sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

projekti II / viikko I



ensimmäinen viikko projektin kakkososaa on nyt takana. tavoitteena on ollut jatkaa dieettiä, koska kuten aiemmassa postauksessani tällä viikolla kerroinkin, en ole vielä tyytyväinen dieetin lopputulokseen. haluan enemmän, ja paremmin ja kireämpää. jotkut ovatkin jo tässä ystävällisesti muistuttaneet, että tokkopa tässä oman kehon muokkaamisen projektissa koskaan tulee kovin tyytyväiseksi. lienee totta.

joka tapauksessa, on vielä monta kiloa karistettavana ennen kuin aion levätä kunnolla. -3,5 kg pullahti nesteitä kroppaan kolmessa päivässä, joista nyt low carbilla (ja rehellisyyden nimissä, low cal:lla) on tippunut pois jo 1,7 kg. maha on edelleen varsin nesteinen ja pulleva, mutta se pahin pallomainen turvotus onneksi jo laski. siltikin aika paljon päänvaivaa on tuottanut hyväksyä näitä negatiivisia muutoksia kehossa, kaiken kovan työn jälkeen se tuntuu isolta pettymykseltä.

vaikka tietopohjalta on helppo ymmärtää miksi näin tapahtuu ja miksi keho reagoin siten miten se reagoi, ja vaikka valmennuspuolikin asiasta osasi jo etukäteen varsin tarkasti (arvioi painonnousun 2-3 kg:ksi ja uhkaili, että sen poistumiseen kropasta menee viikkoja) varoittaa, niin melkein siltikin tuntuu että kaikki tuli puun takaa.

noh, tänään on kuitenkin kunto ollut tällainen:


ja tällainen:





suurin tekijä varmaankin siihen, että viime yön aikana nesteitä häipyi runsaasti oli pe-la välisen yön 12 h tunnin unet, eilinen rento ja kiva päivä jossa yhdistyi biitsiä ja treeniä, sekä tietysti hauska ilta helsingin yössä. ilman alkoholia, autolinjalla tietysti. mutta kun mieli lepää, niin kroppa jaksaa tehdä työtä. näin sen olen itselleni selittänyt....

niin, ja kiitos niille kahdelle kivalle blondille, jotka minut baarista eilen bongasitte. oli kiva kuulla, että blogillani on lukijoita ja kannustavat sananne tuntuivat oikein mukavilta. laittakaa ihmeessä viestiä kommenttiboksiini, jos tämän satutte taas lukemaan :)

terveisin, tyttö joka aikoo elää elämää.... siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa...


keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

kuinkas sitten kävikään...

















lopputulos +3.5 kg nestettä, armoton harvitus ja ei muuta ku aaamulenkit, aerobiset, puntit ja kituviikot jatkuu. oisko kukaan uskaltanut kuolemakseenkaan arvata, että eihän se tulos tietenkään mua vieläkään tyydyttänyt. sain kiukuteltua valkulta lisää peliaikaa ja nyt mennään taas samaa dieettikaavaa eteenpäin. joskohan sitä sitten joskus olis valmis ? tokkopa.

eli lyhennettynä. 3 vrk lepo tiukasta ruokakontrollista teki hyvää ja viikkoon en ole koskenut puntteihin. mutta dieetti jatkuu ja hyvä niin. aiempaan vedoten, "keskinkertaisella panostuksella tulee keskinkertaisia tuloksia" ja tässä lajissahan valitettavasti aika näyttelee merkittävää osaa panostuksesta. minä tarvitsen lisää viikkoja.

tervetuloa kyytiin, karkillaonasiaa vol II lähtee tästä.

torstai 24. kesäkuuta 2010

8 h ja se oli siinä


8 h ja se oli sitten siinä. äiti lähti prismaan ostamaan pullaa. aamupalaksi korvapuusteja.

tässä viimeiset kuvat, tältä aamulta, painoa 68 kg ja risat, 900 g enemmän kuin viikko sitten. melkosen nesteinen. pinnassa eilen kampaajalta mukaan saatu suihkurusketus ja iloinen mieli.




tää lähtee nyt ja palaa n. viikon päästä. juhannusta ja työjuttuja vielä ennen kuin lomat puskee päälle. aion pitää myös lepoa netistä parhaani mukaan. koko dieetin olen ollut melkoisen tiiviisti kiinni näppäimissä, osittain  tekemisen puutteessa ja osittain siirtääkseni ajatuksia pois fyysisesti olotilasta. olen lukenut paljon kanssasiskojen ja -veljien blogeja, surffannut pakkista ja ylipäänsä viihdyttänyt itsenä reaalimaailman sijasta vituaalitodellisuudessa. nyt on aika hyökätä tosielämän kimppuun ja jättää hetkeksi bitit ja pikselit.



tapaamisiin!

p.s. toivottavasti tuo väsynyt ilme on ensi viikolla jo hiukan levollisempi :)

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

nestepallona luoksesi pompin vain...

on muuten pikkasen karua. no mikä? no se, että nyt on dieetin tokavika päivä ja jotenkin olettaa voisi, että huippukunto alkaisi näkyä ja saisin nauttia työni tuloksista. mutta ei kun ei.

kaksi viikkoa sitten hiilarit tiputettiin nolliin ja kituminen alkoi. ekalla viikolla paino tippui useita kiloja ja alta kuoriutui esiin upeat muodot. ihastelin niitä kovasti ja olin sitä mieltä, että sitä hetkeä varten kannatta tehdä töitä se reilu 121 päivää.

nyt viimeisen viikon aikana "kaikki on mennyt pilalle", eli olen kerännyt huimasti ihonalaista nestettä. painohan ei toki ole noussut kuin 1,2 kg ja päällä on vielä kuukautisetkin (jotka yleensä kyllä aina muutenkin turvottaa), mutta  tiukat muodot ja säikeet olkapäissä on kaukainen muisto vain. tällä hetkellä lyllerrän eteenpäin jalat raskaina ja maha pullottaen kuin 6 kk:lla raskaana. selässä ei perunapellosta ole tietoakaan ja taitaa naamakin olla vähän pöhössä, koska poiketen muusta vartalosta SE näyttää tällä hetkellä hitusen paremmalta kuin aiemmin.

valkun kanssa käytiin eilen salilla ja myös hän oli sitä mieltä, että olen turpea pikku porsas. sain lämminhenkisen (olemme siis läheisiä, erityisiä ystäviä pääasiassa ja valmennussuhde on sen mukanaan tuoma sivutuote, jos se on jäänyt epäselväksi), mutta melko murskaavan tuomion tämän hetken kunnostani. ja mikäs siinä, tottahan se oli. valitin myös tuota hiukkasene löysää ja tutisevaa mahanahkaa ja siitä "kannustava" palaute oli, että "toho ny enää mikää dieetti mitää auta, tohon tarttetaa seuraavaks kirurkin veitti...." . kiitti, muru.

noh, mutta nyt tulee todisteet siitä, että olen dieetin aikana oppinut ymmärtämään kehoani paremmin. sillä pystyn vähättelemättä sanomaan tietäväni, että koska nestepainoa on AIVAN VARMASTI pelikuvasta päätellen pari kiloa, mutta paino ei ole noussut tuon enempää ja vaatteet ei kiristä kuitenkaan, niin olen ihan varmasti laihtunut lisää läskiä pois myös tässä viimeisen viikon aikana.

suhteeni vaakaan on tervehtymään päin, you see...

nyt enää odotan sitä, että perjantaina aamulla saan alkaa tyydyttämään psykologisia tarpeitani ruualla ja saan täyttää tämän sensorisen maku- ja kokemusdeprivaation himoitsemillani herkuilla. kolme päivää on lupa porsastella ja veikkaanpa, että kroppa tulee rajoittamaan sitä ihan itsestään kohti sunnuntaita. oletusarvoisesti paino nousee muutaman kilon ja turpoan lisää. mutta ensi viikolla kun palaan takaisin normaaliin ruokavalioon niin nesteet toivottavasti alkavat siirtyä ihon alta kohti lihaksia... sitten pikku hijaa pitäisikin sen minun ikioman huippukuntoni sieltä kuoriutua esiin. sitä odotan kovasti.

kuten tässä jo kävi ilmi, minun dieettini ei "lopu" totaalimuutokseen. vaan kolmen päivän mielenterveysmussuttamisen jälkeen palaan valkkuni tekemään perusruokavalioon, jossa on edelleen grammat, määrät, makrot ja muut mietittynä kohdallen. valinnanvaraa, pelioikeuksia ja päätöksentekomahdollisuuksia toki saan enemmän ja näillä mennään seuraavat 4-6 vkoa.

se mitä sitten tapahtuu on vielä epäselvää.... mutta kuten kaikissa pitkän tähtäimen projekteissa, tässäkin edetään etappi kerrallaan. seuraavaa askelmaa ei kannata katsella ja murehtia ennen kuin on edellinen otettu.

minä olen väsynyt, suorastaan uupunut. hiukan vetelä, vähän jännittynyt/ahdistunut tulevasta muutoksesta ja vapaudesta, mutta äärettömän ylpeä ja onnellinen, sekä kaikista eniten kiitollinen. kiitollinen siitä, että minusta itsestäni löytyy tällaiset voimavarat ja tällainen kestävyys, kiitollinen kaikille ystäville ja tuttaville ja nettikavereille joilta olen tukea saanut, kiitollinen äidilleni siitä että se ei ole torunut tai ihmetellyt lainkaan, ainoastaan kehunut ja tsempannut, sekä kiitollinen niin lujaa rakkaalle valkulleni, että sitä ei oikein edes sanotuksi saa. sama ihminen, muuttanut mun elämäni niin monella eri tavalla. kiitos!

ja tässä pieni kuvasaldo matkaltani:

kevät 2003, 100 kg ja yli, en tiedä kun en kovin usein punninnut. mutta tiedän, että olin yli 100 kg.



tammikuu 2007, 88 kg. eli 12-15 kg laihdutettu jo ja treenattu n. 1,5 vuotta punttia.



talvi/kevät maaliskuussa 2010, dieettiä takana muutamia viikkoja, painoa n. 74-76 kg vaihdellen.





ja kesä 2010. 67 kg . 121 vrk takana tätä dieettiä, jolla lähti siis 7-8 kg.




no ni, joko saa syyä? ei, vielä 1,5 vuorokautta sano valakku. ei antanut ees jätskiä vielä mulle huomiselle illalle. sikasikasikasika.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

jaha, OPPU

no ei ihan vielä sentäs, mutta vähiin käy. valkku yhytti mun puhelimen luurin läpi tänään illalla kuntopyörän päältä sitkuttamasta tuskaisena (tosin aika hyväntuulisena, ihme ja kumma). lopulta sainkin sitten SELKEÄT ohjeet, että alas sieltä pyörän päältä. jotenkin päästiin sitten yhteisymmärrykseen siitä, että aerobinen puolittuu jo tällä viikolla. eli salilla tehtävää sisäaerobista teen enää max. 30 min / pvässä ja ennemmin pitäisi preferoida kävelylenkkejä ulkona. suits me, sir. oonkin jo melkein aivokuollut ton sisäravin takia. GSUS.

nälkä on suorastaan helvetillinen ja energiat on todella loppu. päivät jaksan vielä aika hyvin, mutta töiden jälkeen simahdan totaalisesti. kroppa ilmoittelee myös, että lisärasitus ei ole enää toivottua ja olotilat on sen mukaiset. jotenkin aavistelen, että kun perjantai tulee niin mulla on PLUNSSA.

mieliteot vaivaavat yhä pahemmin. saatan tunnin tai pari ajatella putkeen erilaisia kakkuja ja reseptejä ja miten jotain vanhaa ja tuttua voisi uudellen modata. haaveilen erityisesti tästä nyt, ihan tällaisena tavisversiona:

http://www.kinuskikissa.fi/?p=7126

lisäksi olen ajatuksissani jo sen verran edellä tätä hetkeä, että olen miettinyt jo valmiiksi tuosta herkkumössöstä bodarinmentävän version....

vaniljarahka korvautuu ehrmannilla ja sitruunan tai limen mehulla. vaniljavispivaahto kelvannee matalahkon rasvaprosenttinsa takia, mutta rasvattomasta maidostahan voisi tehdä myös tuon vaahdon. enkä tiedä tarviiko bodariversioon edes mitään vaahdotella. ja tuo sokerikakkupohja/kääretorttupohja korvaantuu joko makeutusjauheella tehdyllä marengilla tai esim. kokojyväpaahtoleivän viipaleista leikatuilla kiekoilla. ja kostutus siinä tapauksessa maidon ja sokerin sijasta esim. laitti-pommacilla. NAM.

ketolaisethan voisivat soveltaa tuon kermavaahdolla ja rahkalla ja laittaa mantsikoita vähän vähemmän, jos ollenkaan. tai vaikka laittaa tilalle saksanpähkinöitä (en kuitenkaan suosittele meetvurstia vaikka se karppiherkku onkin... hahah).

ja hei, tässä tän illan viilikset:


toi zuudelma menee iltsulle :)

perjantai 18. kesäkuuta 2010

saved by the .... phone

joskus puhelin soi väärään aikaan. joskus se soi oikeaan aikaan. tänään se soi oikeaan aikaan. thanks, darling <3






torstai 17. kesäkuuta 2010

arvatkaa mitä?







se on sitten semmonen juttu, että kuohuvat on kylmässä. tänään alkaa lähtölaskenta, koska huomenna kun herään, niin jokainen viikonpäivä on se viimeinen. enää yksi, perjantai, lauantai, sunnuntai, maanantai, tiistai, keskiviikko ja torstai. seuraavan kerran kun herään perjantaina, niin tuo pieni kuoharipullo poksahtaa. en ole kovinkaan kova tyttö käyttämään alkoholia, mitä nyt pari kertaa vuodessa ne pmmp-perseet. mutta nyt ajattelin tätä juhlistaa. suunnitelmakin on jo selvä...

1) iso lautasellinen puuroa + marjoja + raejuustoa + ruisleipää + oivariinia + juustoa + banaani + kahvia + PULLA + lasillinen kuoharia

2) pienen hönön aamulenkki + ed green light

3) lepoa lepoa lepoa....

ja vielä jos sais ton aamiaisen vuoteeseen... anyone?








maanantai 14. kesäkuuta 2010

näillä on menty

nämä ovat ne biisit, joilla tämä projektin toinen osa on tehty

leuanvedot, dipit, kulmasoutu ja juoksuintervallien ekat hitaammat vedot. aina silloin kun piti todella löytää jostain vauhtia tai voimaa. tämä on mulle tärkeä biisi ja kun yhdistän tähän vielä yhden privaattielämään liittyvän videon.... ikinä ei ole voima loppunut kesken.







alkudieetillä kaikki meni tämän tahtiin, sama biisi jopa 5-10 kertaa treenin aikana. erityisesti fillaria polkiessa, flow flow flow joka polkaisulla. myös jalkatreenin meditatiiviset smith-kyykyt, kun mitään ei voinut ajatella. muuta kuin että jaksaa jaksaa jaksaa.







tämän biisin olen myös kuunnellut itunesin laskurin mukaan dieetillä n. 45 kertaa. erityisesti hain tämän korviini kun tein pitkiä supersarjoja tai triploja hauiksille. biisi on pitkä ja tarpeeksi hidas. tässä on andainin tapaan vähän sellaista itsestä irtauttavaa meditatiivista sykettä.






juoksumatolla juoksuintervallien väliseen kävelyyn..... hengästyttää, ei jaksaisi. vähän tunteitakin pinnassa. en osaa selittää.






tätä käytin enemmän alkudieetillä. helmikuussa ja maaliskuussa, pimeinä ja kylminä aamuina kun käpöttelin pitkin töölönlahtea. salilla selkätreenissä kun halusin tehdä hitaita toistoja ylätaljassa, alataljassa jne. tästä tulee mieleen myös sadat vatsarutistukset....







nimenomaan tämä versio tästä biisistä. juoksumatolla silloin kun ei enää kertaakaan jaksa kiihdyttää. ja kotona, ennen treeniä. ei huvittanut lähteä, tämä soimaan ja veri alkoi kiertää. pakko päästä treenaamaan... näitä sanoja olen luultavasti laulanut myös ääneen, toivottavasti en kovin kovaa kuitenkaan :)







ja tämä. ah, tämä. viimeisen kahden-kolmen viikon aikana jatkuvasti, joka tilanteessa. itku silmässä, iloisena, vahvana, heikkona, väsyneenä ja pirteänä. liikutuksen tunteita.







keskidieetillä, kun oli vaikeaa myös yksityiselämän puolella ja olin todella, todella, todella surullinen. edelleenkin, aina kun on viimeiset 10 min aerobista. biisi kestää yli 8 min. lohduttaa, kun tietää että biisin loppuessa myös työ on loppu. vie ajatuksissa edelleen helsingin talveen, lumituiskuun. berliiniin. lentokentille ja nousukiitoihin. niihin hetkiin jolloin luulin, että en saa hengitettyä. onneksi sain, koska nyt olen tässä. rakkaus.







tämä on monen monta kertaa ollut se treenin avaava biisi. tästä se jotenkin vaan lähtee.... hyvät fiilarit ja hyvät muistot, onnistumiset.






ja joka tilanteessa <3 <3 <3





älä koskaan aliarvioi musiikin voimaa. käytä sitä.

hyviä uutisia

oon katsellut nyt tätä mahaani uteliaani ja mielenkiinnolla kun se on alkanut kuoriutua laardin alta esiin. en ole koskaan aikuisiälläni ollut yhtä matalalla rasvaprosentilla (ja se on edelleen varmasti n. 20-22% arvioituna, tosin yläkropan ollessa huomattavasti kireämpi kuin alakropan) ja täten en ole koskaan nähnyt minkälainen rakenne mulla oikeastaan on.

olen aina ihaillut pinkin vatsaa, niin kuin moni muukin. ja nyt täytyy sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen, koska mulla on samanlainen. en uskalla laittaa kovin alhaalle avonaisia kuvia tänne blogiin, mutta joka tapauksessa, juuri tuollaiset lihaksikkaat kahvat sieltä löytyy. alavatsa on nätisti ulkoneva.

pöllitty http://acerve.files.wordpress.com/2010/02/pink21.jpg






tässä mun versiosta pieni vilaus.... 



AIKA MUKAVA YLLÄRIPYLLÄRI!

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

11 päivää jäljellä



huh, enää 11 päivää jäljellä. toivon, että näiden päivien aikana pääsen vielä muutaman kilon alemmas, jotta sitten on varaa noustakin kun normielämä alkaa.

mielessäni rakentelin ruokalistan toiveita valkulle tänään aamulenkillä.... toivoisin, että saisin ympättyä sinne ainakin seuraavat jutskat:

- ananas/omena/satunnainen bansku
- 3% feta
- vihannekset
- kana/kala/jauheliha
- pasta/riisi/peruna
- näkkäri/ruisleipä
- 5% aamupalajuusto
- vitalinea jugge
- rahka
- marjat
- kuivatut taatelit
- pähkinöitä
- ruishiutaleet
- maksamakkara

ja rakas valmentajani, anna minulle yksi vapaa syömispäivä viikkoon, jookoskookos? :)

ai miten niin alkaa ajatukset olemaan jo tulevassa? osittain varmaan siksikin, koska viikon päästä dieetin loppumisesta alkaa 6 vkon kesäloma ja tiedossa on mm. 3 vrk ruisrokralli. todellaKIN aion juhlia!

edit: joku kysyi mahanahkasta. tuossahan se näkyy taas selvemmin, eli navan ympärillä on tuota höttöistä kudosta. paljon se on jo parantunut, ahkeran rasvailun ja lumenen kiinteyttävän spa-rasvan ansiosta (kait).