poden taas tapani mukaan maaliskuun tautia. tyypillistä minulle on, että kun aurinko hyökkää yhtäkkiä isoina annoksina kimppuun niin mieli menee matalaksi. koska tänäkään vuonna muuta syytä mielialanvaihteluille ei ole, niin tämä halu kaivautua patjan sisään tässä vaiheessa kevättä on pakko johtua jostain sellaisesta aivoihin liittyvästä tekijästä, josta minulle ei ole tarkempaa tietoa.
muutaman viikon kun jaksaa taistella vastaan niin olo helpottuu ja aurinko muuttuu ystäväksi. sillä valoa ja aurinkoa ja lämpöähän toki kaipaan, mutta liian suuri annos kerralla vaikuttaa minuun epämieluisasti.
näinpä ollen tämä sunnuntai on mennyt sisätiloissa pakoillen. päiväunet ovat maistuneet ja enpä ole oikein saanut mitään tehtyä. en muista milloin viimeksi olisin skipannut kaikki lenkit ja treenit viikonlopun jompana kumpana päivänä, paitsi tietysti jos edellisenä iltana on tullut juhlittua.
noh, armollisuutta itseäni kohtaan on olla pakottamatta tekemään asioita jotka tuntuvat pahalta. osaan kyllä erottaa laiskuuden ja vetämättömyyden tästä nyt vaivaavasta olotilasta. ja kunnioitan sitä.
dieettiruokailut ovat vähän myöskin tänään olleet hakusssa, sillä ruoka ei ole oikein maistunut. vajailla mennään, mutta luotan siihen, että kroppa kestää sen kyllä.
nyt odotan vierasta kylään illan virikkeeksi. hyvä että joku käy täällä vähän edes tuulettamassa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti