alan hiljalleen olla toipunut dieetin henkisistä ja fyysisistä vaikutuksista ja mieliala on kohonnut tutulle tasolleen 3,5 kk sitkuttelun jälkeen. kauan siinä mielestäni menikin, että löysin taas sen perusiloisen, vahvan ja myös hiukan järkeään käyttävän ihmisen sisältäni.
dieettihän oli myös hauskaa, haastavaa, opettavaa ja erittäin mielenkiintoista aikaa. mutta kyllä se vei ne ajatukset niin totaalisesti pois normaalielämästä, että palautumisen eteen on joutunut tekemään töitä. kropan muutosten hyväksyminen takaisin suuntaan joka ei ole itselle mieleen, hormonaaliset muutokset ja liikunnan vähenemisestä johtuva endorfiinin puute.... onhan siinä ollut sulateltavaa.
mutta nyt, nyt voin paremmin kuin hyvin. hymy on huulilla vanhaan malliin ja hiljalleen olen taas pystynyt ympärilläni oleville ihmiselle myös antamaan jotain, en pelkästään ottamaan. osa tärkeistä ihmissuhteista koki kolauksia, mutta hiljalleen olen saanut tässä niitäkin paikkailtua. eräs tietty, rakkaista rakkain tosin totesi, että en olisi häntä oikeasti saanut edes suuttumaan, vaikka hän niin antoikin ymmärtää.... hukkaan on siis mennyt nekin kiukuttelut ja kiljumiset ;)
olkoon merkkinä siitä, että elämä on mallillaan ja mieli hyvä se, että valkkari on parhaillaan kylmässä ja illalla suuntana on helsingin yöelämä joukkuekavereiden kanssa. lisäksi pöydällä on kohoamassa korvapuustitaikina. ihan itse leivottu, ja kuulkaa. aion siitä syödä itsekin muutaman lämpimän....
nykyisenä kovana joulufanina on pakko päättää tämä hehkutus tähän ja omistaa se just sulle:
Aikomuksia, pyrkimyksiä, tavoitteita, unelmia.
lauantai 27. marraskuuta 2010
perjantai 26. marraskuuta 2010
maanantai 15. marraskuuta 2010
elossa ollaan....
heippa pitkästä aikaa kaikille lukijoilleni, jos teitä enää onkaan kun tämä kirjoitusväli on näin harvennut. harventumiseen lienee normaali syy, eli ei oikein ole mitään erityistä raportoitavaa, joten tyhjästäkään ei viitsi jauhaa. nyt kuitenkin on jotain sellaista ilmassa, että tekee mieli jakaa se.
edellisessä postauksessa, reilut 3 vkoa sitten laskujen mukaan olin mukamas vielä dieetillä, tai pitäisikö sanoa TAAS dieetillä. eihän siitä tietenkään mitään enää tullut, kroppa ja mieli oli kokonaan poissa pelistä, loppu ja uupuneet. jaksoin kyllä hyvin kontrolloida syömisiä ja treenata ohjeiden mukaan, mutta mitään ei tapahtunut kropassa siihen suuntaan, että dieettiä olisi ollut järkevä jatkaa. pikemminkin mitä enemmän dieettasin ja treenasin, sitä nesteisemmäksi menin ja paino nousi ja maha pullotti. ja sitä kautta tietysti alkoi myös pää leviämään.
lisäksi huomasin, että henkiset voimavarat alkoivat olla myös aika loppu. oli vaikea löytää iloa ja hyviä fiiliksiä mistään muusta oikeastaan enää kuin menestyksestä ja onnistumisista työssäni. minullehan työ on hyviä viboja antava jännittävä "peli" elämässä, juttu joka tarjoaa mahdollisuuksia nähdä maailmaa, tutustua äärimmäisen älykkäisiin ja osaaviin ihmisiin ja kokea kaikenlaisia erikoisia elämyksiä mitä erilaisimmissa paikoissa mitä erilaisimpien ihmisten ympäröimänä.
sosiaaliset suhteeni ovat kärsineet, osa niin että niitä ei voi paikata. toisaalta, osa ystävistäni on ollut tukena ja tsempparina, vaikka viime aikoina olenkin saanut ehkä haluamaani enemmän ankaraakin kritiikkiä itsekeskeisyydestäni ja siitä, että minäkuvani ei ole enää ihan ajantasalla. olen ystävieni kanssa samaa mieltä, mutta välillä vain se pää uppoaa sinne omaan p******een ja sieltä on vaikea nähdä ulos. kiitos niille kahdelle jotka ovat minua jaksaneet ravistella, torua ja sättiä, sekä sitten tietysti ehdoitta myös rakastaa. susanna ja juha, olette minulle suojelusenkeleitä kumpikin tahoillanne. kiitos.
noh, mutta arvatkaapa mitä. lopetin sen kitkuttamisen ja kontrolloimisen, vetelin vähän aikaa napaani kaipaamiani hiilareita ja mussutin autossa pari pussia lontoonrakeita työreissuissa. ai että teki hyvää. samalla alkoi stressinesteet hälvetä kropasta ja vatsalihakset taas piirtyä esiin ylämahalta. ja mikä parasta, en ole käynyt vaakalla kohta kahteen viikkoon. vapauttavaa ja ihanaa olla tietämättä ja seuraamatta elopainoaan, sen kun vain tarkkailee vaatteiden istuvuutta ja välillä napsaisee vatsanahkaa sormien väliin. se riittää. ja näköjään relaaminen, lepääminen ja mielialan koheneminen toimii.
totuuden nimessä, minulla on aina ollut taipumusta synkkyyteen valon määrän vaihtuessa/muuttuessa. pahimmillaan se on keväisin, auringon tullessa puskista mollottamaan suoraan päälaelle. silloin menen täysin veteläksi ja maaliskuu on aina ollut minulle kuukausista se vaikein. mutta kyllä se täällä toisessakin päässä tuntuu vaikuttavan, pimeys ja vesisade ei paljon mieltä kohenna. mutta jee, olen oppinut nyt sentään menemään hieman aikaisemmin nukkumaan ja tunti pari lisää unta vuodokaudessa on tehnyt ihmeitä. olen myös surutta vedellyt päiväunia jos sille on tuntunut, välillä naurankin, että nukun nyt niitä kesän ja dieetin univelkoja vihdoin takaisin.
mutta summa summarum, en ole dieetillä. olen ylläpitovaiheessa. painosta tai sen muutoksesta suhteessa dieetin loppuun ei ole aavistustakaan ja JOS pystyn niin en aio käydä vaakalla ennen maaliskuuta. mitä veikkaatte, onnistuuko?
ja hei, löysin pari hyvää kuvaa tilanteesta kahden ja puolen vuoden takaa. näissä painoa jo n. -20 kg vähemmän kuin alunperin. mutta melkoisen paljon on näidenkin kuvien jälkeen tapahtunut, vai mitä?
erityisesti nuo reidet tuossa yhdessä kuvassa..... huh, onpa tullut kyykättyä tai jotain :)
ja tässä kuvat eiliseltä aamulta, 3 kk tasan virallisen dieettini päättymisestä. aika hyvin pidetty dieetin tulos, eikös?
edellisessä postauksessa, reilut 3 vkoa sitten laskujen mukaan olin mukamas vielä dieetillä, tai pitäisikö sanoa TAAS dieetillä. eihän siitä tietenkään mitään enää tullut, kroppa ja mieli oli kokonaan poissa pelistä, loppu ja uupuneet. jaksoin kyllä hyvin kontrolloida syömisiä ja treenata ohjeiden mukaan, mutta mitään ei tapahtunut kropassa siihen suuntaan, että dieettiä olisi ollut järkevä jatkaa. pikemminkin mitä enemmän dieettasin ja treenasin, sitä nesteisemmäksi menin ja paino nousi ja maha pullotti. ja sitä kautta tietysti alkoi myös pää leviämään.
lisäksi huomasin, että henkiset voimavarat alkoivat olla myös aika loppu. oli vaikea löytää iloa ja hyviä fiiliksiä mistään muusta oikeastaan enää kuin menestyksestä ja onnistumisista työssäni. minullehan työ on hyviä viboja antava jännittävä "peli" elämässä, juttu joka tarjoaa mahdollisuuksia nähdä maailmaa, tutustua äärimmäisen älykkäisiin ja osaaviin ihmisiin ja kokea kaikenlaisia erikoisia elämyksiä mitä erilaisimmissa paikoissa mitä erilaisimpien ihmisten ympäröimänä.
sosiaaliset suhteeni ovat kärsineet, osa niin että niitä ei voi paikata. toisaalta, osa ystävistäni on ollut tukena ja tsempparina, vaikka viime aikoina olenkin saanut ehkä haluamaani enemmän ankaraakin kritiikkiä itsekeskeisyydestäni ja siitä, että minäkuvani ei ole enää ihan ajantasalla. olen ystävieni kanssa samaa mieltä, mutta välillä vain se pää uppoaa sinne omaan p******een ja sieltä on vaikea nähdä ulos. kiitos niille kahdelle jotka ovat minua jaksaneet ravistella, torua ja sättiä, sekä sitten tietysti ehdoitta myös rakastaa. susanna ja juha, olette minulle suojelusenkeleitä kumpikin tahoillanne. kiitos.
noh, mutta arvatkaapa mitä. lopetin sen kitkuttamisen ja kontrolloimisen, vetelin vähän aikaa napaani kaipaamiani hiilareita ja mussutin autossa pari pussia lontoonrakeita työreissuissa. ai että teki hyvää. samalla alkoi stressinesteet hälvetä kropasta ja vatsalihakset taas piirtyä esiin ylämahalta. ja mikä parasta, en ole käynyt vaakalla kohta kahteen viikkoon. vapauttavaa ja ihanaa olla tietämättä ja seuraamatta elopainoaan, sen kun vain tarkkailee vaatteiden istuvuutta ja välillä napsaisee vatsanahkaa sormien väliin. se riittää. ja näköjään relaaminen, lepääminen ja mielialan koheneminen toimii.
totuuden nimessä, minulla on aina ollut taipumusta synkkyyteen valon määrän vaihtuessa/muuttuessa. pahimmillaan se on keväisin, auringon tullessa puskista mollottamaan suoraan päälaelle. silloin menen täysin veteläksi ja maaliskuu on aina ollut minulle kuukausista se vaikein. mutta kyllä se täällä toisessakin päässä tuntuu vaikuttavan, pimeys ja vesisade ei paljon mieltä kohenna. mutta jee, olen oppinut nyt sentään menemään hieman aikaisemmin nukkumaan ja tunti pari lisää unta vuodokaudessa on tehnyt ihmeitä. olen myös surutta vedellyt päiväunia jos sille on tuntunut, välillä naurankin, että nukun nyt niitä kesän ja dieetin univelkoja vihdoin takaisin.
mutta summa summarum, en ole dieetillä. olen ylläpitovaiheessa. painosta tai sen muutoksesta suhteessa dieetin loppuun ei ole aavistustakaan ja JOS pystyn niin en aio käydä vaakalla ennen maaliskuuta. mitä veikkaatte, onnistuuko?
ja hei, löysin pari hyvää kuvaa tilanteesta kahden ja puolen vuoden takaa. näissä painoa jo n. -20 kg vähemmän kuin alunperin. mutta melkoisen paljon on näidenkin kuvien jälkeen tapahtunut, vai mitä?
ja tässä kuvat eiliseltä aamulta, 3 kk tasan virallisen dieettini päättymisestä. aika hyvin pidetty dieetin tulos, eikös?
ja hei, saaks lähettää terveisiä? mä lähetän terveisiä kaikille meidän joukkueen (ihanaa kirjoittaa MEIDÄN joukkue) naisille. eli; "TERVEISIÄ!"
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
kiirettä pitää..
... mutta jotenkin täällä sinnitellään arjen syrjässä kiinni.
dieetti jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, saas nähdä loppuuko ikinä. miinuksilla menen edelleen ja tuskaisen hidasta on edistyminen. mutta ei se mitään, eipä ole häävi se toinenkaan vaihtoehto, eli pullahtaminen. joten tiukasti kiinni vain toimeen ja katse tavoitteissa.
treenit maistuvat, tai pikemminkin maistuisivat, hyvältä jos vain kroppa olisi terve. olkapää on ollut kipeä jo reilun vuoden, vaikka en sitä esim. täällä ole erityisemmin mainostanut. nyt olen sitten käynyt vihdoin lääkärissä ja röntgenin ja magneettikuvien kautta on passitus leikkaukseen. olkapää operoidaan diacorilla 20.12. 2010 ja sen jälkeen tulee kuukauden treeniloma yläkropan treenaamisesta. ahdas olkapää on diagnoosina ja supraspinatuksen jänteestäkin on säikeitä poikki. olkanivelen kalvo poistetaan, nivelestä siivotaan kaikki ylimääräinen töhnä ja acromionia hiotaan, eli luuta poistetaan jotta jatkossa tuo nyt pahasti tulehtunut jänne pääsee siellä paremmin kulkemaan. jännittävää.
lisäksi tällä hetkellä on alkanut vaivata akillesjänne. se on ollut aavistuksen arka jo kesälomasta asti (varmaankin huonot kävelylenkkarit ja ne monen tunnin aamulenkit joka päivä sen ärsyttivät), mutta tällä hetkellä tulehdus on aika pahana. se kipeytyi viime tiistaina jefun juoksutreenissä oikein kovastikin, jouduin lopettamaan treenin kesken, ja nyt on aika vaikea kävellä. noh, pidetään ruumis liikkeessä kuitenkin. tokkopa se siitä miksikään muuttuu vaikka lepäisikin. kroonistumaan päin oleva vaiva ja mitäpä noille voi, ei oikein mitään.
tällä viikolla olen treenannut seuraavasti:
ma / jefun sisätreenit 1,5 h (ketteryyttä, fysiikkaa, nopeutta, palloa) + 30 min fillaria ja 15 min corea salilla omatoimisesti
ti / jefun juoksutreenit 1,5 h (lajinomaista juoksua, eli voi perse, ihan helvetin täysillä ja yks puhaltaa pilliin...)
ke / lepoa, työmatkalla savossa
to / lepoa, työmatkalla savossa
pe / olkapäät ja ojentajat 75 min + 45 min fillaria salilla omatoimisesti
la / 70 min aamulenkki + jalkatreeni 60 min + 30 min kuntopyörää omatoimisesti
su / 60 min aamulenkki
.... ja suunnitelmana tälle illalle vielä salitreeni l. selkä ja hauikset, corea ja kuntopyörää....
tuleva viikko tulee olemaan kiireinen. maanantain ja tiistain olen kotona ja pääsen treenaamaan normaalisti. keskiviikkona lähden äkkikomennukselle kyprokselle ja palaan sieltä sunnuntaina aamulla klo 08, josta suoraan jefun lajitreeneihin. keskiviikko menee matkustaessa, mutta yritän saada to+pe+la edes jotain pientä tehtyä työnteon lomassa.... seuraava viikko nimittäin menee sekin työreissussa, tosin onneksi suomessa jolloin osaan hoitaa paremmin nämä treenit. k-salikortti on must juttu, vierailla voi pari kertaa kuussa vieraan paikkakunnan salilla ja salihan löytyy suomessa joka niemestä ja notkosta.
ai niin, sellainen juttu vielä, että jefu on parasta mitä ihminen voi tehdä vaatteet päällä. ainoa asia mikä mua tässä uudessa lajissani nyt rehellisesti ja avoimesti sanottuna surettaa on se, että hokasin ryhtyä siihen vasta nyt kun elämäni ehtoo jo kolkuttaa. miten olisikaan elämän polku ja ilot voineet olla toisenlaiset jos olisin löytänyt tämän juttuni jo aiemmin....
dieetti jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, saas nähdä loppuuko ikinä. miinuksilla menen edelleen ja tuskaisen hidasta on edistyminen. mutta ei se mitään, eipä ole häävi se toinenkaan vaihtoehto, eli pullahtaminen. joten tiukasti kiinni vain toimeen ja katse tavoitteissa.
treenit maistuvat, tai pikemminkin maistuisivat, hyvältä jos vain kroppa olisi terve. olkapää on ollut kipeä jo reilun vuoden, vaikka en sitä esim. täällä ole erityisemmin mainostanut. nyt olen sitten käynyt vihdoin lääkärissä ja röntgenin ja magneettikuvien kautta on passitus leikkaukseen. olkapää operoidaan diacorilla 20.12. 2010 ja sen jälkeen tulee kuukauden treeniloma yläkropan treenaamisesta. ahdas olkapää on diagnoosina ja supraspinatuksen jänteestäkin on säikeitä poikki. olkanivelen kalvo poistetaan, nivelestä siivotaan kaikki ylimääräinen töhnä ja acromionia hiotaan, eli luuta poistetaan jotta jatkossa tuo nyt pahasti tulehtunut jänne pääsee siellä paremmin kulkemaan. jännittävää.
lisäksi tällä hetkellä on alkanut vaivata akillesjänne. se on ollut aavistuksen arka jo kesälomasta asti (varmaankin huonot kävelylenkkarit ja ne monen tunnin aamulenkit joka päivä sen ärsyttivät), mutta tällä hetkellä tulehdus on aika pahana. se kipeytyi viime tiistaina jefun juoksutreenissä oikein kovastikin, jouduin lopettamaan treenin kesken, ja nyt on aika vaikea kävellä. noh, pidetään ruumis liikkeessä kuitenkin. tokkopa se siitä miksikään muuttuu vaikka lepäisikin. kroonistumaan päin oleva vaiva ja mitäpä noille voi, ei oikein mitään.
tällä viikolla olen treenannut seuraavasti:
ma / jefun sisätreenit 1,5 h (ketteryyttä, fysiikkaa, nopeutta, palloa) + 30 min fillaria ja 15 min corea salilla omatoimisesti
ti / jefun juoksutreenit 1,5 h (lajinomaista juoksua, eli voi perse, ihan helvetin täysillä ja yks puhaltaa pilliin...)
ke / lepoa, työmatkalla savossa
to / lepoa, työmatkalla savossa
pe / olkapäät ja ojentajat 75 min + 45 min fillaria salilla omatoimisesti
la / 70 min aamulenkki + jalkatreeni 60 min + 30 min kuntopyörää omatoimisesti
su / 60 min aamulenkki
.... ja suunnitelmana tälle illalle vielä salitreeni l. selkä ja hauikset, corea ja kuntopyörää....
tuleva viikko tulee olemaan kiireinen. maanantain ja tiistain olen kotona ja pääsen treenaamaan normaalisti. keskiviikkona lähden äkkikomennukselle kyprokselle ja palaan sieltä sunnuntaina aamulla klo 08, josta suoraan jefun lajitreeneihin. keskiviikko menee matkustaessa, mutta yritän saada to+pe+la edes jotain pientä tehtyä työnteon lomassa.... seuraava viikko nimittäin menee sekin työreissussa, tosin onneksi suomessa jolloin osaan hoitaa paremmin nämä treenit. k-salikortti on must juttu, vierailla voi pari kertaa kuussa vieraan paikkakunnan salilla ja salihan löytyy suomessa joka niemestä ja notkosta.
ai niin, sellainen juttu vielä, että jefu on parasta mitä ihminen voi tehdä vaatteet päällä. ainoa asia mikä mua tässä uudessa lajissani nyt rehellisesti ja avoimesti sanottuna surettaa on se, että hokasin ryhtyä siihen vasta nyt kun elämäni ehtoo jo kolkuttaa. miten olisikaan elämän polku ja ilot voineet olla toisenlaiset jos olisin löytänyt tämän juttuni jo aiemmin....
lauantai 16. lokakuuta 2010
dieetin aloituskuvat...
tässä vielä alempana olevaan uuteen tekstiin viitaten kuvat. on muuten aika karua kun ei ole yhtään rusketusta :) YÄK!
vihonviimeinen dieetti!
pahoittelut taas pitkästä päivitystauosta. olen ollut muissa maailmoissa, sekä henkisesti, että fyysisesti. työssäni olen käynyt läpi koko vuoden kiireisintä aikaa ja matkustanut viimeiset pari viikkoa todella paljon. olen ollut ulkomailla, useammassakin eri maassa ja viimeine rupeama kesti tasan viikon.
tiesin kuitenkin tämän olevan tulossa, joten olen osannut suhtautua arkirutiinien pilkkoutumiseen melko kivasti. olen ottanut treenien suhteen pari viikkoa kevyin mielin, tosin olen treenannut mm. kööpenhaminalaisen hotellin kuntosalilla aamuvarhain ja iltamyöhään, juoksennellut marbellan rantabulevardilla peruskuntolenkkiä jne. lisäksi olen kävellyt, raahannut matkalaukkuja, tehnyt lantionpohjanlihasharjoitteita lukemattomien lentojen ajan ja harrastanut hyvällä omatunnolla pientä refeediä. voin kertoa, että paella on hyvää ja espanjalaiset kermavaahtolettuset kelpaavat myös.
noiden reissujen aikana sain myös pientä tunnustusta antamastani työpanoksesta. voin ilokseni kertoa, että tänä talvena taas kerran pääsen palkintomatkalle. se tuntuu tosi ihanalta, sillä olen ollut ahkera, paneutuvainen ja nauttinut jokaisesta työpäivästäni. olen iloinen voidessani työskennellä yrityksessä, jossa osaajat ja tekijät palkitaan. kiitos siitä.
jostain syystä urheiluun liittyvät ajatukseni ovat heittäneet häränpyllyä. fitnessjutut eivät enää tunnu tärkeiltä, ainakaan yhtä tärkeiltä kuin ennen. innostus kisailemista kohtaan on hiipunut ja tällä hetkellä en usko nousevani ensi keväänä kaikesta uhoamisesta huolimatta kuitenkaan lopulta kisalavalle. mistään sellaisesta ei ole kysymys ettäkö en enää olisi kiinnostunut kuntosalitreenistä. toki olen, minull on ÄÄRIMMÄISEN tärkeää näyttää hyvältä, treenatulta ja fitiltä. se ei ole kadonnut mihinkään. jokainen toisto on edelleen tärkeä ja rakas ja jokainen hikipisara salille sen arvoinen, että se kannattaa vuodattaa.
mutta, olen enenevässä määrin kiinnostunut suorittavasta urheilusta. tarkemmin ottaen amerikkalaisesta jalkapallosta. ja koska pientä kompromissia pitänee lajien erilaisuuden takia tehdä, niin ainakin tällä hetkellä olen päätynyt siihen ratkaisuusn, että palloilu on tärkeämpää. miksikö? no siksi, koska se on kivempaa :)
siltikin, vaikka nyt tuntuu siltä että päälajini on pallonpeluu, niin olen eilen perjantaina aloittanut viimeisen dieettini. viimeisen siinä mielessä, että nyt menen vielä kerran niin alas kuin pääsen kohtuullisuutta käyttäen. tavoitteena on tiputtaa vielä n. 8-10 kg, mutta vähempikin riittää jos peilikuva on hyvä. pyrin n. 60 kg tuntumaan dieetin lopuksi, mutta sieltä se saa sitten rauhassa nousta muutaman kilon muodostaakseen sitten balanssin ja pysyvän katukunnon.
nythän olin siis tasan 2 kk offilla. liikuin normaaliin tapaani, söin vapaasti ja herkuttelinkin. pääosin ruokailuissa noudatin tervettä bodysapuskalinjaa, ihan omasta tahdostani. kahden kuukauden aikana en esim. syönyt ainuttakaan einestä, valmisruokaa, pizzaa tai hampurilaista. ravintoloissa syödessäni valitsin laadukkainta mahdollista ja muutenkin pyrin huolehtimaan ravinteikkaan perusruuan riittävästä saamisesta. rakastuin riisikakkuihin ja hedelmiin, sekä pähkinöihin. nam!
paino nousi kaiken kaikkiaan n.3 kg dieetin lopeuspainosta ja käväisi n. 4 kg korkeammalla kuin se heinäkuussa oli kaikkein tyhjimmillään. läskiä ei juurikaan siis ole tarttunut, lähinnä kasvanut elopaino on nestettä lihaksissa, ruokamassaaa suolistossa jne. lihaskasvua ei ole tullut, koska en ole niin kovaa treenannut. olen oikein tyytyväinen lyhyeen offiini ja ylpeä siitä, että en lösähtänyt. tänään päälle mahtuvat kaikki samat vaatteet kuin dieetin kuivimmassa vaiheessa. jee!
noh, mitä nyt sitten on luvassa? juha on tehnyt uuden dieetin minulle ja nyt lähdetään mielestäni suhteellisen korkeista kaloreista liikkeelle. rehellisyyden nimissä valmentajani ei olisi halunnut vielä päästää minua dieetille, mutta olen riittävän manipulatiivinen, joten sain tahtoni perille. perusmeininkiä kanoineen, pastoineen ja ehrameineen. ei mitään ihmeellisiä kommervenkkejä.
treeniä tulee 3-4 jefutreeniä viikossa, 3-4 salitreeniä viikossa ja pari aamulenkkiä. eiköhän se tästä ala se kirraantuminen taas. aikarajoja ei ole asetettu ja lähinnä kait käsittääkseni mennään kroppaa ja olotiloja kuunnellen ja tarkkaillen. tiedossa on kaksi sortumista jo valmiiksi, mutta olen päättänyt jo etukäteen, että tämäKIN dieetti mennään elämän ehdoilla. ensi viikonloppuna on joukkueen gettogether ja aion todellakin vetää lärvit. ja uutena vuotena lähden kavereiden kanssa tampereelle humputtelemaan amorphiksen keikalle, joten sielläkin aion laittaa kannat kattoon..... tiedoksi vaan, juha!
(niin, onhan tammikuun alussa se matka, joten siihen mennessä olisi kiva jos pärse olisi mahtollisimman kapoinen... heheheheh)
lauantai 25. syyskuuta 2010
beautiful blogger
sain jonnalta haasteen kertoa seitsemän asiaa itsestäni. otan haasteen mielelläni vastaan ja kerron tässä muutaman sellaisen asian, joista blogissa ei vielä ehkä ole ollut puhetta. koska blogini on pääasiassa keskittynyt urheiluun, niin muiden elämässäni olevien asioiden käsittely on ollut tarkoituksella vähäistä. joka tapauksessa, raotan nyt hieman sitä mitä muuta kuuluu arkeeni...
1) olen melkoisen introvertti, tai ehkä pikemmin yksinäisyydessä hyvin viihtyvä ja omillani toimeentuleva. en kaipaa kovinkaan usein ympärilleni ihmisiä, en koe olevani pitkästynyt tai tylsistynyt yksin. pikemminkin, liiallinen meneminen ja tekeminen helposti väsyttää ja usein nautin kaikista eniten viettäessäni aikaa omassa kotonani, yksin tai erityisen hyvässä seurassa. olen työssäni paljon esillä ja koulutan ja opetan päivittäin lukuisia ihmisiä, näin ollen en privaattielämässäni enää kaipaa isoja ihmisryhmiä, juhlia tai keskipisteenä olemista. kuitenkin, ajoittain ja tarkasti valikoiden viihdyn baareissa, rokkikeikoilla ja festareilla, sekä erilaisissa tapahtumissa.
2) käyn joka kesä ruisrockissa parhaan ystäväni susannan kanssa. missään olosuhteissa milloinkaan emme jäisi sieltä pois. kaikki worst case scenariotkin on jo suunniteltu siltä varalta että jos vaikka minä saisin vielä joskus lapsia :) susanna ja minä olemme olleet ystäviä kohta 20 vuotta. tapasimme aikoinaan kesätyön merkeissä ja siitä saakka olemme olleet erottamattomat. viihdyn hyvin itseäni älykkäämpien ihmisten seurassa ja susanna on erittäin inspiroiva, fiksu ja korkealle koulutettu nainen. jaamme intohimon amorphikseen ja pearl jamiin ja käymme yhdessä ruisrockin lisäksi myös muilla keikoilla. en usko, että tulemme ikinä luopumaan tästä vapaa-ajanviettotavastamme. ei vaikka olisimme vanhoja mummoja. ehkä silloin vain fanituksen kohteina on jo uudet bändit. ja ehkä keskiolut ja lonkero on vaihtunut portviiniin?
3) olen erittäin tunteellinen kaikilla tavoilla, sekä hyvässä, että pahassa. koen voimakkaita tunne-elämyksiä ja rakastan ja vihaan rajusti. pidän siitä ominaisuudesta itsessäni ja mielestäni on ihana eläää elämää joka tuntuu täysipainoiselta, vaihtelevalta ja raapii luita ja ytimiä. ymmärrän, että kädenlämpöinen arki voisi olla huomattavasti mukavampaa tai helpompaa, mutta koen mielihyvää siitä, että tunnen voimakkaita tunteita ja tunnistan ne. saatan pillahtaa itkuun koiranpennun nähdessäni tai raivostua epäoikeudenmukaisuudesta niin, että itsehillintäni pettää. olen se kuumakalle liikenteessä, joka tööttää ja näyttää keskisormea ja toisaalta olen se, joka kutsuu ystäviään muruiksi ja saattaa lähettää heille rakkausviestejä kesken työpäivän.
4) pidän ruuanlaitosta, mutta en juurikaan tee sitä nyt kun olen sinkku. on kiva kokkailla erilaisia ruokia ja sijoitin aiemmin parisuhteessa ollessani aika paljon rahaa hyviin ruuanvalmistusvälineisiin. valitettavasti valurautapadat, blenderit, vatkaimet, kakkuvuokat ja muut seisovat nyt käyttämättöminä kaapeissa. ehkä vielä tulee kuitenkin se päivä, että joku mies syö mielihyvällä tekemääni kreolilaista pataa ja ahmii jälkiruuaksi punaiseen maitoon leipomiani korvapuusteja. anyone?
5) olen entinen lentopelkoinen, mutta nykyisin nautin lentämisestä suunnattomasti. rakastan sitä tunnetta, että olen liikkeellä ja menossa jonnekin tai tulossa jostakin. lentokone on ympäristönä minusta mukava, miellyttävä ja sopivasti hallittavissa. koen pienet ja ahtaat tilat turvalliseksi ja nautin toisten ihmisten havainnoimisesta. joskus tosin olen niin väsynyt, että nukahdan jo ennen nousukiitoa ja herään vasta kun pyörät kolahtavat maahan. lennän työssäni aika paljon ja pidän sitä hyvänä asiana ammatissani.
6) olen vaihtanut viime aikoina kosmetiikkaani enenevässä määrin selektiivisistä tuotteista päivittäistavarakaupassa myytäviin vaihtoehtoihin. kyllästyin maksamaan itseni kipeäksi tuotteista, joissa hinnan mielestäni muodostivat mielikuvat ja pakkaukset. olen säästänyt melkoisesti rahaa käyttämällä puhdistusvaahtoa, joka entisen 35 € / plo sijasta maksaakin 5,50 €/ plo. silmämeikinpoistoaineni vaihdoin 28 € / plo:sta 4,80 €/ plo tuotteeseen. olen ollut tismalleen yhtä tyytyväinen peilikuvaani ja aion jatkaa samalla linjalla.
7) en usko magneettirannekkeisiin. tänään taas todistin, kuinka salillani testailtiin tasapainoa rannekkeen kanssa ja ilman. teki mieli kysyä, että olenko tullut hullujenhuonelle. noh, tämä nyt esimerkkinä siitä, että en usko oikeastaan yhtään mihinkää. tai uskon, uskon nimittäin viisauteen, päätöksentekoon, elämänkokemukseen ja intuitioon.
seuraavaksi lähetän haasteen Jarille Ulvilaan:
http://metallisydanblogi.blogspot.com/
Kiitos!
kaikki on taas vaan niin ihanaa....
pahoitteluni hyvin epäsäännöllisestä blogini päivittämisestä. olen ollut kovasti tietysti kiireinen työn takia, mutta pääasiallinen syyni hiljaiseen kirjotustahtiin on kuitenkin se, että haluan ottaa välillä pientä irtiottoa tästä fitnessistä ja dieettiprojekteista. olen melkoisen kyllästynyt suomalaiseen fitness-skeneen ja työstän parhaillaan pääni sisällä, että haluanko kuulua sellaiseen viiteryhmään, jollaiseksi tämän kotimaisen (ja varmaan sama homma muissakin maissa, en tiedä tarkemmin...) porukan koen.
liian monet blogit ovat täynnä itkua ja hammastenkiristystä, väsymystä, heikostusta, masennusta ja tyytymättömyyttä. ei voi kuin ihmetellä sitä, että mikä ajaa ihmiset tekemään asioita itselleen joista tulee noin/niin paha olo ja mieli. vai onko sittenkin niin, että jotenkin tähän lajiin liittyy se kärsimyksen sädekehä jolla nostatetaan sitä omaa fitness-urheilijan identiteettiä. mitä enemmän kärsit, sitä kirkkaamman kruunun saat?
olen varma, että en tiedä vielä kaikkea kisadieetistä. oma dieettini kuitenkin oli tismalleen kopio kenen tahansa kisadieetistä viimeisen kahden viikon huipenteluja lukuunottamatta. rasvanikaan eivät toki olleet samalla tasolla kuin kilpailijoilla juuri ennen kisoja, mutta samoilla vähillä (varmasti vähemmillä kuin monilla jo kilpailleilla) kaloreilla ja järkyttävillä urheilumäärillä menin itsekin. voisin vaikka tässä paljastaa, että kalorit olivat alle 1000 kcal / vrk + palkkari ja liikuntaa tuli viimeisen parin kuukauden aikana jopa yli 20 h / vko.
SILTIKIN, se oli oikeasti kivaa ja mukavaa ja palkitsevaa ja innostavaa. tottakai olin väsynyt ja ärtynyt välillä, mutta se mielestäni kuuluu normaaliin elämään. joskus treenit tuntuivat raskailta, mutta ei sillä tavalla että olisin jotenkin kokenut tarpeelliseksi sitä erityisesti korostaa. en itkenyt, maannut masentuneena sängynpohjalla, enkä kokenut olevani jotenkin muiden yläpuolella.
tottakai olin vetäytyvä ja vietin paljon aikaa yksin, mutta se oli ajankäytöllinen ongelma. välillä oli kova nälkä ja välillä tuskailin mielitekojen kanssa. mutta herranjestas, eihän sitä normaalissakaan elämässä aina saa kaikkea mitä haluaa ja nälkäkin on ihan normaali olotila. suurimmalla osalla maapallon väestöä on nälkä joka päivä. miljoonat ihmiset käyvät koko elämänsä joka ilta nukkumaan nälkäisenä.
miksi siis jotenkin koetaan tarvetta kirjoittaa näistä asioista joka päivä, jokaiseen blogikirjoitukseen? mihin unohtuu ilo, hauskuus, rentous ja innostavat muutokset omassa peilikuvassa. eikö niiden raportoiminen nostaisi nimenomaan sitä mielialaa ja antaisi tyydytystä projektin edetessä ja muiden mielihyvää antavien tekijöiden karsiutuessa pois arjesta?
vai onko sittenkin niin, että joidenkin mielestä se kisa käydään siinä kenellä on kurjinta dieetillä? että hyvään kuntoon ei voi päästä kuin järkyttävän kärsimyksen kautta? että fitnekseen kuuluu se, että mielenterveys melkein menetetään, toki vasta sen jälkeen kun fyysinen terveys on jo mennyt?
enkä nyt hyökkää tällä pelkästään blogimaailmaa kohtaan. lähelläni on kilpailija, jonka kisadieetti päättyi sairaalaan. tiedän, että hän tiesi mitä on tulossa ja tiedän, että kyseessä ei ollut kärsimyksen maksimointi. mutta tiedän myös, että kyseessä oli ankaruus, ylivuotava päättäväisyys ja menestymisen halu. se ajaa meitä monia tielle, jonka päätepisteessä ollaan tekemisissä äärimmäisen vakavien asioiden parissa.
mielestäni olisi kiva joskus kuulla niiden kilpailijoiden mielipiteitä jotka eivät kirjoita blogeja. onko heilläkin kokemus dieetistä yhtä kurja kuin mitä blogistien teksteistä seuraamalla välittyy. vai onko se vain tämä kirjoittaminen mikä ajaa korostamaan niitä negatiivisia asioita dieettaamisessa?
blogeissa on myös positiivisia ja innostavia esimerkkejä.
tiinan blogi http://tiinantreenit.blogspot.com/ on ihanan positivinen, iloinen ja realistinen. toki nyt juuri ennen expoa tiinakin on jo väsynyt, mutta koko matkan hänen valmistautumistaan virtuaalisesti seuranneena voisin todeta, että tämä oli niitä blogeja joiden parissa ei itseäkin alkanut se toisen paha olo ahdistamaan.
jonnan blogissa http://jonna1983.blogspot.com/ on väsymystä ja valivalia myös, mutta toisaalta ihanan realistinen ja salliva asenne itseä kohtaan. jonna vaikuttaa myös olevan melkoisen armollinen itselleen siinä, että tietää ajan käyvän vähiin mutta silti hän jaksaa pakertaa ja painaa ilman että tekemisestä välittyy maailmanlopun meininki.
en tarkoita kirjoituksellani tuoda kenellekään pahaa mieltä, mutta toivon että ihmiset miettisivät omalta taholtaan, että onko kaikki oikeasti niin kurjaa. ja jos todellakin on, niin silloin mielestäni ainoa vaihtoehto on pohtia dieetin järkevyyttä ja sen vaikutusta elämänlaatuun. tästäkin on oiva esimerkki, toinen jonna http://mielentila.blogspot.com/ joka omassa blogissaan onkin jo kertonut päättäneensä dieetin lappeenrantaan ja jättävänsä expon väliin. olen ymmärtänyt, että juurikin näistä samoista syistä joiden perään itse tässä huutelen.... hyvä jonna!
no mutta, summa summarum. minun dieettini oli kiva. ja lisää on luvassa. aloitan nimittäin uuden dieetin marraskuun alusta näillä näkymin ja tavoitteena on lähteä kiristelemään kiloja iloisella, positiivisella ja realistisella mielellä. jos kaikki sujuu mukavasti, niin voi hyvinkin olla että olen kisalavalla. jos taas ei suju, tai alan huomaamaan itsessäni näitä piirteitä, joita tuossa yllä kritisoin, niin tyydyn siihen kuntoon ja kisailen sitten vain uimastadionin parhaimman kesäkondiksen tittelistä :)
kohta kerron lisää tämän hetken kuulumisia, tämä nyt oli vain tällainen mielipidekirjoitus ja avautuminen aiheesta joka on kovasti mietityttänyt.
liian monet blogit ovat täynnä itkua ja hammastenkiristystä, väsymystä, heikostusta, masennusta ja tyytymättömyyttä. ei voi kuin ihmetellä sitä, että mikä ajaa ihmiset tekemään asioita itselleen joista tulee noin/niin paha olo ja mieli. vai onko sittenkin niin, että jotenkin tähän lajiin liittyy se kärsimyksen sädekehä jolla nostatetaan sitä omaa fitness-urheilijan identiteettiä. mitä enemmän kärsit, sitä kirkkaamman kruunun saat?
olen varma, että en tiedä vielä kaikkea kisadieetistä. oma dieettini kuitenkin oli tismalleen kopio kenen tahansa kisadieetistä viimeisen kahden viikon huipenteluja lukuunottamatta. rasvanikaan eivät toki olleet samalla tasolla kuin kilpailijoilla juuri ennen kisoja, mutta samoilla vähillä (varmasti vähemmillä kuin monilla jo kilpailleilla) kaloreilla ja järkyttävillä urheilumäärillä menin itsekin. voisin vaikka tässä paljastaa, että kalorit olivat alle 1000 kcal / vrk + palkkari ja liikuntaa tuli viimeisen parin kuukauden aikana jopa yli 20 h / vko.
SILTIKIN, se oli oikeasti kivaa ja mukavaa ja palkitsevaa ja innostavaa. tottakai olin väsynyt ja ärtynyt välillä, mutta se mielestäni kuuluu normaaliin elämään. joskus treenit tuntuivat raskailta, mutta ei sillä tavalla että olisin jotenkin kokenut tarpeelliseksi sitä erityisesti korostaa. en itkenyt, maannut masentuneena sängynpohjalla, enkä kokenut olevani jotenkin muiden yläpuolella.
tottakai olin vetäytyvä ja vietin paljon aikaa yksin, mutta se oli ajankäytöllinen ongelma. välillä oli kova nälkä ja välillä tuskailin mielitekojen kanssa. mutta herranjestas, eihän sitä normaalissakaan elämässä aina saa kaikkea mitä haluaa ja nälkäkin on ihan normaali olotila. suurimmalla osalla maapallon väestöä on nälkä joka päivä. miljoonat ihmiset käyvät koko elämänsä joka ilta nukkumaan nälkäisenä.
miksi siis jotenkin koetaan tarvetta kirjoittaa näistä asioista joka päivä, jokaiseen blogikirjoitukseen? mihin unohtuu ilo, hauskuus, rentous ja innostavat muutokset omassa peilikuvassa. eikö niiden raportoiminen nostaisi nimenomaan sitä mielialaa ja antaisi tyydytystä projektin edetessä ja muiden mielihyvää antavien tekijöiden karsiutuessa pois arjesta?
vai onko sittenkin niin, että joidenkin mielestä se kisa käydään siinä kenellä on kurjinta dieetillä? että hyvään kuntoon ei voi päästä kuin järkyttävän kärsimyksen kautta? että fitnekseen kuuluu se, että mielenterveys melkein menetetään, toki vasta sen jälkeen kun fyysinen terveys on jo mennyt?
enkä nyt hyökkää tällä pelkästään blogimaailmaa kohtaan. lähelläni on kilpailija, jonka kisadieetti päättyi sairaalaan. tiedän, että hän tiesi mitä on tulossa ja tiedän, että kyseessä ei ollut kärsimyksen maksimointi. mutta tiedän myös, että kyseessä oli ankaruus, ylivuotava päättäväisyys ja menestymisen halu. se ajaa meitä monia tielle, jonka päätepisteessä ollaan tekemisissä äärimmäisen vakavien asioiden parissa.
mielestäni olisi kiva joskus kuulla niiden kilpailijoiden mielipiteitä jotka eivät kirjoita blogeja. onko heilläkin kokemus dieetistä yhtä kurja kuin mitä blogistien teksteistä seuraamalla välittyy. vai onko se vain tämä kirjoittaminen mikä ajaa korostamaan niitä negatiivisia asioita dieettaamisessa?
blogeissa on myös positiivisia ja innostavia esimerkkejä.
tiinan blogi http://tiinantreenit.blogspot.com/ on ihanan positivinen, iloinen ja realistinen. toki nyt juuri ennen expoa tiinakin on jo väsynyt, mutta koko matkan hänen valmistautumistaan virtuaalisesti seuranneena voisin todeta, että tämä oli niitä blogeja joiden parissa ei itseäkin alkanut se toisen paha olo ahdistamaan.
jonnan blogissa http://jonna1983.blogspot.com/ on väsymystä ja valivalia myös, mutta toisaalta ihanan realistinen ja salliva asenne itseä kohtaan. jonna vaikuttaa myös olevan melkoisen armollinen itselleen siinä, että tietää ajan käyvän vähiin mutta silti hän jaksaa pakertaa ja painaa ilman että tekemisestä välittyy maailmanlopun meininki.
en tarkoita kirjoituksellani tuoda kenellekään pahaa mieltä, mutta toivon että ihmiset miettisivät omalta taholtaan, että onko kaikki oikeasti niin kurjaa. ja jos todellakin on, niin silloin mielestäni ainoa vaihtoehto on pohtia dieetin järkevyyttä ja sen vaikutusta elämänlaatuun. tästäkin on oiva esimerkki, toinen jonna http://mielentila.blogspot.com/ joka omassa blogissaan onkin jo kertonut päättäneensä dieetin lappeenrantaan ja jättävänsä expon väliin. olen ymmärtänyt, että juurikin näistä samoista syistä joiden perään itse tässä huutelen.... hyvä jonna!
no mutta, summa summarum. minun dieettini oli kiva. ja lisää on luvassa. aloitan nimittäin uuden dieetin marraskuun alusta näillä näkymin ja tavoitteena on lähteä kiristelemään kiloja iloisella, positiivisella ja realistisella mielellä. jos kaikki sujuu mukavasti, niin voi hyvinkin olla että olen kisalavalla. jos taas ei suju, tai alan huomaamaan itsessäni näitä piirteitä, joita tuossa yllä kritisoin, niin tyydyn siihen kuntoon ja kisailen sitten vain uimastadionin parhaimman kesäkondiksen tittelistä :)
kohta kerron lisää tämän hetken kuulumisia, tämä nyt oli vain tällainen mielipidekirjoitus ja avautuminen aiheesta joka on kovasti mietityttänyt.
torstai 9. syyskuuta 2010
oho, otsikko unohtui....
jahans, saikkua vedetään täällä niin että järki lähtee päästä. tiistaina alkoi aivan kuin niin kuin vähän olisi tuntunut kipeältä olo. fiksuna tyttönä lähdin kuitenkin vetämään täysillä jenkkifutistreeneihin ja hintaa siitä maksetaan nyt. eilinen meni vielä iltapäivään asti jotenkin perin oikein, mutta tuossa töiden jälkeen kroppa sanoi poks ja väsähdin totaalisesti. melkoinen flunssa otti ottensa ja nyt ollaan sitten tohtorin kautta käyneenä saikulla joitakin päiviä, olotilan mukaan.
jenkkifutiksessa onnistuin myös telomaan sormeni, etureiteni ja niskani. lupaavasti alkaa tämä ikääntyneen naisihmisen kontaktiurheilu. noh, pelota ei yhtään joten pelit ja rensselit on tilattu ja nyt vain ootellaan että kroppa tokenee tästä ameebasta ja pääsen taas rymistelemään kentälle. voin muuten kertoa, että vaikka ne sanois, että se ei muka satu.... niin kyllä se sattuu :)
taktiikkaani nyt kuitenkin kuuluu, että hankin niin hienot varusteet ja olen niin nopea, että puolustajat hämääntyy.... näin pääsen toivottavasti luistamaan kaikkien isoimpien ja kovaluisempien pakkien alta. jos tämä taktiikka sitten taas ei toimi, niin laitan viimeistään tuossa joulun alla sitten tänne vähän käytetyt roostersin punaiset vetimet myyntiin... hahaha..... kipsikuvien kera tietenkin.
tässä vielä lainavetimissä....
btw, tänään olen överöinyt ekan kerran dieetin jälkeen herkkujen kanssa. aamupuuron jälkeen en ole pistänyt suuhuni muuta kuin karkkia ja suklaata. en tiedä miksi, enkä jaksa analyseerata. tässä luvut klo 19:16....
KULUTUS 1802 kcal
SYÖTY 3091 kcal
shit happens, mutta oon aika ylpeä että se tapahtui vasta nyt kun elän jo kolmatta offailuviikkoa. muutenhan linja on ollut överipuhdas ja n. 400-800 kcal miinuksia kulutukseen nähden edelleen. olen syönyt lähinnä peruskulutuksen mukaan n. 1600 kcal -1800 kcal ja urheilut ovat sitten olleet sitä miikkaa. hyvin on paino pysynyt alhaalla ja olen tyytyväinen peilikuvaan. huomenna tosin varmaan itku pääsee tämän hiilaroinnin ja porsastelun jäljiltä, mutta sehän on tiedossa jo, joten sitä saa mitä tilaa.
by the way, kovasti vaikealta tuntuu offaroida. kaipaan hirveästi sitä dieetin kurinalaisuutta, struktuuria, selkeää ruokavaliota ja sitä, että ei tarvitse itse miettiä ja pähkäillä syömisiä. olen lähettänyt valkulle anelevia tekstareita, että josko kohta taas voisi lähteä dieetille, mutta tiedänhän mä mitä se vastaa jo ennen ennen kuin se vastaa.... varmasti pakottaa mut kärvistelemään lähemmäs joulukuun alkua ainakin :( YHYY EN ALA.
että semmosta, aika kuumeista juttua mut julkaistaan nyt kuitenkin....
jahans, saikkua vedetään täällä niin että järki lähtee päästä. tiistaina alkoi aivan kuin niin kuin vähän olisi tuntunut kipeältä olo. fiksuna tyttönä lähdin kuitenkin vetämään täysillä jenkkifutistreeneihin ja hintaa siitä maksetaan nyt. eilinen meni vielä iltapäivään asti jotenkin perin oikein, mutta tuossa töiden jälkeen kroppa sanoi poks ja väsähdin totaalisesti. melkoinen flunssa otti ottensa ja nyt ollaan sitten tohtorin kautta käyneenä saikulla joitakin päiviä, olotilan mukaan.
jenkkifutiksessa onnistuin myös telomaan sormeni, etureiteni ja niskani. lupaavasti alkaa tämä ikääntyneen naisihmisen kontaktiurheilu. noh, pelota ei yhtään joten pelit ja rensselit on tilattu ja nyt vain ootellaan että kroppa tokenee tästä ameebasta ja pääsen taas rymistelemään kentälle. voin muuten kertoa, että vaikka ne sanois, että se ei muka satu.... niin kyllä se sattuu :)
taktiikkaani nyt kuitenkin kuuluu, että hankin niin hienot varusteet ja olen niin nopea, että puolustajat hämääntyy.... näin pääsen toivottavasti luistamaan kaikkien isoimpien ja kovaluisempien pakkien alta. jos tämä taktiikka sitten taas ei toimi, niin laitan viimeistään tuossa joulun alla sitten tänne vähän käytetyt roostersin punaiset vetimet myyntiin... hahaha..... kipsikuvien kera tietenkin.
tässä vielä lainavetimissä....
btw, tänään olen överöinyt ekan kerran dieetin jälkeen herkkujen kanssa. aamupuuron jälkeen en ole pistänyt suuhuni muuta kuin karkkia ja suklaata. en tiedä miksi, enkä jaksa analyseerata. tässä luvut klo 19:16....
KULUTUS 1802 kcal
SYÖTY 3091 kcal
shit happens, mutta oon aika ylpeä että se tapahtui vasta nyt kun elän jo kolmatta offailuviikkoa. muutenhan linja on ollut överipuhdas ja n. 400-800 kcal miinuksia kulutukseen nähden edelleen. olen syönyt lähinnä peruskulutuksen mukaan n. 1600 kcal -1800 kcal ja urheilut ovat sitten olleet sitä miikkaa. hyvin on paino pysynyt alhaalla ja olen tyytyväinen peilikuvaan. huomenna tosin varmaan itku pääsee tämän hiilaroinnin ja porsastelun jäljiltä, mutta sehän on tiedossa jo, joten sitä saa mitä tilaa.
by the way, kovasti vaikealta tuntuu offaroida. kaipaan hirveästi sitä dieetin kurinalaisuutta, struktuuria, selkeää ruokavaliota ja sitä, että ei tarvitse itse miettiä ja pähkäillä syömisiä. olen lähettänyt valkulle anelevia tekstareita, että josko kohta taas voisi lähteä dieetille, mutta tiedänhän mä mitä se vastaa jo ennen ennen kuin se vastaa.... varmasti pakottaa mut kärvistelemään lähemmäs joulukuun alkua ainakin :( YHYY EN ALA.
että semmosta, aika kuumeista juttua mut julkaistaan nyt kuitenkin....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)