Viikko on taas mennyt hujauksessa. Huh. Dieettiviikkojakin on takana sen verran, että alkuperäiseen päämäärään ei ole enää kuin neljä kokonaista päivää. Missä viipyy mun Louis Vuitton?
Tämä viikko on jotenkin ollut erilainen, monestakin syystä. Treenit on jotenkin sujuneet tosi hyvin, mitä nyt tuota edellisessä postauksessa kuvattua pientä pitkästymistä aerobista tehdessä. Voimat on olleet kohdallaan ja peilistä on katsonut ajoittain aika kivan näköinen ilmestys. Painokin humpsahti nyt alas ja ihan justiinsa kohta siirrytään uudelle kymmenluvulle.
Välillä on ollut epäuskoa, mutta onneksi olen siihen saanut tosi hyvin tukea ja kannustusta. Tänään kuulin, että tarkkaavaiset silmät näkivät ilmeisesti jotain pientä edistystä viikon takaiseen verrattuna. Kalorien tiputtaminen on ilmeisesti auttanut ja kun vieläkään ei nälkä tai vitutus pahemmin vaivaa, niin pitää olla tyytyväinen.
Eilen perjantaina kävin tekemässä salilla vatsat ja kyljet, perusteellinen core-training 30 minuutissa. Päälle sotkin fillaria, kävelin ylämäkeen matolla ja hinkkasin hiukan crosseriakin. Sali ammotti tyhjyyttään, vaikka koko talven perjantai-illat olivat kuin tykillä ammuttu täyteen. Hulluimmat siellä enää helleiltoina hilluvat.
Tänään lauantaina kävelin aamusella heti melko tasan tarkkaan tunnin lenkin ja sen päälle oli vuorossa salitreeni. Teimme skoutsin kanssa yhdessä selkää (tai siis minä tein ja hän nysväsi, kuten tapanaan on... ai ai, sattuu sattuu jne... GOT YA!). Leuanvedot meni aika kivasti, sarjoja tehdessä kolme meni omin voimin, mutta sitten sain apuja muutamaan viimeiseen toistoon. Ala- ja ylätajaa tehtiin myös ja sain vähän uusia tekniikkavinkkejäkin. Kulmasoutua ja takaolkapäitä hinkkasin kässäreillä ja päälle vielä pienet hauistelut.
Treeni meinasi loppua kesken ennen kuin kaikki oli tehty loppuun ja jos salilla olisi astiakaappi, niin siihen olisi tehty kyllä tänään voimallinen inventaario. Mutta, onneksi joku tai jotkut ovat jo näköjään oppineet ottamaan pari ylimääräistä sisäänhengitystä ja tuijottamaan toisensa hiljaiseksi. Siitäkin kriittisestä hetkestä päästiin yli :)
Päivä jatkui mukavissa merkeissä muutenkin ja tästä on hyvä jatkaa kohti huomista tankkauspäivää. Näitä tulee olemaan ilmeisesti ohjelmassa nyt sitten viikoittain, koska ainakin tällä viikolla tulos oli juuri toivotun kaltainen. Pinkeä ja vahva, mutta laihtuvainen Karpo <3
Oh, one more thing:
Jos ei voi saada sitä mitä rakastaa, on parasta rakastaa sitä mitä on saanut.
-Thomas Corneille
-Thomas Corneille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti