alan hiljalleen olla toipunut dieetin henkisistä ja fyysisistä vaikutuksista ja mieliala on kohonnut tutulle tasolleen 3,5 kk sitkuttelun jälkeen. kauan siinä mielestäni menikin, että löysin taas sen perusiloisen, vahvan ja myös hiukan järkeään käyttävän ihmisen sisältäni.
dieettihän oli myös hauskaa, haastavaa, opettavaa ja erittäin mielenkiintoista aikaa. mutta kyllä se vei ne ajatukset niin totaalisesti pois normaalielämästä, että palautumisen eteen on joutunut tekemään töitä. kropan muutosten hyväksyminen takaisin suuntaan joka ei ole itselle mieleen, hormonaaliset muutokset ja liikunnan vähenemisestä johtuva endorfiinin puute.... onhan siinä ollut sulateltavaa.
mutta nyt, nyt voin paremmin kuin hyvin. hymy on huulilla vanhaan malliin ja hiljalleen olen taas pystynyt ympärilläni oleville ihmiselle myös antamaan jotain, en pelkästään ottamaan. osa tärkeistä ihmissuhteista koki kolauksia, mutta hiljalleen olen saanut tässä niitäkin paikkailtua. eräs tietty, rakkaista rakkain tosin totesi, että en olisi häntä oikeasti saanut edes suuttumaan, vaikka hän niin antoikin ymmärtää.... hukkaan on siis mennyt nekin kiukuttelut ja kiljumiset ;)
olkoon merkkinä siitä, että elämä on mallillaan ja mieli hyvä se, että valkkari on parhaillaan kylmässä ja illalla suuntana on helsingin yöelämä joukkuekavereiden kanssa. lisäksi pöydällä on kohoamassa korvapuustitaikina. ihan itse leivottu, ja kuulkaa. aion siitä syödä itsekin muutaman lämpimän....
nykyisenä kovana joulufanina on pakko päättää tämä hehkutus tähän ja omistaa se just sulle:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti