jaksaa pakertaa ja painaa ilman että tekemisestä välittyy maailmanlopun meininki.

en tarkoita kirjoituksellani tuoda kenellekään pahaa mieltä, mutta toivon että ihmiset miettisivät omalta taholtaan, että onko kaikki oikeasti niin kurjaa. ja jos todellakin on, niin silloin mielestäni ainoa vaihtoehto on pohtia dieetin järkevyyttä ja sen vaikutusta elämänlaatuun. tästäkin on oiva esimerkki, toinen jonna http://mielentila.blogspot.com/ joka omassa blogissaan onkin jo kertonut päättäneensä dieetin lappeenrantaan ja jättävänsä expon väliin. olen ymmärtänyt, että juurikin näistä samoista syistä joiden perään itse tässä huutelen.... hyvä jonna!

no mutta, summa summarum. minun dieettini oli kiva. ja lisää on luvassa. aloitan nimittäin uuden dieetin marraskuun alusta näillä näkymin ja tavoitteena on lähteä kiristelemään kiloja iloisella, positiivisella ja realistisella mielellä. jos kaikki sujuu mukavasti, niin voi hyvinkin olla että olen kisalavalla. jos taas ei suju, tai alan huomaamaan itsessäni näitä piirteitä, joita tuossa yllä kritisoin, niin tyydyn siihen kuntoon ja kisailen sitten vain uimastadionin parhaimman kesäkondiksen tittelistä :)

kohta kerron lisää tämän hetken kuulumisia, tämä nyt oli vain tällainen mielipidekirjoitus ja avautuminen aiheesta joka on kovasti mietityttänyt.

oho, otsikko unohtui....

jahans, saikkua vedetään täällä niin että järki lähtee päästä. tiistaina alkoi aivan kuin niin kuin vähän olisi tuntunut kipeältä olo. fiksuna tyttönä lähdin kuitenkin vetämään täysillä jenkkifutistreeneihin ja hintaa siitä maksetaan nyt. eilinen meni vielä iltapäivään asti jotenkin perin oikein, mutta tuossa töiden jälkeen kroppa sanoi poks ja väsähdin totaalisesti. melkoinen flunssa otti ottensa ja nyt ollaan sitten tohtorin kautta käyneenä saikulla joitakin päiviä, olotilan mukaan.

jenkkifutiksessa onnistuin myös telomaan sormeni, etureiteni ja niskani. lupaavasti alkaa tämä ikääntyneen naisihmisen kontaktiurheilu. noh, pelota ei yhtään joten pelit ja rensselit on tilattu ja nyt vain ootellaan että kroppa tokenee tästä ameebasta ja pääsen taas rymistelemään kentälle. voin muuten kertoa, että vaikka ne sanois, että se ei muka satu.... niin kyllä se sattuu :)

taktiikkaani nyt kuitenkin kuuluu, että hankin niin hienot varusteet ja olen niin nopea, että puolustajat hämääntyy.... näin pääsen toivottavasti luistamaan kaikkien isoimpien ja kovaluisempien pakkien alta. jos tämä taktiikka sitten taas ei toimi, niin laitan viimeistään tuossa joulun alla sitten tänne vähän käytetyt roostersin punaiset vetimet myyntiin... hahaha..... kipsikuvien kera tietenkin.

tässä vielä lainavetimissä....

btw, tänään olen överöinyt ekan kerran dieetin jälkeen herkkujen kanssa. aamupuuron jälkeen en ole pistänyt suuhuni muuta kuin karkkia ja suklaata. en tiedä miksi, enkä jaksa analyseerata. tässä luvut klo 19:16....

KULUTUS 1802 kcal

SYÖTY 3091 kcal

shit happens, mutta oon aika ylpeä että se tapahtui vasta nyt kun elän jo kolmatta offailuviikkoa. muutenhan linja on ollut överipuhdas ja n. 400-800 kcal miinuksia kulutukseen nähden edelleen. olen syönyt lähinnä peruskulutuksen mukaan n. 1600 kcal -1800 kcal ja urheilut ovat sitten olleet sitä miikkaa. hyvin on paino pysynyt alhaalla ja olen tyytyväinen peilikuvaan. huomenna tosin varmaan itku pääsee tämän hiilaroinnin ja porsastelun jäljiltä, mutta sehän on tiedossa jo, joten sitä saa mitä tilaa.

by the way, kovasti vaikealta tuntuu offaroida. kaipaan hirveästi sitä dieetin kurinalaisuutta, struktuuria, selkeää ruokavaliota ja sitä, että ei tarvitse itse miettiä ja pähkäillä syömisiä. olen lähettänyt valkulle anelevia tekstareita, että josko kohta taas voisi lähteä dieetille, mutta tiedänhän mä mitä se vastaa jo ennen ennen kuin se vastaa.... varmasti pakottaa mut kärvistelemään lähemmäs joulukuun alkua ainakin :( YHYY EN ALA.

että semmosta, aika kuumeista juttua mut julkaistaan nyt kuitenkin....

jahans, saikkua vedetään täällä niin että järki lähtee päästä. tiistaina alkoi aivan kuin niin kuin vähän olisi tuntunut kipeältä olo. fiksuna tyttönä lähdin kuitenkin vetämään täysillä jenkkifutistreeneihin ja hintaa siitä maksetaan nyt. eilinen meni vielä iltapäivään asti jotenkin perin oikein, mutta tuossa töiden jälkeen kroppa sanoi poks ja väsähdin totaalisesti. melkoinen flunssa otti ottensa ja nyt ollaan sitten tohtorin kautta käyneenä saikulla joitakin päiviä, olotilan mukaan.

jenkkifutiksessa onnistuin myös telomaan sormeni, etureiteni ja niskani. lupaavasti alkaa tämä ikääntyneen naisihmisen kontaktiurheilu. noh, pelota ei yhtään joten pelit ja rensselit on tilattu ja nyt vain ootellaan että kroppa tokenee tästä ameebasta ja pääsen taas rymistelemään kentälle. voin muuten kertoa, että vaikka ne sanois, että se ei muka satu.... niin kyllä se sattuu :)

taktiikkaani nyt kuitenkin kuuluu, että hankin niin hienot varusteet ja olen niin nopea, että puolustajat hämääntyy.... näin pääsen toivottavasti luistamaan kaikkien isoimpien ja kovaluisempien pakkien alta. jos tämä taktiikka sitten taas ei toimi, niin laitan viimeistään tuossa joulun alla sitten tänne vähän käytetyt roostersin punaiset vetimet myyntiin... hahaha..... kipsikuvien kera tietenkin.

tässä vielä lainavetimissä....

btw, tänään olen överöinyt ekan kerran dieetin jälkeen herkkujen kanssa. aamupuuron jälkeen en ole pistänyt suuhuni muuta kuin karkkia ja suklaata. en tiedä miksi, enkä jaksa analyseerata. tässä luvut klo 19:16....

KULUTUS 1802 kcal

SYÖTY 3091 kcal

shit happens, mutta oon aika ylpeä että se tapahtui vasta nyt kun elän jo kolmatta offailuviikkoa. muutenhan linja on ollut överipuhdas ja n. 400-800 kcal miinuksia kulutukseen nähden edelleen. olen syönyt lähinnä peruskulutuksen mukaan n. 1600 kcal -1800 kcal ja urheilut ovat sitten olleet sitä miikkaa. hyvin on paino pysynyt alhaalla ja olen tyytyväinen peilikuvaan. huomenna tosin varmaan itku pääsee tämän hiilaroinnin ja porsastelun jäljiltä, mutta sehän on tiedossa jo, joten sitä saa mitä tilaa.

by the way, kovasti vaikealta tuntuu offaroida. kaipaan hirveästi sitä dieetin kurinalaisuutta, struktuuria, selkeää ruokavaliota ja sitä, että ei tarvitse itse miettiä ja pähkäillä syömisiä. olen lähettänyt valkulle anelevia tekstareita, että josko kohta taas voisi lähteä dieetille, mutta tiedänhän mä mitä se vastaa jo ennen ennen kuin se vastaa.... varmasti pakottaa mut kärvistelemään lähemmäs joulukuun alkua ainakin :( YHYY EN ALA.

että semmosta, aika kuumeista juttua mut julkaistaan nyt kuitenkin....

treenimusainspiraatiota (kaivataan)...

voitaiskos taas vaihdella vähän inspiraatiota treenimusaan liittyen?

laitan tähän muutamia mitkä ovat viime aikoina olleet kovalla kulutuksella ja toivon saavani vastalahjaksi uusia hyviä biisejä vinkkinä :)

nyt menee todellakin kuin strömsössä

voi vitsin vitsi ja vautsi vau. kylläpä on kaikki taas ihan mahtavaa. on ollut tosi upea nähdä miten kroppa palautuu dieetistä, lihakset täyttyvät ja iho kiristyy. olen treenaillut melko iisisti, mutta tehokkaasti ja pitänyt todella napakasti kiinni puhtaasta syömisestä. kalorit on nousseet jo hyvin tuonne n. 2000 kcalin tuntumaan ja paino ei ole lähtenyt yhtänä nousemaan.

tällä hetkellä itse asiassa paino on laskenut jo -4,2 kg noista viimeisistä nesteisistä tankkauskuvista. tämän aamun luvut olivat 67,7 kg, eli n. +1 kg kaikista alimmasta, tyhjästä, hiilarittomasta ja loppuun ajetusta dieettikunnosta. koska voi olettaa, että vatsassa on ruokamassaa melkoiset määrät ja lihakset ovat täyttyneet glykogeenistä, niin johan tuokin luku kertoo, että kunto on parempi kuin dieetin lopussa. ja tunteehan sen vaatteissa, jotka ovat nyt löysemmät kuin esim. 66,6 kg painossa.

kulunut viikko oli rankka, koska matkustin taas paljon. maanantaina pääsin tekemään treenin omalla salillani, töölö gymillä. olkapää on tosi kipeä, mutta hienosti meni kuitenkin olkapäät ja ojentajat. loppuun se 45 min aerobista jonka olen siis edelleen pitänyt dieetiltä voimassa.

tiistaina ja keskiviikkona treenit sujuivat näissä yläpuolella olevan kuvan maisemissa ja ohjelmassa oli yksi 45 min salierobinen ja yksi 35 min aamujuoksulenkki + 30 min saliaero illalla. lensin siis tiistaina aamulla työreissuun eteläiseen ruotsiin ja palasin torstaina. torstai meni koko päivän osalta lepoon, koska treenille ei yksinkertaisesti ollut vähääkään aikaa. keskiviikon jefutkin jouduin siis skippaamaan, nyyh sille.

perjantaina kävin taas omalla salillani ja tein pitkästä aikaa jalkoja + 45 min aeron. olen antanut itselleni ymmärtää, että jenkkifutiksen kannalta tärkeää on saada alavartaloon paljon räjähtävää voimaa ja olenkin nyt ajatellut muutenkin suunnata treeniä tosiaan enemmän toiminnalliseen suuntaan. lisäksi, koska jalat ja peppu ovat olleet selvästi jäljessä yläkroppaa kireyden ja timmiyden suhteen, niin tämähän tukee samalla myös fitneksellisiä tavoitteitani.

eilinen lauantai alkoi pitkällä, reippaalla aamulenkillä, mutta muuta treeniä en kerinnyt tekemään. olin taas nimittäin työn takia pois helsingistä ja palasin vasta viimeisellä iltakoneella. sen jälkeen tieni veikin syntiseen yöhön, jossa join ensimmäisen kerran alkoholia sitten ruisrockin (ja sitä ennen siis pääsiäisenä). ja voin kuulkaa kertoa, että oli hauskaa. tosin, tämä vaara tässä joukkueurheilussa nyt sitten on, että joutuu elämään oikeaa elämää oikeiden ihmisten parissa ja välillä jopa vähän relaamaan ;)

tuosta eilisestä johtuen sitten tämän aamun lenkki jäi välistä, mutta illalla aion olla jo sen verran hyvässä kuosissa, että menen vähän kevyesti pumppailemaan selkää. olkapään takia siitä treenistä nyt ei muutenkaan kovin kummoista tulisi, mutta saapahan vähän verta kiertämääm kropassa.

tässä pari kuvaa, lähikuvat keskiviikolta ILLALLA ja bikinikuvat eiliseltä aamulta. mä tykkään, entäs te?