dippienkat

tänään siis eka punttitreeni kahteen viikkoon. olkapäässä on ollut jo pitkään vaivannut bursiitti ja siihen sain 2,5 vkoa sitten kortisonia. kuin sattuman kaupalla samaan syssyyn tuli tuo jenkkireissu ja lontoo-maastrich-kierros. joka siis tarkoitti sitä että oli helppo pysyä poissa salilta. treenit esim. usassa tein juosten ja tämän viikon tuolla lontoo-maastricht-akselilla pidin kokonaan taukoa kaikesta treenistä, osittain ihan siksi että lentojen ja vuokra-autolla ajettujen matkojen jälkeen päivässä ei kertakaikkiaan ollut riittävästi tunteja.

hyvin kylllä taas huomasi sen, että keveyiden viikkojen merkitystä ei turhaan korosteta. rauta oli kevyttä ja liike maistui NIIN hyvältä. pystärissä ja dipissä tuli heti sarjaenkkoja, joten jospas nyt koittaisi taas viisastua ja aloittaisi treenien syklittämisen ihan tosissaan. mitä järkeä ajaa itsensä ihan loppuun ja treenata täysillä niin kauan kunnes ei jaksa enää edes tavallisia vatsalihasliikkeitä kunnolla tehdä... hukkaan mänöö hyvä työ, sanon minä.

olkapäät ja ojentajat tuli siis treenattua ja setti oli aika tavanomainen treeni mulle. pystäreillä aloitin vipuvarsilaitteessa ja kovia sarjoja tuli kolme. jatkoin sivuvipareilla ja työsarjoja taas kolme. seuraavaksi omapainodippiä ja tässä tulikin sitten enkat. uskoisin nimittäin meneväni jo riittävän alas ja sarjoja tuli 7+5+6. olin tosi tyytyväinen ja oli melko vaikea peitellä hykertelyä kanssatreenaajilta. jatkoin vielä vähän ojentajapunnerrusta taljassa, etuvipareita taljassa, takavipareita maaten ja istumadippiä penkkien väliin. masuja tein suoranjalannostoina ja kaarilaudalla. kaikki oli oikeastaan aikaisempaa kevyempää.

ruokailut on tänään olleet minimissään. en usko, että haittaa lainkaan jos menen nyt muutaman päivän alikaloreilla sen mukaan miltä tuntuu, koska pöhö on reissujen ansiosta aivan tajuton. kyllä se nälkä ja ruuan tarve sieltä sitten omia aikojaan taas ilmantuu. ediä kuluu toki, laittina. pullotolkulla. kuten aina. kunnes kuolema korjaa.

menojalkaa vipattaisi ihan hulluna...